Oletteko kaikki raskautta suunnitellessanne miettineet miehen kanssa vammaisen lapsen mahdollisuutta

samaa mieltä.

niin tehdään abortti. Mutta sitten kun oltiin päästy pitkän vauvan yrittämisen jälkeen 12 -viikolle, oltiin molemmat sitä mieltä että vauvaa ei tapeta jos se down löytyisi, ainoastaan jos jotain sellaista tulee että vauva on ihan vihannes jne.

Osaksi varmaan siksi, että itselläni oli vammainen veli. Tiedän sikai kuinka rakas, ihana, hankala ja raskas (hoidettava) hän oli. Keskustelimme siitä paljon ja mietimme mitäs sitten tehtäis. Jäinkin sitten seulonnassa "kiinni" ja ihan loppupeleissä mies jätti valinnat minun käsiini ( eli haluanko lapsivesipunktion > kenties lisätutkimuksia). En ottanut ultran jälkeen punktiota, last kyllä ultrattiin usein myöhemminkin. Terve lapsi syntyi.

Mutta meiltä löytyi sitten seulonnoista poikkeavaa kasvua. Nyt tulevaisuudessa se on aina edessä, että perityykö sairaus myös muille lapsille ja missä muodossa. Esikoisemme sairasti vaikeaa rusto-hiushypoplasiaa joka on perinnöllinen sairaus.

Kuitenkin kun tämä lyhytkasvusuus näkyi rakenneultrassa, emme harkinneet yhtään vakavissaan aborttia, lapsemme syntyi ja sai elää lähes 6kk.

Seuraavissa raskauksissa seurannat ovat tarkemmat.

ja yhdessä sovittu, että vammaiset abortoidaan.

toki ymmärrettiin raskautta suunnitellessa että mitä tahansa voi tapahtua, keskenmeno, lapsi ei ole terve ym. Tilanteet otetaan sitten vastaan sellaisena kuin ne tulee ja sitten asioita pohditaan saadun tiedon pohjalta.

Onneksi ajatuksemme menivät luonnollista tietä samaan suuntaan.



Kaksi tervettä lasta, yksi menetetty

ja päädyimme siihen, ettemme osallistu seulontoihin, otamme vastaan sen mikä tulee. Ainoa minkä halusimme oli rakenneultra, koska näin olisi heti alusta asti tiedossa jos vauvalla olisi joku poikkeama (hoito mahdollista alkaa mahdollisimman nopeasti jne).



Terve vauva sieltä syntyi =)

ilman muuta samaa mieltä. Ei aborttia missään tapauksessa.

Kunnan tarjoamat ultrat käytiin ja kaikki oli ok, vammainen lapsi saatiin

Niskaultran ja trisomiaverikokeen jälkeen mietittiin, halutaanko vielä lapsivesipunktio. Tilanne näytti kuitenkin jo niin hyvältä (terve lapsi on jo, ei perherasitusta jne.) joten päätettiin ottaa riski.



Jos lapsella olisi ollut vakava kehitysvamma, oltaisiin abortoitu niin myöhään kuin mahdollista. Lähinnä tarkoitan tällä henkistä kehitysvammaa, en jotain puuttuvaa varvasta.



Aika selkeä juttu tuo oli. Minusta ihmisillä on oikeus abortoida ihan millä perusteella haluaa, niin kuin lain mukaan onkin (siis lain aikarajojen puitteissa). Toiset abortoi terveitä vauvoja kun "ei nyt just lainanlyhennyksen takia sovi" ja toiset sen takia kun lapsi olisi vaikeasti vammainen ja kuolisi varmuudella heti syntymän jälkeen. Ei sitä voi mitenkään lähteä rajoittamaan ja tuomitsemaan että kellä on "oikea syy". Ihmettelen suuresti ihmisiä jotka tuomitsee...

Pientä häikkää on toisella, mutta vamaisuutta ei kuitenkaan.

jos epäilystä on, niin raskaus kesken

Mitä te, jotka abortoisitte downin, teette jos teille syntyy kuitenkin vammainen lapsi? Kenties paljon downia vaikeammin vammainen.