Lue keskustelun säännöt.
Onko vika minussa ihmisenä vai johtuuko vain raskauajan hormoonimylläkästä?
12.04.2010 |
Olen nyt 20rvk ja mahani näkyy kauniisti. Pahin vaihe pahoinvoinnin ja itkuraivareiden suhteen on melkein jo laantunut. Tunnen oloni energiseksi ja saan yllättävän paljon aikaan. Olen saanut viime syksynä opintoni eräänlaiseen päätökseen, joten päätin jäädä kotiin ja tekemään tällä hetkellä tärkeintä työtä, hoitaa masussa kasvavaa lastani.
MUTTA Mutta, sitten on tämä suoraansanottuna helvetin hankala ihmisjoukko, jota en sitten sulata, en millään. Pelkkä ajatuskin saa ohimossa tykyttää. Tämä ihmisjoukko on mieheni perhe. Esimerkiksi äiti on kuin jostain hienostoperheestä (vaikka ei todellakaan ole, käski kerran kattaa ruokapyödän oikeaoppisesti ja neuvoi aivan väärin ja tarjosi salaattihaarukkaa tavallisena), tytär kitisee ja marisee aina jos ei puhuta hänestä (kerran katseltiin vanhoja videoita mieheni lapsuudesta ja tyttö kitisi varmaan 45min miksei hän ole videolla ja). Tiedän että pieniä asioita, mutta kun arrgghhh näen punaista.
Pahinta tässä on se etten halua lapseni menevän siihen taloon, enkä halua heidän olevan lapseni lähellä. Katsoa saa muttei koskea. Tiedän ettei niin saisi ajatella mutta, en halua lapsestani tulevan yhtään sellaisia kuin he. (seura tekee kaltaisekseen)
Mitä pitäisi tehdä? Voinko olla niin itsekäs ja kieltää sen snobin ja pilallehemmotellun kakaran pitää näppinsä erossa lapsestani? Vai onko vika sittenkin minussa?
Kommentit (6)
Kysymys on hänen sukulaisistaan ja siis siten päätös on hänen. Jos hän pitää sukulaisiaan normaaleina, on teillä pieni keskustelun paikka esim. kasvatuksesta yms. Mielestäni voisitte käydä sen keskustelun nyt ennen lapsen syntymää. Eli siis mikä käytös ei käy, mikä on ok ja sitten yhdessä etenette sen mukaan ja teette näille sukulaisillekin selväksi, minkälaisten oppien mukaan haluatte lapsenne kasvavan...
Tiedän nimittäin erään perheen, jonka miniä päätti, että tuo perhe on vahingollinen hänen lapsilleen ja esti kaikki yhteydenpidot. Jos hänen miehensä soitti perheelleen, katkaisi puhelut yms. Aikuisena nämä lapset ovat ottaneet yhteyttä ja todenneet, että äiti oli todellinen kontrollifriikki, joka ei kestänyt jakaa lapsiaan ja miestään kenenkään muun kanssa. Ja isä taas ei jaksanut riitoja eikä siksi enää pitänyt yhteyttä. Ethän vain halua olla tuollainen äiti? Lapsilla on oikeus sukulaisiin silloinkin kun sukulaiset ovat äidin mielestä omalaatuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun olemme kuin yö ja päivä mieheni perheen kanssa. Ja jos ottaisin puheeksi, että jokin heidän käytöksessään ärsyttää...hui en edes halua kuvitella sitä draamaa. Haluan lapselleni paljon läheisiä ja rakkaita lähelle, mutta kun en vaan koe heitä sellaisina.
Kun valitsit miehen, valitsit myos perheen. Sinulla ei ole mitaan oikeutta erottaa isovanhempia lastenlapsistaan.
Toivottavasti tama on vain hormooneista johtuvaa, muuten vaikutat erittain epakypsalta ja vaikealta ihmiselta.
Kasvun paikka sinulle nyt kun on lapsi tulossa.
niin en sinuna lähtisi välejä katkomaan. Siis eihän sun toki tarvitse lastas anoppilaan lahjoittaa, mutta ihan semmoiset lämpimät välit on lapsenkin etu. Myöskään sun itsesi ei tartta anopin perheen kanssa sen suuremmin kaulailla, kunhan olla ystävällinen.
Kitiset nyt kyllä itsekin, jos niin tekee miehesi sisarkin. Ja vaikka on ehkä kurjaa kasvaa johonkin päälleliimattuun snobismiin, olisi minusta ystävälliseksi kasvaminen tärkeämpää - ja siihen kuuluu mukavat ja lämpimät välit vähän hankalempiinkin sukulaisiin.
tekee kaltaisekseen, niin eiköhän lapsesi sitten tule enemmän sinuun, kun varmasti viettää eniten aikaa sinun kanssasi. Ei sun tarvii nyt tältä istumalta päättää lapsesi tulevaisuuden kaikkia käänteitä.
Eikö olisi aika hassua selittää lapsellesi, että hän ei saa olla isän perheen kanssa tekemisissä siksi, että pelkäät lapsesi muuttuvan snobiksi?