Onko kellään asperger-lasta?
Onko se sitten hyvin ilmeistä hyvin helposti näkyvää? Sekä mulla että lapsellani aspergerin tunnusmerkkejä, mutta esim. lapsellani ei ole mitään hyvin voimakasta ja pakonomaista yksittäistä kiinnostuksen kohdetta. Hän leikkii kyllä hyvin paljon paria eri leikkiä (mutta voi keskeyttää nämä leikkinsä ja tehdä muutakin), ei osallistu joukkupeleihin, aika mielellään on yksin (ts. ei hakeudu sosiaalisiin kontakteihin ja hänelle on monet sanoneet, etteivät halua leikkiä hänen kanssaan. Hän onkin oikeasti jonkun verran "outo")
Toisaalta mietin onko tuollaisesta asperger diagnoosista mitään hyötyä, jos vaiva ei ole kovin ilmeinen... ennemminkin voi olla leimaavaa...
Kommentit (3)
Eniten olen kiinnostunu siitä, että pitääkö leikkien ja tekemisten olla hyvin pakonomaisia?
eikä oikeastaan pidäkään. Aspergerin erityismielenkiinnonkohteet ovat jotain, mikä antaa erityistä mielihyvää ja sitä siksi tekee todella mielellään ja paljon. Pakkomielteitä tai pakko-oireita ne eivät kuitenkaan ole, eivätkä tulosta jostain pakoomaisesta ahdistuksesta. No, ulkopuolisen voi kyllä joskus olla vaikea tätä eroa tehdä.
Mutta kyllä asperger selvästi näkyy ja on ilmeistä kun ihmistä katselee sosiaalisesssa ympäristössä. Tietyt poikkeamat käyttäytymisessä näkyvät ja sitä testataankin luomalla ja tarkkailemalla tilanteita, joissa juusi assit käyttäytyvät tietyllä tavalla eri tavoin kuin muut.
Diagnoosista on hyötyä jos ongelmat ovat hankalia ja niitä voidaan auttaa kuntoutuksella. Muuten ei. Sen enempää se ei ketään leimaa, koska eihän siitä ole pakko kaikelle kansalle kertoa. Toisaalta jos ja kun se erilaisuus kyllä näkyy kuitenkin niin sana "asperger" voi leimata vähemmän kuin "se helvetin outo hölmö".
Eniten olen kiinnostunu siitä, että pitääkö leikkien ja tekemisten olla hyvin pakonomaisia?
eikä oikeastaan pidäkään. Aspergerin erityismielenkiinnonkohteet ovat jotain, mikä antaa erityistä mielihyvää ja sitä siksi tekee todella mielellään ja paljon. Pakkomielteitä tai pakko-oireita ne eivät kuitenkaan ole, eivätkä tulosta jostain pakoomaisesta ahdistuksesta. No, ulkopuolisen voi kyllä joskus olla vaikea tätä eroa tehdä.
Mutta kyllä asperger selvästi näkyy ja on ilmeistä kun ihmistä katselee sosiaalisesssa ympäristössä. Tietyt poikkeamat käyttäytymisessä näkyvät ja sitä testataankin luomalla ja tarkkailemalla tilanteita, joissa juusi assit käyttäytyvät tietyllä tavalla eri tavoin kuin muut.
Diagnoosista on hyötyä jos ongelmat ovat hankalia ja niitä voidaan auttaa kuntoutuksella. Muuten ei. Sen enempää se ei ketään leimaa, koska eihän siitä ole pakko kaikelle kansalle kertoa. Toisaalta jos ja kun se erilaisuus kyllä näkyy kuitenkin niin sana "asperger" voi leimata vähemmän kuin "se helvetin outo hölmö".
sanalla "asperger", jotenkin sain tuntuman, että ei olisi aspergeriä (vaikka onkin paljon sen piirteitä) Mutta osaatko sanoa millaisia tilanteita ne ovat, joissa käyttäytyminen näkyy eri tavalla.
siis onko se sellaista selvästi näkyvää, hyvin ilmeistä? Eniten olen kiinnostunu siitä, että pitääkö leikkien ja tekemisten olla hyvin pakonomaisia?