Lue keskustelun säännöt.
Naapureille ihmeteltävää taas...
07.06.2010 |
Minkälainen kuva naapureilla onkaan muodostunut meidän perheestä, tätä mietin aina tasaisin väliajoin. Toissa päivänäkin jännitin, että tuleeko poliisi oven taakse, kun niin kova möykkä meiltä kuului. Ei kukaan ole koskaan niitä meille hälyttänyt, mutta en ihmettelisi, vaikka mieli tekisi hälyttää.
Homma meni niin, että meidän yliväsynyt vekara (4V.) koko ajan teki jotain jäynää, huuteli ampuvansa äitinsä kuoliaaksi, potki, raapi ja löi. Ei rauhoittunut millään. Ei uskonut kieltoja, komentamista. Oli pakko aina rauhoittaa paikoillaan kiinni pitäen. Itki aina välillä ja kolhi itseään siinä riehuessaan. Tuli itsekin huudettua lapselle. Itsehillintä pysyy niin, etten ikinä löisi lasta, mutta huudan kyllä, jos väkivaltaiseksi ryhtyy. Pinnahan siinä menee.
Itkua ja riehumista kesti vaikka kuinka kauan. Piti lopulta nukuttaa väkisin sänkyyn. Olin aivan kuitti ja ylikierroksilla loppuillan ja eilinen menikin ihan väsyksissä.
Harmittaa lapsen puolesta, kun en pysy niin rauhallisena kuin haluaisin. Harmittaa myös lapsen lisääntynyt väkivaltaisuus minua kohtaan. Kyseessä rauhallinen, kiltti lapsi, jolla kuitenkin vahva halu testata rajojaan ja äidin pinnaa.
Kommentit (9)
Ekana tulee mieleen kasvattamattomuus ja tuuliviiriäitiys.
Lapsi muuten hyvätapainen ja tottelee hyvin. Jos taas aistii äidin väsymyksen esim. illalla ja on itsekin väsynyt, niin riehumistila menee päälle. Silloin eivät tepsi varoitukset mahd. rangaistuksista, jäähypenkit, eikä kiinnipitämiset. Lapsi rauhoittuu minuutiksi, lupaa totella ja pyytää anteeksi. Sitten riehuminen alkaa taas. Jos olen teistä tuuliviiriäiti, niin neuvokaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei sitä naapurit ymmärrä, niin se johtuu sitten vaan siitä etteivät muista tai tiedä millaista se on.
4vuotias edes tietää tappamiseen ja ampumiseen liittyviä juttuja :O
Voiskohan olla niin että tässä on taas annettu lapselle vähän liikaa narua asiassa jos toisessakin.
terkuin
Erityislapsen äiti, joten kokemusta hankaluuksista kyllä on.
Olen raskaana. Olen iltaisin aika väsynyt, enkä jaksa leikkiä yhtä paljon kuin ennen. Lapsi haluaisi enemmän huomiota.
Ampumispuheita ja kovia otteita en vain saa kitkettyä pois käytöksestä. Päiväkotiin tuli talvella uusia lapsia ja silloin yleistyi aseleikit yms. Olen niin väsynyt olemaan nyrkkeilysäkki. Miten saan lapsen uskomaan, ettei toista saa lyödä?
4vuotias edes tietää tappamiseen ja ampumiseen liittyviä juttuja :O
Jostain kummasta se vain meidänkin poika osaa puhua tappamisesta ja kuolemasta.
Helppo kuitenkin rivien välistä lukea, että ei täysin ymmärrä puhumaansa.
Ei tuo nyt tietenkään jokapäiväistä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei meidän lapsi usein siis tuollainen ole. Nytkin oli pitkä päivä ja paljon tekemistä ollut lapsella, tosi yliväsynyt. Vaikea ymmärtää minunkin, mistä se äijämeininki ja kovat puheet tulee. Meillä ei sellaisia puhuja, vanhemmat käytökseltään aika rauhallisia. Luulen, että päiväkodissa kavereiden kanssa leikkivät aika rajuja poliisileikkejä tajuamatta mitä tekevät.
Meillä 5 vuotias papaatti joka tasaisin väliajoin kiehahtaa oikein kunnolla. Viimeksi kannoin uudestaan ja uudestaan huoneeseen jäähylle, siellä sitten potki ovea, heittteli tavaroita oikein urakalla. Aina kun kannoin takaisin huusi kurkku suorana älä koske minuun! Ihan kuin pahastikkin pahoinpideltäisiin.
Meidän tytöllä alhainen verensokeri saa pinnan kiristymään eikä oikein vielä hallitse tunteitaan. Meillä on onneksi ymmärtäväiset naapurit ja kaikki mekkala kuuluu vain elämään.
Huvittaa nämä "kasvatuskriitikot" jotka heti kuittailevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 5 vuotias papaatti joka tasaisin väliajoin kiehahtaa oikein kunnolla. Viimeksi kannoin uudestaan ja uudestaan huoneeseen jäähylle, siellä sitten potki ovea, heittteli tavaroita oikein urakalla. Aina kun kannoin takaisin huusi kurkku suorana älä koske minuun! Ihan kuin pahastikkin pahoinpideltäisiin.
Meidän tytöllä alhainen verensokeri saa pinnan kiristymään eikä oikein vielä hallitse tunteitaan. Meillä on onneksi ymmärtäväiset naapurit ja kaikki mekkala kuuluu vain elämään.
Huvittaa nämä "kasvatuskriitikot" jotka heti kuittailevat.
Ekana tulee mieleen kasvattamattomuus ja tuuliviiriäitiys.