Lue keskustelun säännöt.
Voiko vauva saada traumoja jos en ole koko ajan läsnä?
07.06.2010 |
No ei nyt ehkä traumoja, mutta voiko vaikuttaa kehitykseen negatiivisesti?
Siis järjellä ajattelen, että jos minulla olisi useampi lapsi, en voisi millään antaa jatkuvaa huomiota vauvalle. Nyt kun olen yksin kotona vauvan kanssa (2kk) koen suurta omantunnon tuskaa jos yritän tehdä normaaleja arkitoimia tai ihan vain tehdä itselleni aamupalaa ja jätän palleroni lattialle leikkialustalle... ei yleensä itke ja saattaa jopa torkahtaa itsekseen, mutta minulle tulee paha mieli että teenkö hallaa pienelle?
Kantoliinan koen hankalaksi, joten lähinnä toivoisin kokemuksia ja mielipiteitä siitä voinko jättää vauvan itsekseen... kuitenkin välillä leikimme ja käymme vaunulenkeillä ja illalla saa suurestikin huomiota kun isi tulee kotiin töistä.
Kommentit (12)
Jos sinulla olisi esimerkiksi kaksi vanhempaa lasta. Voisitko olla koko ajan "läsnä" vauvalle?
Koska tolla menetelmällä kaikki ihmiset, joilla on sisaruksia ovat traumatisoituneita, koska äiti (ja isä) on hoitanut niitä muitakin. tai vaihtoehtoisesti isompi sisarus on traumatisoitunut, kun äiti (tai isä) kiinnitti huomiota vain vauvaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamupäivisin viihtyy ihan hienosti itsekseen.. jaksaa rupatella ja minä tietysti vastailen keittiöstä/vessasta ja jos itku tulee niin toki siihen reagoin, ettei kyse ole totaalisesta huomiotta jättämisestä vaan siitä etten koko ajan helistintä näytä ja rallattele.
Iltaisin sitten enemmän huomionkipeä, sitten sylitellään ja paijataan.
Mutta kiitos, jotenkin tuli niin kalsea olo kun laittelen itselleni aamupalaa ja toinen möllöttää sängyllä tai leikkialustalla.
aamupäivisin viihtyy ihan hienosti itsekseen.. jaksaa rupatella ja minä tietysti vastailen keittiöstä/vessasta ja jos itku tulee niin toki siihen reagoin, ettei kyse ole totaalisesta huomiotta jättämisestä vaan siitä etten koko ajan helistintä näytä ja rallattele. Iltaisin sitten enemmän huomionkipeä, sitten sylitellään ja paijataan. Mutta kiitos, jotenkin tuli niin kalsea olo kun laittelen itselleni aamupalaa ja toinen möllöttää sängyllä tai leikkialustalla.
Tunnen tapauksia kun lapsi on kaikessa ykkönen ja aina etusijalla, lapsi ei isonakaan tajua että nyt äiti juttelee jonkun kanssa, odota vuoroasi yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsi tarttee?
Lasta ei saa jättää yksin kotiin, mutta se on eri asia kuin menet suihkuun tai käyt pissalla.
Vauvat nukkuu valtaosan päivästä. Jostain muistan lukeneeni että koliikissakaan lapsi ei itke enempää kuin lapsi jolla ei ole koliikkia, tämä ei vaan hiljene yhtälailla ja tämä tuntuu että lapsi itkee useammin.. ;)
Ei useamman lapsen vanhemmat tartte olla 247 viihdytyskone, kun toinen on hiljaa, viihdytetään toista!
Ne hyvin paljon viihdyttää mahdollisesti toisiaankin ja se on pois sinulta mitä ajattelee esikoisesi viihdyttämisiä.
Minulla on neljäs vauva ja saatan joskus ottaa torkut.
Saat vähän löysätä pipoa jos itsellensä ei edes aamupalaa saa tehdä: varsinkin jos imetät niin sun aamupala on tärkeä osa päivää!
Siis sinusta lasta pitää kantaa sylissä samalla kun tekee ruokaa?
Toi on vaarallistakin!
Ei se lapsi saa traumaa siitä että äiti tekee ruokaa.
Jos tämä ei ole provo, niin olen järkyttynyt! Käänny neuvolan puoleen.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olennaista on, että vauvan tarpeisiin vastataan eikä häntä jätetä huutamaan pitkäksi aikaa. Muuten on oikein fiksua sopeuttaa hänet muun perheen rytmiin ja ottaa osaksi muuta perhettä niin, että muutkin perheenjäsenet saavat tasapuolisesti huomiota. Kun äiti on iloinen ja rauhallinen ja käsittelee vauvaa varmoin ottein, se rauhoittaa lapsen ja rakentaa luottamusta.
että jollain muulla on samanlainen olo. Mä en "kehtaa" jättää tyttöä 2kk esim sänkyyn jos on hereillä, vaikka ihan hiljaa ku tulee sellanen tunne et jättää toisen huomioimatta. Lapsi viihtyy ihan kivasti itsekseen, mutta jotenkin mulla on aina huono omatunto ku annan toisen olla omikseen. Tiiän kyllä et se tekee lapselle jopa hyvää, mut silti... ja puoli väkisin annan hänen olla, kun kerran viihtyy ja kärsin noita omantunnon tuskia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon auttaa viimeistään se, että hankitte useampia lapsia. Huomaatte, että ei voi omistautua pelkästään vauvalle, vaan se jaetaan koko perheelle.
Tai sitten teistä tulee niitä typeryksiä, jotka viette vanhemmat lapsenne virikehoitoon, koska mielestänne äidin ja vauvan symbioosi häiriintyy muuten.
Kiitos kaikille kommenteista!
(paitsi tuo jöröjukka joka väkisin aina vääntää asiallisista aloituksista provoja ja kiitos, en tarvitse neuvolan tukea tähän, kun olen sitä jo saanut, vaan muidenkin perheellisten mielipiteitä.. )
AP
Ei lapsella ole tarvetta olla keskipisteenä vaan tarve olla osa perheen elämää, siis mukana, mutta ei keskellä.