Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koko ajan VUOROVAIKUTUKSESSA vauvan kanssa vai touhuatteko omianne?
28.05.2010 |
Varhainen vuorovaikutus, kiintymyssuhteen ja perusturvallisuuden rakentuminen jne jne... Miten nämä varmistatte oman vauvanne kanssa - oletteko koko ajan jotenkin kontaktissa vauvaan, juttelette katsekontaktissa alati, leikitte jne vai onko lapsi mukana elämässä vähän niinkuin siinä sivussa ilman erillistä pallutusta koko ajan? Minä kyllä häärään omiakin juttuja kotona enkä joka päivä muista varsinaisesti leikkiä vauvan kanssa, naurattaa tätä jne. Paljon sylitellään, imettäessäkin läheisyyttä tulee ja höpötän vauvalle kyllä tekemisistäni, mutta pitäisiköhän tsempata enemmän vielä vuorovaikutusta???
Kommentit (7)
ja huomiota sai. Tokan kanssa sai huomiota päivittäin mutta myös paljon tilanteita että leikki yksin tai joutui odottamaan vuoroaan. Kolmas menee vaan mukana ja en juurikaan ehdi leikkimään, kun ruoanlaittoon ja isompien virikkeellisyyteen menee aikaa.Tuntuu pahalta. Ymmärrän niitä vanhempia, jotka laittavat isommat hoitoon. Kyllä vauvan pystyy hoitamaan hyvin mutta eipä se mitään erityishuomiota saa puhumattakaan rauhallisesta ajasta äidin kanssa kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei viihdy sylissä vaan menee menojaan. Kun tulen hänen viereensä vaikka kirjan kanssa tai lelun niin saattaa ottaa käsiin ja heittää menemään ja jatkaa kulkuaan.
Toki seurustelen vauvan kanssa esim. syöttöjen jälkeen ja vaippaa vaihtaessani. Mutta meilläkin on kaksi isompaa lasta, jotka myös tarvitsevat huomiota ja lisäksi kotityöt.
Minulla on melkein huonompi omatunto siitä, etten ehdi seurustella isompien kanssa niin paljon kuin haluaisin. :/
miksi nykylapsista kasvaa narsisteja! Kun ovat jatkuvasti huomion keskipisteenä... miten niistä ennen vanhaan kasvoi täyspäisiä aikuisia, vaikka eivät tod. näk saaneetkaan IHAN JOKA hetki huomiota äidiltään...
Aikas raskasta toi vauvan kanssa oleminen, jos sitä pitää jatkuvasti viihdyttää...
Tiedän lapsia, jotka kaipaa koko ajan vuorovaikutusta, huomiota ja äksöniä ja kitisevät helposti, jos eivät sitä saa. Oma lapseni taas halusi selvästi olla välillä ihan rauhassa jo ihan vauvana, ja nyt isompana edelleen tykkää miettiä ja puuhastella omiaan. En vauva-aikana todellakaan ollut vauvan kanssa koko ajan vuorovaikutuksessa, mä luulen että oltais väsytty molemmat. Lapsi tykkäsi pitkiäkin aikoja vaan tutkia lelua tai vastaavasti istua sitterissä ja katsoa kuinka mä tein kotitöitä ja selitin siinä samalla että mitä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otan hänet vessaankin mukaan, en kylläkään pysty tarkistamaan pyyhkimisen lopputulosta, enhän silloin voisi tuijottaa vauvaa. :(
Mutta minulle vauva oli niin kauan odotettu ja liki menetetty, en malttanut tehdä juuri muuta. Vauva oli niin ihme ja ihmeellisen ihana:-)