Lue keskustelun säännöt.
Mä olen kateellinen vapaaehtoisesti lapsettomalle parille
11.06.2010 |
Olen tässä 2v aikana huomannut ettei musta sittenkään taida olla äidiksi lapsi 2v, sitoo kovasti mitään hauskaa ei voi ikinä tehdä kun tukiverkkoa ei ole. Aina saa olla vain lapsen kanssa eikä seksiäkään enää ole. Lapsi lisäksi huono syömään ja tosi hoikka ja sekin lisää stressiä. Olisin miettinyt teenkö lapsen vai en jos olisin lapsiperheen elämän tajunnut,rakastan lasta mut haluaisin olla muutakin kuin äiti.
Kommentit (15)
niin mäkin olen ajatellut tässä välillä..mutta sitten taas tulee hyviä päiviä joina toivoo jopa lisää lapsia :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka lapsia on 3kpl!!käyn töissä, tapaan kavereita(lapset mukana)matkustelen yksin ja lasten kanssa, siis IHANAA! mitäpä muuta elämältä vois toivoa??? lapsethan kuuluu elämään ja mitä ihmettä sitä tekis ilman niitä? Miettis omaa napaa vaan kaiket päivät??
miehenikin on huomannut kuinka raskasta tämä on ja sanonut että emme enempää tee ja samaa mieltä olen minä. Olen käynyt kerhoissa,puistoissa yms.mutta en ole kavereita löytynyt eikä tosiaan ole ketään kelle lapsen esim.yöksi veisi. Parisuhde on aivan kuivunut kun meillä ei ole muuta elämää kuin miehellä työ ja sitten lapsi.
että syyllistät lasta turhaan ongelmista. Jos ystäviä ennen lasta oli, missä ne nyt ovat? Miksi elämässä on nyt vain lapsenhoitoa, miksi et harrasta mitään? Jos olet ennen lasta harrastanut liikuntaa tai jotain muuta, mikä estää jatkamasta nyt? Isäkin voi lapsen kanssa olla ihan kahdestaankin.
Toki lapsi muuttaa elämää, mutta ei sen kaikkea mukavaa tarvitsisi estää. Lapsikin aistii, jos kokee vanhempien syyllistävän häntä elämäntilanteestaan. Mieti siis, mitä tilanteen parantamiseksi voisit tehdä, äläkä jää vellomaan tunteeseen.
ja mummo joka olisi lapsen ainoa tukiverkko ollut eli olisimme miehen kanssa saaneet olla kaksin sairastui eikä pysty hoitamaan lasta. Harrastuksia ei ole koska mieheni ei lasta hoida kuin äärimmäisessä tilanteessa eli jos joutuisin sairaalaan tms osaa kyllä hoitaa mut töiden lisäksi ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mietin, voinko olla niin "julma", että jätän lapsen vaille sisaruksia. Toisaalta mietin asiaa myös pitemmällä tähtäimellä, eli vuosien kuluttua en haluaisi kokonaan lapsettomana elää. Siis sitten kun lapsi on kasvanut. Eli kokonaisuutena olen tyytyväinen tilanteeseen, vaikka välillä kadehdin lapsettomia. Mutta mitään suurta katrasta meille ei todellakaan tule.
ja mietin, voinko olla niin "julma", että jätän lapsen vaille sisaruksia. Toisaalta mietin asiaa myös pitemmällä tähtäimellä, eli vuosien kuluttua en haluaisi kokonaan lapsettomana elää. Siis sitten kun lapsi on kasvanut. Eli kokonaisuutena olen tyytyväinen tilanteeseen, vaikka välillä kadehdin lapsettomia. Mutta mitään suurta katrasta meille ei todellakaan tule.
Piti vielä sanoa, että kyllä me yhden lapsen kanssa pystymme vielä tekemään paljon "entisiäkin" asioita. Tosin meillä on osallistuvat isovanhemmat, joille lapsen saa hoitoon. Kahden lapsen kanssa tämä ei olisi niin helppoa enää. Mutta käymme siis kahdestaan syömässä, elokuvissa, joskus yövymme muualla kuin kotona, kyläilemme myös ilman lasta jne. Ja reissaamme myös tämän yhden lapsen kanssa, hän kulkee kyllä sujuvasti ja innoissaan mukana. Eli kyllä tekin varmaan sen yhden kanssa voisitte reissailla jne. Jos lapsella on juuri nyt kova uhma tms, se on ohimenevä vaihe. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehenikin on huomannut kuinka raskasta tämä on ja sanonut että emme enempää tee ja samaa mieltä olen minä. Olen käynyt kerhoissa,puistoissa yms.mutta en ole kavereita löytynyt eikä tosiaan ole ketään kelle lapsen esim.yöksi veisi. Parisuhde on aivan kuivunut kun meillä ei ole muuta elämää kuin miehellä työ ja sitten lapsi.
samassa puistossa useita äitejä lapsineen vai ainoastaan yksi? Jos vain yksi, vaihda puistoa jos sellainen läheltä löytyy. Jos äitejä lapsineen sen sijaan on paljon, etkä kenestäkään ole saanut kaveria, suosittelen katsomaan peiliin. Mieti oletko liian hiljainen, puhutko pelkästään kaunis ilma tänään tasoisia juttuja, uskallatko ikinä kertoa perheestäsi muuta kuin kaunisteltuja juttuja, kuinka kaikki on tehty "oikein"? En tarkoita että tarvitsee heti kertoa viimeisimmästä megariidasta miehesi kanssa mutta jos jutut on kaikki kuinka lapsesi oppi juomaan 6kk iässä nokkamukista ja oli 1,5v iässä vaipatta ja 3v oppi ajamaan ilman apurattaita koska neuvolassa sanottiin että joka lapsi oppii kun vain näitä taitoja lapsen kanssa harjoitellaan tarpeeksi...
Minä olen elämäni aikana asunut 4:ssä kaupungissa ja aina olen löytänyt niin hyviä kavereita joita voi kutsua kotiin kahvittelemaan ja joiden kanssa vietetään aikaa muutenkin kuin leikkipuistossa. Juttelen niitä näitä, lapsista, työstä, miehestä, ilmoista, harrastuksista, ruoanlaitosta.
ystäviä sulla ei ole koskaan ollutkaan ja isäksi valitsit miehen, joka ei halua olla lapsensa kanssa. Eiköhän nämä asiat ole ihan sinusta kiinni ja syytät lasta välttyäksesi peiliin katsomiselta?
Mulla lapsia on neljä. Lisäksi minulla on: loistava aviomies, hyvää seksiä, sopivasti ihania ystäviä, omia harrastuksia. Tukiverkkoon kuuluu anoppi ja appiukko, jotka auttavat tarvittaessa, mutta minään hoitoautomaatteina emme heitä käytä. Enimmäkseen tehdään asioita ja matkustellaan aina koko perheen voimin.
ja mummo joka olisi lapsen ainoa tukiverkko ollut eli olisimme miehen kanssa saaneet olla kaksin sairastui eikä pysty hoitamaan lasta. Harrastuksia ei ole koska mieheni ei lasta hoida kuin äärimmäisessä tilanteessa eli jos joutuisin sairaalaan tms osaa kyllä hoitaa mut töiden lisäksi ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihan normaali asioita juttelen eipä niistä kovin hyviä kavereita ole saanut. Harmittaa kun mihinkään ei lasta voi yöksi jättää eikä täällä ole mll.n lastenhoitopalvelua, tällä tavalla ettemme kaksin mieheni kanssa koskaan minnekkään pääse niin tulee varmasti ero nyt jo seksielämä melkein loppu.
Ei ole ollut koskaan ystäviä ja mummo joka olisi lapsen ainoa tukiverkko ollut eli olisimme miehen kanssa saaneet olla kaksin sairastui eikä pysty hoitamaan lasta. Harrastuksia ei ole koska mieheni ei lasta hoida kuin äärimmäisessä tilanteessa eli jos joutuisin sairaalaan tms osaa kyllä hoitaa mut töiden lisäksi ei jaksa.
tämä AP:n kirjoittama?
Suosittelen asenteenmuutosta. Jos jollakulla ei ole yhtään ystävää, kannattaa pohtia mikä OMASSA käytöksessä on sellaista ettei ystäviä ole. Jos on normaali sosiaalinen ihminen, ystäviä löytyy kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihan normaali asioita juttelen eipä niistä kovin hyviä kavereita ole saanut. Harmittaa kun mihinkään ei lasta voi yöksi jättää eikä täällä ole mll.n lastenhoitopalvelua, tällä tavalla ettemme kaksin mieheni kanssa koskaan minnekkään pääse niin tulee varmasti ero nyt jo seksielämä melkein loppu.
sellainen että voisit kutsua kotiin kahville? Sanot suoraan että tulisitko vaikka keskiviikkona kahville meille, olis kiva kun kävisi vieraita.
kovasti olen ystäviä etsinyt ja ihan normaali asioita jutellut en niitä vain löydä. Siihen että mieheni ei jaksa osallistua enempää lapsen hoitoon sitä en ennen lapsen syntymää tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänellä vain niin monta lasta että harvoin tavataan.
äitiys tuo eläämääsi perspektiiviä olla muutakin kuin äiti, koska eihän kukaan ole pelkästään vain äiti. Olet yhä oma itsesi ja hauskaa voi pitää niin monella tavalla. Lapsesi nyt vasta pieni kaksivuotias, mutta jo vuoden päästä hän on iso kolmevuotias, jonka kanssa on hauskaa erilailla.
Tukiverkkoa on vaikket sitä ehkä nyt näe, mutta kun rohkeasti lähdet lapsesi kanssa tutustumaan ihmisiin voit sen havaita. Vapaaehtoisesti lapsettomatkaan eivät välttämättä sen onnellisempia ole ja se vapaaehtoisuuskaan ei ehkä aina ole ihan sitä miltä näyttää.