Pohdintaa ystävyydestä ja sterilaatiosta (mahdoinko kirjoittaa oikein edes)

Olen aina ajatellut, että jos nainen päätyy laitattamaan klipsit ja päättää, että lapsiluku on täynnä niin se on syvästi harkittu asia.

Itsekin jo neljän lapsen äitinä olen harkinnut vakavasti, mutta nuoren ikäni vuoksi en ole vielä arvannut sellaiseen toimenpiteeseen mennä.



Vaikkakin minulle oli pienoinen järkytys huomattuani, että odotan viidettä. Ei niinkään se, että vauva tulee vaan, että näin pian (1 ainoa kerta)jonka vuoksi alkuun hieman säikähdin (asumme ulkomailla ja jännitin jo etukäteen kuinka täällä pärjään neuvolassa, synnytyksessä ym.- paniikki).

Ilmoitin ystävälleni vauvasta (nuorimmaisemme ovat samaa ikää ja hän päätyi klipseihin) ja kerroin myös alkupaniikista, meillä kun on ainakin ollut tapana puhua ihan kaikesta.

Puhuin toki muustakin ja kyselin kuulumisia.



Tuosta puhelusta on jo aikaa ja olen meiliäkin laittanut muutamaan otteeseen saamatta mitään vastausta. Nyt mietin, että aiheuttiko uutiseni sen? Ei ole lainkaan ystäväni tapaista olla vastaamatta mitään, vaikka tilanne olisi mikä. Kyllä nyt edes hengissä ilmoittaa olevansa, vaikka yhdellä lauseella ja palataan asiaan kun parempi hetki.

En vaan keksi muuta syytä hiljaisuuteen kun vauvauutisemme kun ei ole aiemminkaan muut asiat vaikuttaneet yhteydenpitoon.



Voiko siis olla tai te joille on kys. toimenpide tehty, että se jotenkin vaikuttaa kun kuulee läheisten vauvauutisia, vaikka se oma päätös ja tilanne olisi kuinka selkeä hyvänsä asian suhteen?

Haluan siksikin tietää sillä tämän jälkeen olen ajatellut itsekin meneväni laitattaan klipsit sillä mikään muu ei minulle sovi ja 5 lasta riittää meille. Haluan olla tietoinen mikäli tuollaisia tunteita voi silti tulla vaikka päätös olisi kuinka pitävä ja varautua siihen etukäteen tiedostaen asian.



Mutta mitä voin nyt tehdä? Jatkaa meilien lähettelyä ystävälle vai mitä ihmettä?