Lue keskustelun säännöt.
rannekanavaoireyhtymä
09.06.2010 |
Minulla on tuo vaiva molemmissa käsissä ja odottelen leikkaukseen pääsyä (oikea käsi, vasen pitää leikata sitten myöhemmin). Olen todella piikkikammoinen ja pelkään lääketieteellisiä toimenpiteitä. Hirvittää tuo operaatio paikallispuudutuksessa, vaikka varmasti rauhoittavaa lääkettä antavatkin.
Jännittää myös toipuminen, kun lapset ovat vielä pieniä, eikä muutamaan viikkoon voi kättä käyttää. Mies kyllä yrittää järjestää vapaata ja isovanhemmat auttavat, mutta haastavaa siitä tulee.
Onko kenelläkään kokemuksia rannekanavaoireyhtymästä ja sen leikkaushoidosta. Millainen oli leikkaus? Miten sujui toipuminen? Tuliko käsi ihan terveeksi vai jäikö jotakin vaivaa? Eräältä tuttavalta olen kuullut käden tulleen hyvään kuntoon, mutta olis mielenkiintoista kuulla muitakin kokemuksia.
Kommentit (30)
nelisen vuotta sitten oikeassa kädessä. Sittemmin tullut vasempaankin ja pahentunut kummassakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassa kädessä jo kipuasteella ja saikulle jouduin(toimistotyö) muutaman viikon ennen äitiysloman alkua. Vasemmassa myös jo tutut puutumisoireet eli peukalo, etusormi ja keskisormi sirkkuilee...
Olen elätellyt toiveita, että parantuisi aikanaan raskauden jälkeen. Onko kellekään käynyt näin onnellisesti?
Raskausaikana alkoi ja jatkui pahana vielä imetysaikanakin jonkin aikaa. Kävin osteopaatilla ja lääkärillä. Ensinmainitusta sain vähän apua, samoin yöllä pidettävästä tukilastasta, joka esti ranteen taittumisen. Hartia-, niska- ja rintaseudun lihaksien jumitus myös pahensi asiaa. Samoin muuttunut hormonitilanne. Nykyään (2v.synnytyksestä) vaiva on hävinnyt, mutta alkaa heti oireilla pienesti, jos pidän käsiä pitkään ylhäällä esim.hiuksia kuivatessa, verhoja ripustaessa jne. Samoin pyörällä ajo puuduttaa, jos olkapäät nousee liiaksi korviin...
mutta helpotti heti sen jälkeen. Kun aloitin työt, vaiva palautui, testattiin ja diagnosoitiin molempiin käsiin keskivaikea rannekanavan oireyhtymä ja sain kortisonihoitoa kaksi kertaa. Ei mielestäni auttanut mutta muutaman kuukauden päästä vaiva hävisi. Nyt toisen raskauden jälkeen on ollut pientä puutumista mutta ei mitään pahaa. Hyvin vielä selviän ja purkin kannetkin aukeaa - tosin ei niin hyvin kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hellitti pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Turvotus kai oli syynä. Kurjaa, että joillekin jää pysyväksi.
Kiva kuulla, että joillakin paranee. Minä olen tosiaan vaivasta kärsinyt jo neljä vuotta. Diagnoosi on (hermoratatutkimus tehty), lastan käyttö öisin helpottaa oireita hieman. Eli leikkaus on välttämötän ja tulossa kaiketi syksyllä, mutta minä pelkuri jännitän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka raskaudessa ja aina se on synnyttämällä hävinnyt. onneksi.
Synnytyksen jälkeen tilane parani, mutta ei täysin. Mulle tehtiin sit tutkimukset Mehiläisessä ja pasiitettiin leikkausjonoon. En voinut mennä leikkaukseen lapsen hoidon takia, joten asia jäi. Olen jumpannut selkä- ja hartiaseutua ja muuteskin kiinnittänyt huomiota työskentely asentoihin. Välillä pahenee ja joudun käyttämään tukilastaa, varsinkin öisin. Pyöräily rasittaa, neulominen ei onnisu yms.
Mutta suuremmin ei elämää haittaa. Olen käynyt lääkärissä jonkun kerran, ja hän on valmis lähettämään mut leikkaukseen, heti ku musta siltä tuntuu. Mutta kun näinkin hyvin on mennyt, en näe syytä leikkaukseen. Konservatiivinen hoito eli kuntoilu auttaa (oma kokemus), vaikka jotkut lääkärit sitä ei allekirjoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin sitä ensin vain jännetuppitulehdukseksi. Oli pari viikkoa kipee, työterveyslääk. antoi rannetuen joka ei oikeastaan auttanu mitenkään sekä jotain särkylääkettä. Otin pari pilleriä ja jouduin lopettamaan ne kovan migreenin vuoksi ONNEX. Koska rask.testi näyttikin pos.
Koko raskauden ja sen jälkeiset kolme kuukautta kärsin kipeästä ranteesta joka säteili aina olkapäähän saakka. Onnex nyt loppunut.
En usko itse siihen kuntoiluun, koska ainakin itselläni jokainen liike (varsinkin nostot) sattuivat aivan helmapellin kovasti ja niitähän synnytyksen jälkeen oli enemmän kuin vähän.
Mutta jokaisen kehohan on erilainen. Jos tunnet kuntoilusta apua olevan suosittelen että katsot vähän aikaa, mutta jos kipu ei laannu suosittelen sitä leikkausta.
leikattu molemmat kädet lapsen ollessa 2-v. (leikkausten välissä oli 4kk)
Lapsi oli päivähoidossa, joten hyvin pärjäsin sen suhteen. Pyllypesulle en olisi pystynyt, mutta lapsi onneksi kävi jo pytyllä.
Paraneminen oli yllättävän nopeaa. Semmonen sideharsopallo oli viikon verran kädessä. Sitä kättä joutui pitämään pystyssä. Kun sen "tollon" sai pois, ja tikit, sai kättä käyttää kivun rajoissa. Vasen käsi paraniki tosi hyvin, ja on edelleen kahden vuoden ja yhden raskauden jälkeen hyvässä kunnossa. Oikea käsi on hedelleen heikompi, mutta toki parempi kuin ennen leikkausta. Oikea käsi ei ollut niin kipeä leikkauksen jälkeen, joten en tajunnut varoa sitä..
Leikkaus itsessään oli nopea. Alun tipanlaiton jälkeen et itse näe tilanteesta mitään, ja koska käsi on puudutettuna ja verityhjiössä, et tunne siitä mitään. (ite kysyin, että koskas leikkaus alkaa. Lääkäri totesi, että tässä jo lopetellaan.. :))
Leikkauksen jälkeen kannattaa pyytää reilusti särkylääkettä. Kipu oli kuitenkin yllätävän lyhytaikainen.
Lastenhoitoon on hyvä saada apua, jos lapsia on enemmänkin ja ovat vielä vaipoissa.
Mulla kädet oireili jo teininä, ja leikkaustakin suositeltiin jo pari vuotta aikaisemmin. Lopulta pääsin "kiirelistalta" leikkaukseen. Lihasheikkoutta oli ehtinyt tulemaan jo molempien peukaloiden tyvilihakseen, joten täydellistä palautumista ei voinut odottaa. Lopputulos on kuitenkin huomattavasti parempi kuin ilman leikkausta.
Muista pyytää hyvät jumppaohjeet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensin kalevalaista kansanparannusta. Siitä on useampi saanut ko. vaivaan apua. Ja jos ei auta, niin siinähän ei mitään ainakaan menetä, muutaman kympin rahaa korkeintaa.
http://www.kansanlaakintaseura.fi/
Minulla tuli ekan raskauden aikana oireet molempiin ranteisiin ja vauvan synnyttyä oireet tietty pahenivat niin, että edes maitopurkkia pysytnyt enää nostamaan.
Ranteita kuvattiin ja tutkittiin ja todettiin ahtaat rannekanavat. Sain ensiavuksi kortisonia, joka ei auttanut yhtään. Sitä hieman ihmeteltiin, ettei edes pariksi päiväksi auttanut, kuten se yleensä tapaa tehdä.
Loppuviimeksi tutkimusten ja oireiden jälkeen minulla todettiinkin puolen vuoden kuluttua hermopinne OLKAPÄÄSSÄ eikä rannekanavassa! Kipu olikin vain säteillyt ranteisiin, myöhemmin kyynäriin ja lopulta vasta alkoi tuntua olkapäissä.
Sain siihen fysioterapiaa eri hoitomuotoina ja niin se lähti pois ja parantui!
Ihan vaan siksi kerron, että hermokipu on salakalavaa eikä kivun paikka aina aluksi kerro syylähdettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulta leikattiin vasen käsi vuosi sitten ja oikea käsi leikataan 18. päivä.
Menin sairaalaan klo 9, juttelua, odottelua, lääkettä, keskustelu kirurgin kanssa, leikkaus, juttelu kirurgin kanssa, välipalaa, odottelua, ja klo 12 pihalle! Tehokasta!
leikkaus alkoi pelottaa kaksi metriä ennen leikkauspöytää, mutta sain itseni pakotettua makuulle. Troppia sai iiihaaaan muuukaavasssshti.
Joten se siitä. Olen hammaslääkäripelkoinen, annan arvosanaksi paljon mukavampi kuin hammaslääkärikäynti.
käsi parani hyvin, haavaa ei saanut kastella, mutta koska iho uusiutuu aikas vauhtia, piti keksiä keino pitää käsi puhtaana; hinkkasin kostealla sideharsolla. Haavan ympäristöä putsailin pumpulipuikolla ja desinfiointiaineella.
Käsi tuli kuntoon. Sairaslomaa oli kaksi viikkoa ennen tikkien poistoa ja viikko vielä päälle. Mielestäni olin työkuntoinen tätä ennenkin.
Olin toissa päivänä hermoratatutkimuksessa ja hermopinne todettiin molemmissa ranteissa!
Eiko todellakaan ole muuta hoitoa,kuin leikkaus?
Pelkään leikkauksia...
ja tämähän on tosi yleistä?
Minkä alan ammattitauti tämä on yleensä?
Viikko sitten leikattiin, puudutuksessa. Sujui hyvin, ekan viikon käsi oli isossa paketissa, sitten sen sai ottaa pois ja huuhdella leikkaushaavaa. Tikit saa pois viikon päästä eli 2 vk leikkauksesta.
Se kipu, mikä anopilla oli ennen leikkausta, oli kuulemma tosi kovaa. Ja leikkaus ei ollut paha ollenkaan (vaikka anopilla kova piikkikammo). Leikkauksen jälkeen toki vähän kipuja haavakohdassa, ja ihan rauhallisesti on ottanut. Mutta nyt viikon jälkeen on päässyt kivuista hyvin. Tunto palautuu sormiin pikkuhiljaa kuulemma.
huojentavaa kuulla,että ei ranteet ainakaan voi pahemmaksi mennä.
, enkä ole huomannut ratkaisevaa eroa. Käsi puutuu edelleen herkästi. .:(
Oireeni alkoivat ekan lapsen kantelemisen myötä. Kädet alkoivat olla jatkuvasti puutuneet ja pistelevät. Siinä sähköiskutestissä todettiin heikentyneitä hermoja, vai miten se nyt meni... Leikkausta odottelin pari kk, joiden aikana oireet vähenivät itsestään. Toinen käsi kuitenkin leikattiin, mutta oireet eivät olleellisesti vähentyneet. Molemmat kädet puutuvat edelleen nukkuessa, kohoasennossa ym. Öisin käytän aina rannelastoja!
Itse leikkaus meni hyvin ja haavan paraneminen myös.
Nyt toisen lapsen myötä molemmat kädet taas oireilevat, ranteet väsyvät ja särkevät helposti. Puutumista esiintyy myös. Jumppaan ja venyttelen ranteita, hermoja, jänteitä fysioterapeutin ohjeilla melko ahkerasti, ja ne rannelastat on tosi tärkeät!
Ennen leikkausta minulle siis määrättiin fysioterapiaa ja kävin myös omin rahoin kiropraktikolla ja akupunktiossa. Ne auttoivat jonkun verran, suosittelen!
Alkoiko sulla ap ongelma raskausaikana vai laukaisiko joku muu?