Miksi miehet ei koskaan löydä mitään, niinkuin avaimia, passeja, lempihousujaan...
Ainakin mun mies ei osaa etsiä. Jos sanon sille, että ne avaimet on siinä eteisen pöydällä, ei se löydä niitä jos niiden päällä on vaikka lehti. Tai jo ne onkin eteisen jakkaralla.
Ei se löydä vaatteita, jos jotain tiettyä vaatetta etsii. Saattaa olevinaan penkoa koko kämpän (82 neliöö) läpi, ja housut onkin sit olkkarin lattiatyynyllä.
Aina sama juttu, etsii jotain kymmenen minuuttia ja kun lopulta pyytää mua apuun, löydän tavaran 10 sekunnissa vaikka en tietäis ennestään missä se on.
Onko tää miehille tyypillistä, ajattelin vaan kun poikani on ihan samanlainen?
Kommentit (16)
Mies kysyy missä on se lasku. Sanon että lehtipinossa keittiön pöydällä. Mies sanoo kohta että ei ole. Menen sinne ja kaivan laskun esiin lehtipinosta. En käsitä miten toi on mahdollista. Joka jumalan kerta sama juttu, mikä tahansa on hukassa.
että mies tietää aina, missä asiat on, mutta MINÄ en ikinä tiedä mitään. Avaimet, vaatteet, korut, meikit, aina hukassa. Mies inhoaa sitä piirrettä minussa, samoin minä itse. En vaan osaa / voi korjata sitä, vaikka kuinka yritän. Olen huolimaton ja suurpiirteinen.
mun kamat muija aina siirtää "niiden paikalle". Yksinkertaisena hämmennyn kun ne ei ole siellä minne jätin.
...vaikka mun mies kyllä väittää, että on hyvä etsimään. JUUUH!!!
Mies kysyy missä on se lasku. Sanon että lehtipinossa keittiön pöydällä. Mies sanoo kohta että ei ole. Menen sinne ja kaivan laskun esiin lehtipinosta. En käsitä miten toi on mahdollista. Joka jumalan kerta sama juttu, mikä tahansa on hukassa.
mulla taatusti joku päivä vielä kilahtaa tän asian suhteen, toistaiseksi olen jaksanut suht kärsivällisesti etsiä sille tavarat.
ap
Ei ole minunkaan mies tuollainen, mutta tunnistan tuon ihmistyypin. Exä oli tuota maata, ehkä vielä pahempi unohtelemaan asioita ja tavaroita ja esikoiseni on kans sitä samaa juustoa. Esikoisellani voi olla aika järkyttävää asua meillä oikeasti, kun minä ja mieheni muistetaan aikasta hyvin kaikki jutut ja hän on se perheen "pahvipää", joka ei vaan muista. Yritän ymmärtää kyllä poikaa, sillä ihan selvästi tuo menee geeneissä.
Ei ole minunkaan mies tuollainen, mutta tunnistan tuon ihmistyypin. Exä oli tuota maata, ehkä vielä pahempi unohtelemaan asioita ja tavaroita ja esikoiseni on kans sitä samaa juustoa. Esikoisellani voi olla aika järkyttävää asua meillä oikeasti, kun minä ja mieheni muistetaan aikasta hyvin kaikki jutut ja hän on se perheen "pahvipää", joka ei vaan muista. Yritän ymmärtää kyllä poikaa, sillä ihan selvästi tuo menee geeneissä.
oikeastaan en tarkoittanut sitä, ettei muista missä joku on, vaan se ettei osaa etsiä. Siis jos kumpikaan ei tiedä missä jokin tavara on, mies etsii sitä ties kuinka kauan eikä löydä, mulla etsimiseen menee vain hetki. Mikä siinä on niin vaikeeta ettei voi etsiä muutenkin kuin vain katsomalla pintapuolisesti?
ap
mies ja poika aivan samanlaiset. Tosin anoppi on myös.
Se on todella ärsyttävää. Vaikka se etsittävä asia olisi melkein silmien edessä, ei vaan löydä sitä ja aina saa itse tulla havaitsemaan sen tavaran juuri siitä missä sanoin sen olevan.
Mä jotenkin ajattelin, että se kuuluu tuohon "rotuun". Eli ensinnäkään ei yhtään muista, että mihin on jättänyt vaikka passin, reseptit tms. ja sitten toisekseen on ihan kädetön vielä etsimäänkin. Ehkä nämä ilmiöt voi tosiaan esiintyä vain yksinäänkin, meillä vaan tuntuu tuossa yhdessä sukuhaarassa liittyvän toisiinsa vielä.
mun kamat muija aina siirtää "niiden paikalle". Yksinkertaisena hämmennyn kun ne ei ole siellä minne jätin.
Siten ilkiää syyttää vielä muita, kuka on taas ottanut avaimen,kukkaron, hatun , puseron ja housut. Aikani annan etsiä, sitten hermostun ja sanon tuossahan se on.
Usein miehen pitää soittaa mun puhelimeen, kun sitä ei löydy enkä muista yhtään missä se voi olla. Lapsetkin on jo oppinu, et äitillä on aina tavarat hukassa ja tästä väännetään vitsiä...
mun kamat muija aina siirtää "niiden paikalle". Yksinkertaisena hämmennyn kun ne ei ole siellä minne jätin.
Tämä on se oikea vastaus. T.Mies
Sama juttu täälläkin. Yksi kerta etsittiin porukassa tosi tärkeää paperia. Mä katoin omat paperit läpi enkä löytänyt. Mies katsoi omat paperinsa läpi eikä löytänyt. Mies haukkui mut, että aina mä hukkaan paperit enkä osaa niitä laittaa järjestykseen.
Noo... Kolmannen kerran kävin paperini läpi enkä löytänyt. Sitten totesin miehelle, että katonpa sun laatikon läpi kanssa. Kaks sekuntia ja löysin sen elintärkeän paperin HÄNEN papereittensa joukosta! En ymmärrä, miten ei mies itse osannut löytää sitä...
Ihan itse huolehtii tavaroistaan.