21-vuotias asuu vielä kotona eikä loppua näy

Ihan kuin muutto pois kotoolta olisi sama kuin hylkääminen.

Missäs iässä teidän mielestä pitäisi alkaa ottamaan itsestään vastuuta?

Niinkuin minulle on käynyt. Omasta kokemuksestani voisin sanoa että jos lapsi pakkoitsenäistetään liian varhain (= hylätään) hän ei pääse lopulta itsenäistymään kunnolla vaan kokee suurta turvattomuutta sisimmässään. Mutta jos lapsesta huolehditaan ja hän saa lähteä kotoa omasta halustaan, itsenäistyminen ja aikuistuminenkin käy terveemmin ja luontevammin. Enkä tarkoita nelikymppisiä peräkamarinpoikia vaan ihan tavallista opiskelemaan lähtevää/haluavaa nuorta.

Vielä kotona ja opiskelee työkkärin kurssilla, kun ei ole missään haussa päässyt ammattikouluun, vaikka keskiarvo on 7.0, eli ei ihan huono kuitenkaan. No, 2 vuotta on yrittänyt saada asuntoa kaupungilta ym. paikoista, turhaan.

Annatte pojalle kirjallisen häädön, niin kaupungin on pakko antaa asunto. Kuulemma toimii.

En mä ole edes ajatellut, että siinä olisi jonkun mielestä mitään merkillistä. Poika kylläkin opiskelee. Opiskelupaikka on n. viiden kilometrin päässä. Mun mielestä hän saa asua kotona niin pitkään kuin haluaa.



Mun tyttö olisi halunnut muuttaa muualle, kun meni lukioon, mutta ei hän olisi saanut mistään rahaa asumiseen ja elämiseen. Hän kävi sitten lukion omalla paikkakunnalla kotoa käsin. Eikä muuten tarvi olla mitkään rikkaat vanhemmat, että opintotukea ei saa.

Täytyy kokeilla toimiiko.

t. 19-vuotiaan pojan äiti

esim. minä en saanut alle 20-vuotiaana minkäänlaista opintotukea vanhempieni tuloista johtuen, vaikka asuinkin yksin. Kyllä minulla monesti kävi mielessä lopettaa opiskelut pariksi vuodeksi, kun joutui töitä niin kovasti tekemään opiskelujen ohella, jotta sai rahaa vuokraa ja elämiseen.

18 Suomeessa on ilmainen koulutus. Ihan on mahdollista opiskella ihan jokaisella ilman vanhempien tukea. Eli turha kantaa katkeruutta oman saamattomuuden tähden.

So what? Turha ruikuttaa vanhempien tuloista ja epäoikeudenmukaisuudesta Eiköhän tuo ollut tiedossa etukäteen.

tämäkään henkilö olisi opiskellut jos ei olisi töitä saanut? Jos kerran vanhempien tulojen vuoksi ei saanut opintotukea, eikä vanhemmat ilmeisesti auttaneet rahallisesti. Seinä ois ollut pystyssä, varmaankin.

vaan se että vanhempani eivät minua "iltatähteä" halunneet, mutta eivät silti vaivautuneet aborttia tekemään.

35 no onpa kamalaa kun on kovatuloiset vanhemmat.

ja menee sitten opiskelemaan niillä rahoilla.

Meillä on kanssa 21 v jo nyt nuori joka nukkua röhnöttää päivät pitkät huoneessa ja valvoo öitä. Ei osallistu pätkääkään mihinkään mutta vaatimuksia hänen suhteeen on pitä liuta. V.....ttaa nii maan p---keleesti. Minäpä luulen että tää ei lähekään mihinkään vaikka koko v...n talo myytäis. Hermot menee tässä....

Itse olen 23-vuotias ja muutin reilu vuosi sitten isäni luo asuttuani pari vuotta yksin. Muutin pois kotoa 20-vuotiaana saatuani töitä, mutta töiden loputtua ongelmat alkoivat ja lopulta vakavan masennuksen ja sen myötä alkaneen tolkuttoman ryyppäämisen takia menetin kämppäni. Asun siis virallisesti isälläni, mutta olen myös paljon äitini luona. Käyn terapiassa ja ensi vuodeksi mulle on laadittu suunnitelmat pikkuhiljaa siirtyä jonkinlaisen opiskelun ja tuetun asumisen piiriin. Kummankin vanhempani luona osallistun kotitöihin ja kelan tuista maksan jonkin verran ruokia ja bensoja.

Muistan miten hienoa oli muuttaa omaan kämppään, mutta nyt se pelottaa. En ole varma, osaanko enää olla osa normaalia yhteiskuntaa ja tiedän, etten ole ainoa tämän ikäinen, joka tuntee näin.

Olen järkyttävän kiitollinen vanhemmilleni kaikesta tästä tuesta ja toivon, että voisin joskus tosissaan korvata heidän apunsa, jos vaan selviän sinne asti..

Tiedän pari nuorta miestä, 23-25v, jotka ovat vakituisessa työssä ja suvat sili vanhempiensa kanssa. Helppoa elämää, ei tarvitse vastuuta ottaa mistään ja kiukutellaan äitille.