Mn itsetunto on todellakin kiinni kiloista (ja ulkonäöstä)
Kuinka säälittävää onkin. Meillä kotona on aina puhuttu ukonäöstä, laihuudesta...äitini urheili kovasti ja minä olin pullea, laiska lapsi. Olin häpeäpilkku hoikkien perheenjäsenteni seurassa.
Edelleen (olen 32v) itsetuntoni heijastuu peolin kautta. Vaikka olen fiksu, minulla on hyvä työ, 3 lasta jne, en tunne kelpaavani, koska minulla on 6kg ylipainoa. Olen vaatekoossa 38-40, mutta äitini mielestä lihava.
Liikun paljon, pidän huolta kunnostani. Silti ole pullea ja itsetuntoni on nolla:(
Terapian tarpeessa??????
Haluaisin lähteä irrottelemaan, ulos terassille, baariin, etelän reissulle...vaan kilojeni takia tunnen itseni possuksi ja pelkään, että minua aletaan arvostelemaan. NIIIIN kurjaa:(
Enkä siis kaiketi ole edes järkyttävä lihava. (167cm/74kg)
Näin sanoo järki, vaan sydän ei.
Kommentit (9)
vaan kun ei onnistu...raskauskilot on ja pysyy....vauva pian 1v, isommat 4 ja 6v.
ap
Mutta koska olen täsmäälleen samoissa mitoissa, voin sydämestäni sanoa, että jos koet olosi tuollaiseksi, LAIHDUTA IHMEESSÄ.
Ai että miksi minä sanon näin, vaikka olen samankokoinen? Siksi, koska olen raskaana. Mun normaalipainoni on 62 kiloa ja todellakin itsetuntoni on silloin kohdillaan, vaikka moni silloinkin vielä pitäisi painoa isona. Mutta tuon painoisena näyttää hyvltä sekä vaatteet päällä että ilman, eikä KUKAAN voi sanoa edes pulleaksi.
10 kilon pudotus on helppo homma, pari - kolme kuukautta. Mieti, mitä kaikkea sillä itsellesi saat: hyvä itsetunto ei ole muuten mikään pieni juttu.
Ne ei ole sen kummpia kiloja kuin muutkaan läskikilot, ne lähtee jsut yhtä helpolla kuin muutenkin "saavutetut" kilot.
Olen tuo, joka on raskaana, odotan kahdeksatta lastani. AINA olen saanut jokaikisen kilon pois, kyse ei ole mistään muusta kuin itsekurista.
10 kilon pudotus on helppo homma, pari - kolme kuukautta. Mieti, mitä kaikkea sillä itsellesi saat: hyvä itsetunto ei ole muuten mikään pieni juttu.
No kelle on ja kelle ei. 10 kiloa ei tosiaankaan kannata laihduttaa parissa kuukaudessa vaan esim. vuodessa, niin on jotain toivoa että kilot pysyvät poissakin.
Terveellisestikin saa 10 kiloa pois nopeasti ilman että ne tulee takaisin.
Ja etenkin, jos kyse on "raskauskiloista" eikä vuosien huonoilla ruokailutottumuksilla aiheutetuista mässykiloista.
Olen itse asiassa saman kokoinen, 168 cm/75 kg, ja tunnen olevni todella paksu. Ikääkin on jo 50 vuotta, eli ei se aikuistuminen7vanheneminen auta yhtään asiaa.
Meillä oli niin, että kauneutta ihannoitiin (ja laihuutta) yli kaiken. Siis hyvä ulkonäkö oli tärkeintä ihmisessä, vanhempani (+-70v) arvottavat yhä edelleen ihmiset ulkonäön mukaan. Järkyttävää, mutta totta.
Sen takia (uskoakseni) kauneuden hiipuminen ja rupsahtaminen ovat olleet itselleni todella, todella kova paikka.
Laihduttaminen ei muuten ole helppoa, se on todella vaikeaa. Ja jos ne kilot saa pois, niin vaikeaa on pitää itsensä hoikkana, kun on kerran päässyt lihomaan.
jos et koskaan ole ollut hoikka, et voi tietää, onko itsetuntosi kiinni kiloista. Voi hyvin olla, että kituutat ja laihdutat (ei se aina ole kituuttamista, mutta monille on), eikä seuusi solakampi kroppa olemkaan mikään itsetunnon kohottaja, vaan samat kriisit jatkuu.
Itselläni kyllä jenkkakahvojen katoaminen (5 kg on se ero) teki olosta paremman ja itsevarmemman. Muita ongelmia se ei hävittänyt.
Kuulostaapa tutulta. Mullakin on se 6kg ''liikaa''.
Ite olen 164cm ja 57kg.
Eli ihan ''normaali'' mut meitillä kans äiti on sellanen laihuuden, urheilullisuuden ihailija.... mä oon vaa tällänen pullamössö.
Itsetunto on ihan hiton heikko mulla.
Olen 2 pienen lapsen äiti.
kesä on kauheeta aikaa ku pitäis käydä biitsillä perheen kans enkä mä kehtaa olla bikineis ja oon ihan varma et ukko kyylää muita----->pahamieli mulle.
niin mikä estää laihduttamasta? Joidenkin identiteettiin vaan liittyy vahvasti hoikkuus, kuten minun. En pääse siitä yli enkä ympäri, siksi pysyttelen mieluiten hoikkana.