miten pystytte pitämään näpit erossa makeasta???

Itse olen ollut ilman herkkuja noin 2 kk kun aloitin aktiivisen liikunnan. Enää ei tee mieli oikeastaan yhtään mitään pullamössöjä tai lisäaineklönttejä (irtokarkit). Satunnaisesti ostan pienen suklaapatukan, ja sekin maistuu tätä nykyä ällömakealta.



Sinnillä siis alku, siitä se pikkuhiljaa himo menee ohi..

Jos oot ap päässy tupakasta, niin varmasti pääset myös makeasta! Paitsi että, onko tässä sun kohdalla käyny niin että oot lopettanu tupakoinnin ja alkanu syömään karkkia siihen tilalle?

Että riippuvaisuus on vain vaihtunut toiseen?

En ole koskaan tykännyt suklaasta, enkä makeasta muutenkaan. Salmiakkia syön joskus. En myöskään syö välipaloja, ei mulla ole nälkä eikä tee mieli syödä mitään aterioiden välillä.

Mä saan aina homman välillä kondikseen eikä herkkuja haluta. Sitten se taas ryöpsähtää, lähinnä pitkien juhlapyhien aikaan jolloin ollaan reissussa ja joka paikassa tarjotaan sokeria. Elimistö jotenkin tottuu siihen ja siitä alkaa tykätä. Siitä se sokerin syöminen jää päälle kunnes herkuttelusta tulee jokapäiväistä. Mulle tämä ei ole mikään pakkomielle; olen monen yhdityksen kahvivastaava ja mä voin aivan helposti jättää rauhaan noi keksipaketit ja suklaat joita on kaapit täynnä. Mua ei haittaa vaikka ne pyörii tässä, mut heti jos kaapissa on jotain "omaa" herkkua niin se tulee syötyä.



Ei tähän muu auta kuin totaalikieltäytyminen ekat pari viikkoa, sitten alkaa taas helpottamaan ja sokeri ällöttää.

siis sitä tylsää, kunnon ruokaa, ettei makeaa tee yhtään mieli. Mutta jos yritän pudottaa painoa ja energiansaanti on tavallista alempi, tekee mieli makeaa ihan älyttömästi.

Eka askel: vanha kunnon karkkilakko.



Kesto 3-7pv. Sinä aikana ei yhtään mitään makeaa suuhun, ei edes sokeripalaa kahviin, ei makeita mehujakaan. Pari päivää menee kärvistellessä - sokeri on riippuvuus - ja sitten yhtäkkiä makeanhimo kerta kaikkiaan alkaa hellittää.



Toka askel: tyhjien hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliossa



Pasta, riisi, vaalea leipä, perunat - tämmöiset vähemmälle. Täysjyväriisiä ja -pastaa kehiin. Jutun juju on siinä, että hiilihydraattipitoiset ruuat nostavat ja laskevat verensokeria nopeasti, ja ne verensokerin heilahdukset aiheuttavat voimakasta makeanhimoa.



Kolmas askel: tyhjiöt elämässä



Pohdi millaisiin tunteisin makeaa mutustat. Ikävystyttääkö? Onko stressiä, surua, yksinäisyyttä? Millä saisi elämään väriä, lohtua, iloa? Kokeile jotain hauskaa ja haastavaa harrastusta.



Näillä keinoin karisi 10kg pikkuhiljaa kilon kuukausivauhtia ilman mitään rääkkiä, ja on pysynyt poissa jo kuusi vuotta.

ja kun alkuun pääsee ei edes kaipaa makeaa



http://karppaus.info/wiki/index.php?title=South_Beach_Diet

kai olen sitten vaan niin vetelys, etten ole VIELÄ saanut itseäni niskasta kiinni.

Tupakoinnin lopetin, kun tulin raskaaksi ja esikoisen loppuraskaudessa iski mieletön suklaahimo. Ja kyllä, kun sitä tarkemmin ajattelen aloin napsimaan suklaapalasia/karkkia silloin, kun normaalisti olisin käynyt tupakalla.



Uudet raskaudet ovat aina "parantaneet" tästä himosta ja olen syönyt terveellisesti ja kuopuksen kohdalla jopa laihduin. 2kk synnytyksen jälkeen sain pidettyä näpit erossa herkuista ja sitten tuli joulu ja se vaan jatkuu. Mutta kuten joku sanoi, riippuvuus on tämäkin, niin täytyy vaan aloittaa tiukka ei-kuuri. Miehen ehdotus oli, että lisää vauvoja, mutta taidan mieluummin valita tuon totaalikieltäytymisen :)

ja sieltä kun näkee paljonko voi tänään enää syödä, niin eipä tee mieli vetää sitä herkkuina vaan kunnon ruokana. Itsekuri on avainsana.

että pastat yms. on jo täysjyvä ja ihan terveellistä ruokaa syön kohtuumääriä ja siis liikun vähintään vaunulenkin päivässä.



Karppaaminen ym. dieetit koen vaivalloiseksi, kun perheessä on yksi keliaakikko ja yksi maito-muna-allergikko, niin ruokia saa jo nyt valmistella ihan riittävästi. Ajoittain olen kyllä tosissani aloittamassa karppaamista, mutta sitten se lopahtaa alkuunsa...äh, mikä laiskimus. Toisaalta kananmunat ovat meillä melko pannassa, kun lapselle tulee hengitysoireita jo pelkästä munien vispauksesta. Tyhjiötä en koe elämässäni olevan, vaan juuri pikemminkin se makea tuli tupakan tilalle.



Ei muuta, kun niskasta kiinni!!

ap

Mulla toimi ja olen ollut aivan hullu makean perään. Karkkia, suklaata, kakkuja, keksejä ja pullaa kaikki mulle heti kiitos.



Ensimmäinen viikko meni ok, mutta toinen viikko oli aivan kamala. Makean himo oli aivan järkyttävä. Hyvä etten nuuhkinut lenkkipolulta löytämiäni karkkipapereita, kun teki niin hirveästi mieli makeeta. Sitten helpotti nyt on 3 viikko menossa eikä tee enää mieli. Koska karkin ja makean syöminen oli niin iso tapa niin mielessä se pyörii, mutta ei ole himoa. Luovuin myös täysin kaikista jauhoista. Myöhemmin alan kyllä syödä täysjyvätuotteita, mutta vältän edelleen vehnää.

JA hitto että ällöttä oma itseni koko ajan ja samalla käsi hamuaa jo makeaa.

siis makeanhimo on merkki siitä, että ruoka ei ole tarpeeksi monipuolista. Kun valmistan ns. hitaita ruokia (ei mitään pikapastaa) ja syön paljon kasviksia, pähkinöitä, hedelmiä ja kalaa, niin ei yksinkertaisesti tee mieli makeita välipaloja.

Kunhan vaan koko päivän kalorimäärä pysyy aisoissa :)

JA hitto että ällöttä oma itseni koko ajan ja samalla käsi hamuaa jo makeaa.

Tunkeeko sisalle aina kun ovi avataan?

JA hitto että ällöttä oma itseni koko ajan ja samalla käsi hamuaa jo makeaa.

Tunkeeko sisalle aina kun ovi avataan?

Itse kyseisestä vaivasta kärsivänä olen taistellut koko aikuisikäni himoa vastaan. Joskus olen päässyt jo kaupasta kuivilla kotiin, mutta illalla viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa rynnännyt takaisin hakemaan jättipussin irtokarkkeja.

Kerran pääsin kamppailussa niin pitkälle, että pystyin olemaan reilu kolme vuotta ilman, mutta sitten ratkesin ja se olikin taas menoa.

Itselleni ei tehoa kuin nollatoleranssi. Juuri nyt kärsin vierotusoireista, kun olen viidettä päivää ilman sokeria. Päätä särkee ja vitutus on armoton. Huudan miehelle, huudan lapsille ja pinna on noin viisi milliä pitkä. Kyllähän tämä tästä helpottaa, kun vaan jaksaisi elää räjähdystilassa siihen asti (tai perhe jaksaisi).

Ei siis mikään kevyt juttu, jos vaivasta tosissaan kärsii. Mihinkään muuhun syötävään tai nautintoaineeseen minulla ei ole minkäänlaista riipuvuutta. Mutta tässäkin on ihan tarpeeksi.

Siis kunnon tumma suklaa, väh. 70%, miel. yli 80%. Lidlistä löytyy hyviä ja halpoja. Syö sitä ja vain sitä kun tekee mieli makeaa, muuten kaikki herkut pois. Alkuun on tottumattoman suuhun vahvaa mutta makuun tottuu. Syön 86% suklaata niin paljon kuin maistuu, ihan surutta ja olen laihtunut tämän vuoden aikana 6kg kun pääsin eroon muista makeista mässyistä.

juuri 15 kiloa jäänyt 4 raskauden jäljiltä ja en voi elää päivääkään ilman suklaata, imetän vielä mutta tuntuu että ei ole itsekuria lakata kuolaamasta herkkuja kun päällä on väsymys.



Mietin juuri tätä samaa kun näin tän otsikon..

juuri 15 kiloa jäänyt 4 raskauden jäljiltä ja en voi elää päivääkään ilman suklaata, imetän vielä mutta tuntuu että ei ole itsekuria lakata kuolaamasta herkkuja kun päällä on väsymys. Mietin juuri tätä samaa kun näin tän otsikon..

Mulla vaan +17 kg yhden raskauden jäljiltä.

Aargh että ärsyttää oma selkärangattomuus tuon makean suhteen..

Tosin mielestäni aika lievää. Itse jätin makean esikoiseni syntymän jälkeen 11v sitten kokonaan, ja makea on minulle nykyään paha maku.



Suolaista kyllä menee sitäkin enemmän, mutta makea ei missään muodossa. Yäk se makea keltainen karsta kielen päällä..=(((