Lue keskustelun säännöt.
21-vuotias asuu vielä kotona eikä loppua näy
19.06.2010 |
Mitä ajattelisitte nuoresta, joka asuu vielä yli 20-vuotiaana kotona, eikä ole mitään aikeita muuttaa pois? Ei käy koulussa eikä töissä, peruskoulu vain suoritettu.
Kommentit (50)
Mua ei tuossa niinkään haittaa kotona asuminen vaan toimettomuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kotona asuminen paha juttu ole mutta se on ettei tienaa rahaa ja saa työkokemusta TAI opiskele.
Jos olisi mun lapsi niin menisi vaikka vapaaehtoistyötä tekemään, ulkoiluttaan mummoja tms.
Mullekin on tehty nuorena selväksi että ei elämä ole sitten kotona makaamista palveltavana olemista. Eläminen maksaa: lämmitykset taloon, ruuat, vaatetukset, puhelut, telkkari. Matkustaminen, harrastukset.
Ei ole hyvä jos aikuinen perheenjäsen vaan on passattavana eikä tee mitään rakentavaa.
itse asuin kotona n. 23-25- vuotiaana - koska äiti oli kuollut enkä raaskinut jättää isää yksin. Jos en olisi mennyt naimisiin varmaan vieläkin asuisin iäkkään isäni kanssa.
mutta se muu elämä... huolestuttaa tietty
Muutti sitten lopulta 39-vuotiaana. Peruskoulu edelleen koulutuksena, marketin kassalle pääsi töihin.
Onko näillä nuorilla jotka jäävät kotiin olemaan pahoja hekisiä solmuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutti sitten lopulta 39-vuotiaana. Peruskoulu edelleen koulutuksena, marketin kassalle pääsi töihin.
Asui ilmaiseksi, äiti hoiti kotityöt jne. Käy vieläkin hoitelemassa sinkkusiskoni "asioita" ja kiikuttaa ruokaa jne.
Äitini myös halusi jumittaa siskooni kiinni, koska ei halunnut ollakaan yksin. Saattoi jopa kouluaikana sanoa, että "älä mene kouluun, jää seuraksi" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hänella poika ex muijansa kanssa.
Ärsyttävä lusmuaja koko jätkä...juu ja ei hänelläkään koulutusta,ja töissäkin käy kerran kesässä.Siel se äiskän ja iskän rahoilla elelee,ryyppää ja pyörittelee muijia.
Mä en kattois päivääkään tommosta käytöstä omilta lapsiltani.
vanhempiensa kanssa, käy töissä. Ihmetyttää miksi ei hamki omaa asuntoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempiensa kanssa, käy töissä. Ihmetyttää miksi ei hamki omaa asuntoa?
toisten nurkissa...eikä kyl taida kauheesti olla laskujakaan maksettavana
masennusta, paniikkihäiriö...
Tietysti voi olla laiskakin. Hoksannut että helposti menee näinkin. Joku maksaa ja tekee kaiken, itse voi vain olla ja huvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehellä ei ole perhettä ja tulee vanhempiensa kanssa toimeen, niin ihan hyvä juttu vain. Onpahan seuraa eikä tarvitse yksin istua kotona katselemassa telkkua. Eri juttu jos eläisi täysihoidossa ja toimettomana.
asui vanhempiensa kanssa. Tosin hänellä oli oma yritys ja maksoi ruosta ym. kuluista vanhemmilleen ja vuokraa sekä hoiteli iäkkäiden vanhusten asioita muutenkin...
Sittemmin rakensimme talon appivanhempieni naapuriin ja nykyäänkin auttelemme iäkästä anoppiani... Tämä taitaa täällä maalla olla ihan tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oliskohan kyseessä nuori jolla on esim vakavia mielenterveysongelmia...jotka sitten estää niin työllistymistä kuin kouluttautumista.
että hän muuttaa omilleen, kun intti on ohi...
Potkisin persuksille ja/tai rupeaisin perimään riittävän kovaa vuokraa.
vanhempiensa luona en minäkään sinänsä pidä pahana.
Mun mielestä on hienoa, että nuori voi asua kotonaan opiskeluaikana, etenkin alkuvuosina. Lähtökohtaoletuksena on tietysti, että kotitöihin osallistutaan tasavertaisena. Vuokra ja asumiskustannuksiin osallistuminen on sitten nuoren ja vanhempien välinen asia.
Itse olin 20-v., kun muutin kotoa. Olin keväällä kirjoittanut ylioppilaaksi ja syksyllä muutin kotoa, vaikka en opiskelupaikkaa saanutkaan. Vähän vanhempani päätöstäni ihmettelivät, etenkin kun jäin samaan kaupunkiin asumaan. Eihän tuo taloudellisesti ollut järkevää, mut tulipahan tehtyä. Myöhemmin muutettuani opiskelujeni perässä toiselle puolelle maata, olen useammankin kesän asunut kotona kesätöiden vuoksi.
Naapurissamme neljästä lapsesta kaksi asuu tällä hetkellä vanhempiensa kanssa. Toisella on lapsikin. Heidän on kuitenkin taloudellisesti järkevää asua tilapäisesti vanhempiensa nurkissa. Vanhemmat asuvat isossa talossa, joten apu kotitöissä on heillekin mukavaa.
Tilapäinen tilanne kuitenkin on, eivätkä lapset ole niin innoissaan asiasta mitä vanhemmat ovat.. Mutta työ- ja asuntotilanne nyt vain on mikä on.
Sitä, että nuori vain lusmuaa kotona, en minäkään ymmärrä. Vähintäänkin pitää olla suunnitelma, ja yritystä päästä omille jaloilleen. Ja vanhempien ei saa passata ja maksaa kaikkea!
tällaista asennetta vähän pelottavana.. Toki lähtökohtaisesti joo, mutta kyllä itse haluan ottaa huomioon nuoren kokonaistilanteen.
Ovet kotiin ovat aina avoinna, ja tyhjän päälle ei tarvitse lähteä. Eikä velkakierteeseen vain periaatteen vuoksi.
että hän muuttaa omilleen, kun intti on ohi...
Potkisin persuksille ja/tai rupeaisin perimään riittävän kovaa vuokraa.
En tiedä, oli nro 16 samanlainen ajatus taustalla. Oma kavahdukseni pohjaa vanhaan tuttavaani, joka heitti lapsensa pihalle, oli heidän tilanteensa mikä tahansa. Lapsia oli neljä, ja pari heistä joutui todella kovan tien kulkemaan, ennen kuin pääsivät jaloilleen. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi yksi heistä ei saanut opintojaan päätökseen, vaan jäin kesätyöpaikkaansa vakkariksi. Ihan hyvä elanto hänellä on, mutta on hyvin katkera vanhemmilleen. Pienellä tuella alkuun, hänen tilanteesa saattaisi olla hyvinkin erilainen, ja hän olisi voinut opiskella loppuun ja tehdä työtä, jonka itse kokee mielekkääksi.
Itse haluan lasteni pystyvän hyödyntämään koko potentiaaliaan, ei vain jäämään johonkin, josta ihan kivan tulon saa, mutta ei mitään ammatillista tyydytystä.
t. 17
Ihan on mahdollista opiskella ihan jokaisella ilman vanhempien tukea. Eli turha kantaa katkeruutta oman saamattomuuden tähden.
Ihan on mahdollista opiskella ihan jokaisella ilman vanhempien tukea. Eli turha kantaa katkeruutta oman saamattomuuden tähden.
Ainakin minä ostin ammattikorkeassa joka kirjan itse, ei ne ilmaiseksi mulle taivaasta tippunut. Tiukkaa teki 1200mk opintotuella ostaa 400mk maksava kirja.
Töihin toki olisin voinut mennä, mutta se taas olisi hidastanut opintojen etenemistä.
En ole heistä moneen vuoteen kuullut, Lapsenlapselleen ovat kerran kortin laittaneet. Onneksi mieheni äiti on minulle todella läheinen ja rakas sekä lapsenlapselleen ihana, läsnäoleva mummi.