rannekanavaoireyhtymä

Oli ihana,kun kerroitte omia kokemuksia!

Kai se on pakko rohkaistua ja antaa leikata,ei kestä enää.

Tämän pahemmaksi ei voi mennä.

Kiitos!

mikäli jotakuta kiinnostaa kuulla kokemuksesta.

Oikean käden leikkauksesta on nyt puoli vuotta. Leikkaus oli kova paikka, kuten arvelinkin. Sain vähän tpella, että antoivat Diapamin etukäteen, mutta kyllähän se jännitykseen auttoi (en ole koskaan aiemmin ottanut mitään rauhoittavaa). Silti leikkauspöydällä itkin pelosta.

Onneksi toimenpide oli nopeasti ohi. Puudutuksen hävittyä käsi ei sitten enää puutunutkaan. :) Oli ollut jo aika huonossa kunnossa, ja esim. käsin kirjoittaminen ja vihannesten pilkkominen oli hyvin hankalaa, aamuisin saattoi mennä 10-20 min, ennenkuin yöllinen puutuminen (joka myös herätti öisin) poistui.

Kaikki nämä oireet siis poistuivat. Toipuminen oli muutenkin aika nopeaa. Muistaakseni en tarvinnut enää seuraavana päivänä kipulääkettä, ja kättä pystyi aika nopeasti käyttämään kyvyisiin hommiin. Tein säännöllisesti ohjeiden mukaisia jumppaliikkeitä. Hankala oli valtava, pallomainen side. En voinut talvipakkasilla liikkua oikein missään, kun en saanut pitkähihaisia paitoja tai takkeja päälleni.

Siteen ja tikkien poiston jälkeenkin käsi vaivasi pakkasille. Saattoi mennä hetkeksi lähes toimintykyvyttömäksi ja tuntui "sähköimpulsseja", ravistelu helpotti. Lisäksi arven alueella oli kova patti.

Viime aikoina tuo patti on lähes poistunut, käsi hyvässä kunnossa. pystyn tekemään kaikkea mielestäni normaalisti sillä. Saa nähdä, miten kestää kylmää talvella. Lääkärin mukaan tuonkin vaivan pitäisi poistua itsekseen.

Nyt odotan aikaa vasemman käden operaatioon, luultavasti lokakuussa. Kovasti puuttuu ja huomaan puutteita hienomotoriikassa, on myös kömpelö, tavaroita putoaa helposti jne. Luottavaisin mielin menen leikkaukseen, toivottavasti tulee yhtä hyväksi kuin oikea...

Miten nopeasti teillä on vaivan alkamisesta mennyt siihen pisteeseen, että leikataan, eteneekö nopeasti? Vai meneekö itsekseen ohi, jos on lievää? Miten nopeasti olette päässeet hermoratatutkimukseen?

Mulla leikattiin kesäkuun alussa vasen käsi, koska se pahempi, oikea pitäisi leikata kun tämä leikattu käsi täysin toipunut, mutta tarkitsen vakavasti annanko ylipäätään toista leikta. Mulla se tehtiin paikallispuudutuksella, joko sitten ei ollut puudutukset kohillaan tai jotain muuta häikkää oli, koska tunsin sen viilon jonka ortopediteki teki :/ siinä kohtaa olinkin pyörtyä.. No, loppu hyvin kaikki hyvin ja pienen seurannan jälkeen kotiuduin samana päivänä. 4 vk saikkua tuli jota jouduttiin vielä parilla viikolla jatkamaan, koska käsi ei ole kunnossa. Arki pienen lapsen (1,5veen) kanssa on ollt erittäin haastavaa ja jollain tavalla ahdistavaa. Jossain vaiheeessa tuntui jo, ettei mun pää kestä. Kotoolta en pääsyt lähtemään mihinkään ilman apua, en saanut pestyä pienen pyllyä, monet asiat vaikeutui ja ne ensimmäiset 2 vk oli kyl ne pahimmat siihen tikkien poistton asti, sit hivnen helpotti, mutta käsi ei kunnossa vieläkään, koska pakostakin joutunut paljon tekemään sillä asioita mitä ei olisi vielä saanut tehdä, jotta käsi saisi toipua rauhassa. Rankka kokemus, mutta onneksi elämä voittaa jo. Leikattu käsi ei siis vielä kunnossa, mutta puutumiset ja ne sellaiset tietynlaiset säryt on pois. Mutta todellakin oikean käteni leikkaamista harkitsen vakavasti. Olen vielä oikea kätinen , ja olisin vielä avuttomapi mitä olin tästä vasemmasta kädestä. Tiedä sitten olisiko toimempide ja kokemus ollut toinen, jos lapseni olisi ollut isompi, eikä arki olisi olut niin hankalaa. Tsemppiä operaatioon!

Miten nopeasti teillä on vaivan alkamisesta mennyt siihen pisteeseen, että leikataan, eteneekö nopeasti? Vai meneekö itsekseen ohi, jos on lievää? Miten nopeasti olette päässeet hermoratatutkimukseen?

Itselläni alkoi raskauden aikana, oli pahana vielä raskauden jälkeenkin, meni hetkeksi pois, nyt on palannut entistä pahempana.. Herään välillä monta kerta yössä tunnottomiin sormiin, sitten jumppailen ja ravistelen että kipu ja kihelmöinti poistuu... Työni ei ainakaan auta yhtään asiaa, pahentaa vaan.. Mutta minulla ei ole rohkeutta mennä lääkäriin asian takia... :(

Työterveyden kautta sain lähetteen Mehiläiseen hermoratatutkimuksiin heti seuraavalle viikolle. Sitten on ensin ortopedin leikkausarvio ja sitten vasta laitetaan "jonottamaan" aikaa leikkaukseen. Jossa voi mennä kuukausia, itselläni meni 4kk ennen kun pääsin leikkaukseen. Kädet puutu öisin, särky oli pahinta raskaus aikana, helpotti hieman synnytyksen jälkeen, mutta oireet palannut.

on ollut tuo käsien puutuminen? Ovatko kädet koko päivän enemmän tai vähemmän puutuneet?

Mielelläni otan lisääkin vastaan. Olen kyllä päättänyt leikkaukseen mennä. Itse asiassa olisin päässyt jo kasi kertaa, mutta ensimmäisellä kerralla olin raskaana ja toisella jouduin muista syistä perumaan. Leikkausjonossa kituuttelen, aika epämukava vaiva. Tietty pistää miettimään, kun joku kirjoitti kivun lähteen olleen muualla. En tiedä, miten sinulla, mutta kaikki oireet viittaavat rannekanavaoireyhtymään sekä se on hermoratakokeessa todettu.

Mutta olen siis todella piikkikammoinen, tipan laitto on yksi kamalimmista (ellei pahin) asioista, joita tiedän (juu, naurettavaa on, tiedän pahempaakin olevan, mutta en kai ole ainoa, jolla on järjettömiä pelkoja...). Ja lapsista nuorempi vaatii vielä aikalailla perushoitoa. No, kuntoon tämä on saatava.

itse olen tyytyväinen molempien käsien leikkauksiin. Toinen leikattiin puudutuksessa ja toinen nukutuksessa. Tuo neulan laitto käteen sattui kyllä, vaikka en mikään neulakammoinen olekaan. Toisen käden kanssa sattui sellainen moka, etten saanut kotiin jumppaohjeita että tulisi venytellä tuota arpikohtaa, niinpä arvesta tuli tosi kiristävä. Toiseen käteen sain kunnon jumppaohjeet. Puutumisoireet paranivat täysin leikkauksien jälkeen. Sairaslomalla olin pitkään, kuukauden molemmista käsistä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla leikattiin kesäkuun alussa vasen käsi, koska se pahempi, oikea pitäisi leikata kun tämä leikattu käsi täysin toipunut, mutta tarkitsen vakavasti annanko ylipäätään toista leikta. Mulla se tehtiin paikallispuudutuksella, joko sitten ei ollut puudutukset kohillaan tai jotain muuta häikkää oli, koska tunsin sen viilon jonka ortopediteki teki :/ siinä kohtaa olinkin pyörtyä.. No, loppu hyvin kaikki hyvin ja pienen seurannan jälkeen kotiuduin samana päivänä. 4 vk saikkua tuli jota jouduttiin vielä parilla viikolla jatkamaan, koska käsi ei ole kunnossa. Arki pienen lapsen (1,5veen) kanssa on ollt erittäin haastavaa ja jollain tavalla ahdistavaa. Jossain vaiheeessa tuntui jo, ettei mun pää kestä. Kotoolta en pääsyt lähtemään mihinkään ilman apua, en saanut pestyä pienen pyllyä, monet asiat vaikeutui ja ne ensimmäiset 2 vk oli kyl ne pahimmat siihen tikkien poistton asti, sit hivnen helpotti, mutta käsi ei kunnossa vieläkään, koska pakostakin joutunut paljon tekemään sillä asioita mitä ei olisi vielä saanut tehdä, jotta käsi saisi toipua rauhassa. Rankka kokemus, mutta onneksi elämä voittaa jo. Leikattu käsi ei siis vielä kunnossa, mutta puutumiset ja ne sellaiset tietynlaiset säryt on pois. Mutta todellakin oikean käteni leikkaamista harkitsen vakavasti. Olen vielä oikea kätinen , ja olisin vielä avuttomapi mitä olin tästä vasemmasta kädestä. Tiedä sitten olisiko toimempide ja kokemus ollut toinen, jos lapseni olisi ollut isompi, eikä arki olisi olut niin hankalaa. Tsemppiä operaatioon!

Jos leikatulla kädellä tekee toipumisaikana asioita joita sillä _ei_saisi_tehdä_, on varmaan aika selvää ettei leikattu käsi myöskään toivu odotetulla tavalla! Lääkäri ei voi tulla ketään kotiin vahtimaan ettei potilas tee typeriä juttuja ja toimi annettujen ohjeiden vastaisesti, kyllä se käden (tai jalan tai selän tai minkä tahansa operoidun paikan) kuntouttaminen on potilaan vastuulla, JOS siis mielii kuntoutua optimaalisesti. Järki käteen ihmiset.......