Haluaisin pyytää lapsen kummiksi erään tutun joka on minulle "esikuva".

Aika kaukaa haettu...

mutta luulisin ko.henkilön olevan mielissään kunniasta jos häntä kummiksi kohteliaasti kysyisit. Hänen asiansa on suostua tai olla suostumatta. Jos samaa uskoa tunnustatte niin ettekö kuitenkin ole samalla asialla?

Onko hän sinun työkaveri tai yhteistyökumppani tai asiakas tms? Tai onko hän vaikkapa lääkäri/psykologi/terapeutti, jonka vastaanotolla olette käyneet?



Näissä tilanteissa hänestä tuntuisi varmasti vähän oudolta, että pyydetään kummiksi lapselle, jota hän ei edes tunne (jos on vain kerran tavannut). Lisäksi näistä kuvioissa kaikki eivät varmasti halua sekoittaa työtä ja yksityiselämää.



vai ymmärsinkö nyt ihan väärin?

sillä hän haluaa varmaan säilyttää työ- ja siviiliroolin erillään. Sori vaan.

Unohda.

Hän on ollut lääkärini. Ei ole siis enää. Näemme edelleen aika ajoin (törmäämme) ja käymme silloin keskusteluja. Enimmäkseen vointia, terveydenhuoltoa yleisemmin, myös joitakin minun yksityisasioitani. Hänen elämästään emme puhu.

Joko lääkäri suostuu vasten tahtoaan tai sitten joutuu ottamaan sinuun etäisyyttä. Näin mä vain ajattelen, vaikka voinhan olla väärässä. Tuntuu vaan niin klassisesta asetelmalta tuo lääkäri-potilassuhde, joka on lääkärin puolelta varmaan pitkästi (hyvää) ammattietiikkaa.

Aivan sairas idea.



Oletko ihastunut häneen vai mistä ihmeestä sait moisen ajatuksen?

Hän EI ole enää lääkärini. Meillä ei siis ole enää ammatillista lääkäri-potilassuhdetta.



Kuten sanoin, en tunne häntä henkilökohtaisemmalla tasolla. Ajattelen, että eikö ennen vanhaan ainakin ollut sellaista, että kummiksi pyydettiin usein vanhempaa, kunnianarvoisaa henkilöä esimerkiksi kyläyhteisöstä, ikäänkuin suojelemaan lasta, "henkiseksi kummiksi".



Mietin, tekevätkö ihmiset edelleenkin jossain päin maailmaa tai Suomessakin tämäntyyppisiä kummivalintoja tai -pyyntöjä. Vai tarvitseeko sen aina olla joku lapsuudenystävä, ei kaikilla edes sellaisia ole, eivätkä sukulaiset välttämättä kuulu kirkkoon (esimerkiksi meillä näin) tai niihin ei ole yhteyttä.



ap

kun et kerran hyväksy sitä, että kaikki ovat samaa mieltä: älä kysy kummiksi?

soittelette ja tapailette vapaa-ajalle ihan ystävinä vai onko niin, että joskus sattumalta törmäätte kadulla/kaupassa ja silloin juttelette?



Jos tapaamiset ovat vain sitä, että sattumalta kadulla törmätään, niin kummius on minusta aika kaukaa haettua. Ainakin itse olisin silloin tämän lääkärin asemassa vaivautunut pyynnöstä.

Pidä tämä henkilö hyvänpäiväntuttuna, kuten tuntuu olevankin. Suotta häntä vaivaannutat.