Lue keskustelun säännöt.
Apua! Voiko lapsella olla ruumiista irtaantumiskokemuksia?
07.06.2010 |
Minun 6v poika on aika paniikissa. Ensin ei halunnut kertoa mikä on. Sitten kertoi, että on "lentänyt". Kertoi käyneensä meidän terassilla mutta ei ollut kovin korkealla. Näytti kädellä, että 10cm korkuudella oli ollut. On hädissään siitä, että ei pääse takaisin? Mitä minä sanon, että rauhoittuu?
Kommentit (31)
Olin hoitopaikassa. Kuulin aikuisten riitelyä toisesta huoneesta. Olin huolissani ja leijuin sinne. Näin kaiken.
Kun vuosia myöhemmin kerroin ao henkilöille tilanteesta ja kuvailin tapahtumia, asuja yms. ne pitivät paikkaansa.
He luulivat että nukuin.
Ehkä tämä oli unta? Ehkä vain sattumalta osasin kuvailla näkemäni? Olin kyllä silloin ihan pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sanoa ettei siinä ole mitään pelättävää.
Minulle on tapahtunut tuota lapsena ja tiedän pari muutakin. Toinen näistä ihmisistä pystyy tekemään sitä vielä aikuisenakin. Itse uskon ruumiista irtaantumiseen.
Yritin jo tuota, että sieltä pääsee takaisin mutta hän sanoo, että ei pääse. Kokeiltiin tuossa ihan valveillakin miten voi tehdä mielikuvitusmatkoja. Jostain syystä hän on erityisen haluton kertomaan näistä "matkoistaan". Hänellä itku meinaa tulla. Minä en kyllä nyt ymmärrä yhtään enkä uskalla oikein kyselläkään muuten kuin nimettömänä... Enkä minä tiedä, että leijutaanko sitä kilometrin korkeudella vai vain 10cm korkuudella niin kuin hän sanoo! Voi ihme. Ap
pojalla tai teillä kotona jotenkin ahdistavaa?
kerro lapselle ettänäin pääsee takaisin. ja koske lasta usein yöllä. nukuta vaikka vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatisi kyllä rankan elämäntilanteen.
mulla on samanlaisia kokemuksia ollu koko elämäni,tai alkoi 15vuotiaana ja ne on tosi pelottavia,ei se tunnu unelta ja osaksi ei ookaan sitä,paitsi ettei siinä oikeesti liiku mihinkään,siis ruumis ei ainakaan liiku.Ensimmäinen kokemus mulla oli sellanen,että nukuin päiväunia ja heräsin(siis LUULIN herääväni ja makasin mahalleen sängyllä naama tyynyyn päin enkä saanut henkeä,mä oikeesti luulin et tukehdun,en pystynyt liikuttamaan mitään raajoja)no mä siitä jotenki heräsin enkä edelleenkään tajunnu et olin nukkunu.kerroin tästä isälleni ja se kertoi että hänellä samanmoisia kokemuksia ja neuvoi miten niissä pitää menetellä.opin liikuttelemaan itseäni ja kontrolloimaan näitä unia mutta ne on niin pelottavia että aloin aina herättämään itseni niistä,nykyään aina herätän itseni jos vaivun tähän uneen.niille on joku nimikin,selväuni tms. lainasin aikoinaan unikirjan ja tutkin niitä.se on suvussa kulkeva "taito" tai oikeestaan rasite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia mielestäni. Kovasti hän on nyt miettinyt eskariin menoa mutta onko se nyt tarpeeksi ahdistavaa? On kyllä päiväkodissa mutta päiväkoti vaihtuisi. Täytyy nyt vaan vissiin nukkua vieressä... Oli se sitten mielikuvitusta tai jotain henkimaailman juttuja... Ap
Ensimmäinen kokemus mulla oli sellanen,että nukuin päiväunia ja heräsin(siis LUULIN herääväni ja makasin mahalleen sängyllä naama tyynyyn päin enkä saanut henkeä,mä oikeesti luulin et tukehdun,en pystynyt liikuttamaan mitään raajoja)no mä siitä jotenki heräsin enkä edelleenkään tajunnu et olin nukkunu.
Erittäin inhottavaa, muttei kyllä leijumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minä varmaankin rukoilisin lapsen kanssa vaikka vain varmuuden vuoksi. Pyytäisin ihan nätisti ja yksinkertaisesti, että Jeesus ottaisi matkat pois. Ja samaten neuvoisin lasta turvaamaan Häneen jos noita olotiloja tulee. Minusta paras vaihtoehto. Ja lapselle turvaa tuottava.
unihalvausta. Erittäin epämiellyttävää :/
Ensimmäinen kokemus mulla oli sellanen,että nukuin päiväunia ja heräsin(siis LUULIN herääväni ja makasin mahalleen sängyllä naama tyynyyn päin enkä saanut henkeä,mä oikeesti luulin et tukehdun,en pystynyt liikuttamaan mitään raajoja)no mä siitä jotenki heräsin enkä edelleenkään tajunnu et olin nukkunu.
Unihalvaus. Erittäin inhottavaa, muttei kyllä leijumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli n.15-18-veenä noita irtautumis kokemuksia..muistan kun nukuin päikkäreitä ja yhtäkkiä koko kroppa alkoi täriseen ja pistelee joka paikkaan.Pikku hiljaa aloin nousemaan ylemmäs,tunsin kyllä kehoni mutta en ollut siinä enkä pystynyt tahdollani sitä hallitsemaan..katselin itseäni nukkumassa katon rajassa ja oli tosi outo tunne koko ajan.Sitten kun tahdoin takaisin niin palasin heti ja taas tuli sitä tärinää ja pistelyä.Samantien pystyin taas liikuttamaan kättäni yms jäseniäni.
Ja lapselle turvaa tuottava.
Mitä turvaa se tuottaa? Jeesus ei välitä tarpeeksi, vai? Jeesus ei halua että paranen? Oikeasti, kannattaako lapsen päässä käynnistää kaiken muun asiaan liittyvän lisäksi vielä tämäkin ahdistusprosessi? Opettakaa lapsennen ratkaisemaan ongelmansa realitodellisuuden keinoin, sillä lailla ne tulee pärjäämään huomattaavsti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja niiden pitäisi googlen mukaan olla miellyttäviä? Luulisi tämän pojan mielikuvituksella käyneen jossain tivolissa, kummituslinnassa tai jossain muualla kuin meidän tylsällä terassilla! Nyt hän kyllä nukahti mutta on vähän säikky tuossa päivälläkin? Ap
eli ei se ekalla kerralla ollu mitään leijumista mut sitten kun mä tajusin että ne on unta ja niitä voi ohjailla niin mä pystyin leijumaan ja lentämään niissä unissa mut nekin vaati kovaa harjottelua,ensin mä paiskauduin aina päin seiniä(sekään ei tuntunu unelta vaan todelliselta).No mut käykää lukee vaik netistä selväunista,on aika tod.näkösesti sitä,on todella pelottavaa enkä yhtään ihmettele jos 6vuotias ei oikein osaa kertoo ja pelkää niitä kokemuksia.ja tätä on siis hirmu vaikee selittää sellaselle joka ei oo itse kokenut..
Olihan tuo rukouskin kaunis ajatus mutta me emme ole kovin uskonnollinen perhe ja jos minä menen lupaamaan, että rukous ottaa matkat pois eikä otakaan niin mitäs sitten? Mutta tämä ei nyt mielestäni ole uskon asia ollenkaan... Ap
"putosi" mutta hänelle ei käynyt samoin kuin Buzz Lightyearille... (Toy Story on lempielokuva) Koska putosi niin matalalta. Ap
itsekin olin lapsena aluksi peloissani. Olen pari kertaa meinannut lähteä leijumaan aikuisiälläkin mutta "palauduin" lähes heti koska säikähdin valtavasti.
En nyt halua alkaa väittelemään kenenkään kanssa, mutta mikäli ymmärrän lapsesi kokemuksen oikein (samaksi mikä minulla) niin se ei ole unihalvaus. Ainakaan minä en ole sitä unihalvaukseksi kokenut. Minulle se on ruumiista irtaantumista. Toiset eivät irtaantumisen mahdollisuuteen usko, joten siksi tuosta on turha väitellä, jokainen nimetköön sitä niin miten haluavat.
Minun kokemukseni liitelystä on se, että siinä voi mennä korkeammallakin (esim huoneen ylänurkassa) tai sitten matalalla lattian rajassa. Jos asuu kerrostalossa niin voi "tipahtaa" kerroksia alas päin. Ja samalla nähdä mitä muissa asunnoissa on. Vastaavasti mennä myös ylös.
Lapsen kertoma siitä, että takaisin on vaikea päästä, on sitä samaa käsitystä mikä minullakin on. Ja mitä olen parilta tuttavaltani kuullut. Takaisin tuleminen ruumiiseen tuntuu epämiellytävältä ja se voi vaatia "ponnisteluja". Mutta kyllä siihen aina pääsee takaisin! Voit sanoa lapselle, että kyllä hän aina pääsee takaisin - onhan hän tähänkin mennessä päässyt. Lohduta häntä, että hän ei eksy vaikka lähtisi reissailulle - ja varmasti herää aamulla omasta vuoteestaan kuten muinakin aamuina. Koti ei häntä jätä eikä hän kotia.
"Matkoillaan" hän ei voi loukata itseään eikä hänelle voi tapahtua mitään pahaa. Syy kenties miksi joku ehdotti rukoilua, niin usein tuo ruumiista irtaantuminen liitetään henkisiin kykyihin. En nyt lähde tuohon henkisyyteen sen enempää tai täällä nousee ihan tarpeeton kohu.
Näitä kokemuksia tulee usein juuri lapsille, koska he ovat niin avoimia eivätkä kyseenalaista asioita - järki ei sano mikä on mahdotonta ja mikä ei.
Unessa lentäminen on eri asia - siis että tietää sen olevan unta, eikä sitä tulisi sekoittaa tähän. Ihminen joka on lentänyt UNESSA ja omasta mielestä omaa kokemuksen ruumiista irtaantumisesta tietää kokemuksien eron kuin yöllä ja päivällä.
En oikein tiedä miten osaisin sinua ja lastasi auttaa, vaikka tiedän hyvin mitä lapsesi nyt kokee - ja ymmärrän miksi hän on peloissaan.
nro5
kyllä se varmasti on miellyttävä jos siihen tottuu. Mutta koska kokemus on niin valtavan erilainen mitä normaali uni - ja lapsi on tehnyt reissuja vasta muutaman kerran ja kokenut palautumisen vaikeaksi, niin ei ihme että pelkää. Lisäksi siinä usein "näkee" pimeässä, eli se ei vastaa täysin "normaalia näkymää", joten se saattaa tuoda aika pelottava tuntemuksen tilanteeseen.
Lapsi ei pääse hauskoihin paikkoihin, koska hän lähtee omalta vuoteeltaan. Ja siten kulkee siinä lähtistöllä. Toki hän pääsisi pidemmällekin jos "uskaltaisi" lähteä, mutta "järki" tulee vastaan ettei kannata lähteä seikkailemaan tai ei oikeasti pääse enää takaisin. Hän ei siis pysty mielikuvituksella taikomaan pallomereä teidän terassille, koska sitä ei oikeasti ole siinä olemassa. Hän reissaa todellisuudessa jollain tapaa.
ja niiden pitäisi googlen mukaan olla miellyttäviä? Luulisi tämän pojan mielikuvituksella käyneen jossain tivolissa, kummituslinnassa tai jossain muualla kuin meidän tylsällä terassilla! Nyt hän kyllä nukahti mutta on vähän säikky tuossa päivälläkin? Ap
Selitä vain että kyllä pääsee aina takaisin eikä ole syytä paniikkiin.