100 kg ja kunto nolla: riittääkö jos joka päivä kävelee aluksi 1 kilometrin?

Onnea hyvästä päätöksestä!

Vaikka 50 metriä jos sillä joutuu aloittamaan. Kuuntele itseäsi.

Jostain on pakko aloittaa. Koita kuitenkin pidentää mahd pian ja ylittää itseäsi hiukan joka päivä.



Itse siirryin hölkkään 2 kuukauden kuluttua, jolloin paino pudonnut 100 -> 85 kg.

Onnea hienosta saavutuksesta sinulle :)

Jostain on pakko aloittaa. Koita kuitenkin pidentää mahd pian ja ylittää itseäsi hiukan joka päivä.

Itse siirryin hölkkään 2 kuukauden kuluttua, jolloin paino pudonnut 100 -> 85 kg.

...kunto nousee pikkuhiljaa, ja matka pitenee. Kuten edelläkin sanottiin, kuuntele itseäsi. Tsemppiä !

Itselläni sama edessä =)) Mutta aluksi joo pienin askelin jottei mielenkiinto lopahda heti ekan yrityksen jälkeen...Joskus aikoinaan tiputtanut 20kg pelkällä ruokavaliolla ja kävelemisellä

Tästä on jo pari vuotta aikaa. Kaiken kaikkiaan laihduin 35 kiloa ja tähän meni aikaa vuoden verran.



Tsemppiä!

Ihmeen nopeasti jaksat enemmän. Toinen, mitä kannattaa tehdä on se, että teet asioita "vaikeamman kautta". Kävelet portaita etkä käytä hissiä, käyt lähikaupassa kävellen etkä autolla. Pieniä muutoksia, mutta auttavat pidemmän päälle enemmän, kuin jos alkaisit heti kauhean hikirääkin. :)

suosin hyötyliikuntaa, kun on pakko. Ei ole autokorttia ja bussilla on hankala liikkua rattaiden kanssa, joten kävelen kaikki lyhyemmät matkat 10km asti. Joten jos haluan päivällä johonkin niin sitten kävelen tai olen menemättä. Jos minun pitäisi lenkkeilyn ilosta kävellä, ei todennäköisesti kovin pitkään jaksaisi innostaa. Pyöräily on kanssa hyvä liikuntamuoto mielestäni.

nivelet eivät rasitu yhtä paljon ja jaksatkin ehkä enemmän. Tsemppiä!

Ei mitään tollasta "no riittääkö et mä kävelen kilometrin..." vinkumista. Sä olet ruma ja läski ja sun pitää tehdä jotain jotta asia muuttuu. Suoraan kävelet 10km vaikka itkien ja hammasta purren, seuraavana päivänä saattaa olla paikat kipeät mutta kipeä sä olet muutenkin kun olet tollasessa kunnossa. Ei mitään pikkutyttö kipin kapin k-kenkään hylaliikuntaa vaan kunnolla vaan päivittäin raakaa hikoilua ja itkua. Ei se läski lähde sillä millä se tuli eli leikkiliikunalla ja hyvällä mielellä.

Ei mitään tollasta "no riittääkö et mä kävelen kilometrin..." vinkumista. Sä olet ruma ja läski ja sun pitää tehdä jotain jotta asia muuttuu. Suoraan kävelet 10km vaikka itkien ja hammasta purren, seuraavana päivänä saattaa olla paikat kipeät mutta kipeä sä olet muutenkin kun olet tollasessa kunnossa. Ei mitään pikkutyttö kipin kapin k-kenkään hylaliikuntaa vaan kunnolla vaan päivittäin raakaa hikoilua ja itkua. Ei se läski lähde sillä millä se tuli eli leikkiliikunalla ja hyvällä mielellä.

aloittamaan 10km kävelyllä. Mistähän näitä aivopieruja sikiää?

siinä oli paljon totuutta. Laihduttamaan ei kannata ryhtyä ilman kovaa motivaatiota ja sen hyväksymistä, että nälkää on pakko sietää ja urakka tulee olemaan kova. Muu on itsensä pettämistä ja johtaa ennemmin tai myöhemmin kriisiin.



Apinan raivolla on pakko lähteä, ap. On valitettavasti totta, ettei hiljainen hissuttelu auta, kun pudotettavaa on kymmeniä kiloja.



t: eräs 40 kiloa laihduttanut ja siinä painossa pysynyt

siinä oli paljon totuutta. Laihduttamaan ei kannata ryhtyä ilman kovaa motivaatiota ja sen hyväksymistä, että nälkää on pakko sietää ja urakka tulee olemaan kova. Muu on itsensä pettämistä ja johtaa ennemmin tai myöhemmin kriisiin.

Apinan raivolla on pakko lähteä, ap. On valitettavasti totta, ettei hiljainen hissuttelu auta, kun pudotettavaa on kymmeniä kiloja.

t: eräs 40 kiloa laihduttanut ja siinä painossa pysynyt

on oltava kamalaa ja tehtävä verenmaku suussa, jotta saa tuloksia. Minusta tuollainen tapa lähestyä liikunnan aloittamista on ihan väärä. Jostain on aloitettava ja rapakunnossa on turha lähteä ensimmäiseksi vetämään tajutonta lenkkiä, jonka jälkeen iskee tyytymättömyys ja paha olo ja ehkäpä taas sorrutaan syömiseen ja sohvalla makoiluun. Kun minä aloitin 2v tauon jälkeen kuntosalitreenit, olisi ollut hullua lähteä repimään samoilla painoilla kuin ennen taukoa. Nollasta lähdetään ja pikkuhiljaa kunnon noustessa lisätään rasitusta. Ap:n kannattaa etsiä itselle mieluinen laji; kävely on omasta mielestäni ainakin hemmetin tylsää puuhaa ;)

aloittamaan 10km kävelyllä. Mistähän näitä aivopieruja sikiää?

1km kävely, mistä näitä aivopieruja oikein sikiää? 10km on ihan älyttömän lyhyt matka jos on eläissään ikinä kävellyt (kyllä, tokana elinvuonna otetut askeleetkin lasketaan). Jos taas on istunu persiillään autossa viimiset 10 vuotta niin sillon se saattaa jopa tuntua pitkältä. Tule sinä ulos pullosta ja kävele se kilometri. Tule sitten vasta ihmettelemään että oliko se pitkä vai lyhyt.

Hyvät kengät tietenkin jalkaan ennen sitä ja sauvat jos kehtaat. Minä en ottais mutta jotkut tykkää niistäkin.

aloittamaan 10km kävelyllä. Mistähän näitä aivopieruja sikiää?

1km kävely, mistä näitä aivopieruja oikein sikiää? 10km on ihan älyttömän lyhyt matka jos on eläissään ikinä kävellyt (kyllä, tokana elinvuonna otetut askeleetkin lasketaan). Jos taas on istunu persiillään autossa viimiset 10 vuotta niin sillon se saattaa jopa tuntua pitkältä. Tule sinä ulos pullosta ja kävele se kilometri. Tule sitten vasta ihmettelemään että oliko se pitkä vai lyhyt.

Hyvät kengät tietenkin jalkaan ennen sitä ja sauvat jos kehtaat. Minä en ottais mutta jotkut tykkää niistäkin.

10km on todellakin liikaa. Jos se sulle on ok lenkki, ei se tarkoita että se on kaikille sama asia. Miksi vastailet tällaiseen ketjuun jos sulla ei ole mitään asiallista sanottavaa?

on oltava kamalaa ja tehtävä verenmaku suussa, jotta saa tuloksia. Minusta tuollainen tapa lähestyä liikunnan aloittamista on ihan väärä. Jostain on aloitettava ja rapakunnossa on turha lähteä ensimmäiseksi vetämään tajutonta lenkkiä, jonka jälkeen iskee tyytymättömyys ja paha olo ja ehkäpä taas sorrutaan syömiseen ja sohvalla makoiluun. Kun minä aloitin 2v tauon jälkeen kuntosalitreenit, olisi ollut hullua lähteä repimään samoilla painoilla kuin ennen taukoa. Nollasta lähdetään ja pikkuhiljaa kunnon noustessa lisätään rasitusta. Ap:n kannattaa etsiä itselle mieluinen laji; kävely on omasta mielestäni ainakin hemmetin tylsää puuhaa ;)

Minä en tunne kovinkaan montaa pysyvästi laihtunutta "zumbaajaa" eli kaveriporukalla nauretaan ja lähtään zumbatunnille pitämään hauskaa. Se ilo ja leikkiminen kantaa vain tietyn matkaa ja se mitä minä olen noita "laihduttajia" kattellut niin ei se kanna tarpeeksi pitkälle. Vaan veren maulla ja elämäntapamuutoksella saa pysyviä muutoksia aikaseksi. 10km ei ole pitkä kävelylenkki kenellekkään.

Ei tämä tietenkään ole ainoa totuus, mutta mun mielestä se on toimivin.

Mun 3 vuotias kävelee 7km lenkkejä mun kanssa metsässä. Nyt työnnetään aikuista ihmistä ulos kävelemään. 10km rauhallista kävelyä on ihan sopiva lenkki. 1km ei todellakaan kävelynä ole mitään millä kannattaa aloittaa. Se saattaa tuntua siltä rapakuntoiselta paljolle koska se ei ole koska viimeksi sitä kävellyt.

Minä neuvoin harrastamaan hyötyliikuntaa, ja olen aina ollut hoikka. Kun liikkuu jatkuvasti vähän, ei tarvitse mitään verisuonia räjäyttävää rääkkiä ja apinan raivoa. Eikö se ole niin, että juuri jojoilijat ja ikilaihduttajat aloittavat aina hikirääkkejä ja sitten luovuttavat jossain vaiheessa, kun on liian rankkaa? Minusta ap:llä on fiksu lähestymistapa, jos haluaa muuttaa elämäänsä sellaisessa tahdissa, joka sopii hänelle.



Kilometri on todella pikkuinen matka, mutta äkkiähän sitä pidentää.

Mulla on 160kg kilonen kaveri joka ei todellakaan harrasta mitään liikuntaa. Näen hänen kanssaan 8 kertaa vuodessa, joka kerta kävellään 8km lenkki. Hän puuskuttaa ja hikoilee ja vannoo että ens kerralla "nähdään baarissa niinkuin normaalit ihmiset" ja siitä huolimatta kävelee joka kerta ton saman matkan.



Se ei todellakaan ole se 10km liikaa.



t: se kellä ei ole mitään asiallista sanottavaa.