En ymmärrä miten en pääse ystävästäni eroon? Vaikka

Listasin hänen plussat ja miinukset ja lista menee näin:

+ Osaa kuunnella ja jonkun verran auttaa

- Puhuu siten kuin hänen mielipide olisi ainoa oikea

- Yrittää muuttaa minua

- Vertailee muihin ihmisiin

- arvostelee kasvatustani (siis sitä kuinka kasvatan lapseni)

- suuttuu, jos vastaan sellaisiin kysymyksiin, joita on itse juuri kysynyt.

- ottaa IHAN NORMAALIT vastaukset tympeinä

- ei jousta omistaan menoistaan minun vuokseni, mutta minun pitäisi hyppiä hänen pillin mukaan (ja jos sanon, ettei käy jankkaa vaikka miten päin, että kyllä pitäs käydä niin ja niin)

- En saisi sanoa mitään vastaan kun hän sanoo jotakin (tai siis kirjoittaa viestissä)

-Tyhmä

- ymmärtämätön (ei katso asioita muiden näkökulmasta)

- Haukkuu tyhmäksi (huom. en ole koskaan sanonut häntä tyhmäksi, mutta joskus on pakko olla sanoa, koska on ollut välillä niin kamalan tyhmä..hän on tietenkin eka sen sanonut)

- Erilaiset kasvatusperiaatteet (hänellä ei ole lapsia, mutta tyyliltään hän on tosi kontrollifriikki lasten kanssa...sallii luunapit ja tukkapöllyt ja sanoi jopa että minun lapsista näkee, että eivät ole niitä saaneet, kun ovat niin villejä ja tottelemattomia)

- Luulee, että tallon ja haluan muuttaa hänen näkökulmansa vaikka sanon omani perustellen

- Jos ihminen on tehnyt virheitä, hän pitää koko loppuelämän ihmistä samanlaisena ts. ihminen ei hänen mielestään ole muuttunut, vaikka onkin muuttunut

- Jos ei osaa vastata ja huomaa tehneensä virheitä niin pistää välit poikki.



En tiedä, mikä hänessä silti vetää puoleensa? Piirteet, joita minusssa ei ole mutta hänessä on.



Mutta en uskalla olla edes hänen kanssaa tekemisissä, sillä sanoin miten tahansa niin sanon muka tympeesti.