Vertaile millaista on saada syysvauva/kevät puolen vauva

helmikuussa, toukokuussa, syyskuussa ja joulukuussa. En nyt muista mitään erityistä eroa syysvauvassa muihin verrattuna. Paitsi sen että äp:n toppahaalari oli vauvalle just sopiva siinä kohtaa kun talvi tuli joulukuussa. Kaikille muille se on ollut joko liian suuri tai liian pieni.

kovinkaan pitkään käyttää toppiksia. Toinen syntyi syys-talvella. Kesällä oli paljon kehittyneempi ja liikkuvaisempi tietenkin. Samoin pääsi maistelemaan kesän marjoja ja satokauden antimia. Esikoinen syntyi juuri sillain että mansikkakausi oli jo ohi kun ylipäänsä alkoi maistella jotain.

Minä sain vauvan marraskuussa -08, ja en kyllä mitään negatiivista keksi. Vauva nukkui mielellään vaunuissa rintamamiestalon ulkoeteisessä päikkärit, ja vaunukävelyillä ainakin oli puhdasta. Riittävän pieni toppahaalari kannattaa ostaa syksyllä ajoissa. Se äitiyspakkauksen on tosi iso vastasyntyneelle, ja jos turvakaukaloon pitää saada, niin ei onnistu... Keväällä oli sitten mukavaa alkaa ulkoilla ja touhuta, kun vauva alkoi jo olla puuhakas puolivuotias ja tarkkaili paljon ja jaksoi valvoakin. Ja itsekin oli toipunut hyvin.

imetellä ulkosalla,kun isompi sisko leikki..Marras vauva nukku paremmat päiväunet alusta asti,tiiviisti vaunuihin pakattuna! Kevätvauvan kunnon päikkärit alko vasta syksyllä ilmojen viilettyä..

Itselläni on vauvat syntyneet heinä-marraskuussa, mutta nyt saan vauvan toukokuussa. Ajattelisin, että oma jaksaminen voisi olla parempaa kevätvauvan kanssa, koska on valoisa aika edessä ja energiaa sitä myöten enemmän esim yövalvomisiin. Syysvauvojen kanssa on ollut rankkaa juuri pimeyden takia, koska muutenkin väsyn aina syksyisin. (kaamosmasennus)

Ihan kivahan se oli vauva syksyllä saada. Ekat kuukaudet sai olla vaan kotona pimeydessä ja kevään tullen oli taas mukava liikkua ulkona vähän isomman kanssa jo. Oli silloin leuto talvi ja nukkui ulkona melkein joka päivä.

Kiitos mielipiteistä siis täältäkin. :)

Meillä helmi- ja toukokuun vauvat ja nyt tulossa lokakuussa.

kokemuksia. Itseä myös mietityttää jaksaminen pimeyden keskellä ja miten ehtii ostaa joululahjat..:) Kaikkea hassua sitä tuleekin mietittyä. Toisaalta mietin onko ihanaa käpertyä pimeällä kotiin vauvan kanssa. Kevät vauvan kanssa on vaan ollut niin helppoa reissata, kun ei vielä liiku ja eväät kulkee äidin paidan alla, helppoa.



Lisää kokemuksia kiitos:)

Esikoisen kanssa oli heti sairaalasta asti koko ajan se mietintä, että onko tarpeeksi päällä, ja se pukemisrumba. Talvi ja pakkaset tulivat, omat ulkoilutkin jäivät vähemmälle, kun ei voinut eikä viitsinyt pienen kanssa lähteä pakkasiin. Ja päivä oli niin kovin lyhyt, oli pimeää, kylmää ja inhottavaa (juu, en ole talven ystävä muutenkaan), ja sitten kun oli jonnekin pakko mennä, se pukeminen. Vauva oli kyllä koko talven terveenä, mutta minä itse sairastin sinä talvena varmaan 700 flunssaa ja muuta sairautta, koska en yksinkertaisesti pukenut riittävästi itselleni. Jos puin itse ensin, olin hiestä litimärkä kun puin huutavaa vauvaa, ja jos puin vauvan ensin, vedin vauvan huudon säestämänä niin hirveällä vauhdilla vaatteita itselleni päälle, että aina unohtui pipot, lapaset ja kaulahuivit. Ja sitten se tavarankuskaus, kun piti vaihtovaatteita kuljettaa, ja sitä vaatettahan piti olla ja paljon... No, toisaalta mä olin tietysti ensikertalainen äitinä, joten varmasti myös ihan vaan ylistressasinkin tuota talvea ja pukemista.



Kuopuksen kanssa oli kieltämättä tosi ihanaa ja kätevää, kun vauvan lykkäsi vaunuihin vaan, ei tarvinnut juuri mietiskellä paleltumisia tms., ja oltiin ulkona suunnilleen koko ajan, kotona käytiin suurin piirtein nukkumassa vaan. Esikoiselle riitti touhua ja tekemistä ulkona, minä lueskelin kirjoja, otin aurinkoa ja nautin lämmöstä ja ulkoilmasta. Edes etelänmatkoilta ei ole tullut yhtä hyviä rusketuksia kuin viime kesän jäljiltä :D Vaikka tuuriahan sekin ihan on, minkälaiseksi tuo Suomen kesä sattuu muodostumaan, mulla kävi tuuri. Ja tosiaan, kun oli kesä, ei ollut niin väliksi vaikkei olisi ottanut kuin vaippoja mukaan, vaihtovaatteetkin sai jättää pois kun ei tarvinnut vauvan paleltumista pelätä. Ja tässäkin taas se puoli, että kun oli "jo" toinen vauva, niin oli kokemusta enemmän ja osasi (ehkä) suhtautua vähän rennommin.