Ystävällisyydestä

Olen perusluonteeltani ystävällinen ja mukava. Se on siis sisäänrakennettu juttu, ei mikään opeteltu. Yleensä esiinnyn hyväntuulisena ja tykkään jutella hyväntuulisesti niitä näitä.

Mutta. Vastaanotto on joskus täysin päinvastainen. On tullut tunne että joillakin on vaikea niellä mun ystävällisyyttä? Onko se jotenkin liikaa, pidetäänkö sitä poikkeavana käytöksenä..? Vai jopa lapsellisena? Tunnustan olevani huono ihmissuhteiden kierouksissa ja juoruilussa. En mielelläni jauha peetä kenestäkään, ellei ole ihan aihetta moitteeseen.



Olen joskus tietoisesti hillinnyt hyväntuulisuuttani, tuloksena se että voin pahoin kun en voi olla oma itseni.

Onko niin että positiivinen perusvire on jotenkin erityisen harvinaista?