Kertookas te, joiden lapsilla on hyvin tavallinen nimi, tyyliin Lauri Juhani, etta miksi? En itsekaan pida hienostelevista tai

Miettii vaan mitä vanhempien päässä liikkuu..

Niko Veeti Eemeli taas tuiki tavallinen.

Minua ei 70-luvun nimet nappaa (Kati, Mika, Sanna), mutta sitä vanhemmat on ihania! Tai siis nimimuotihan kulkee sykleittäin, nyt on muodissa Aino, Helmi ym, samat nimet on aina vanhainkodissa ja päiväkodissa.



Aika yksilöllistä tuo nimistä tykkääminen...

Ja nimi sattuu olemaan minusta maailman kaunein..

vaalia perinteitä. Vielä tätäkin tärkeämpää on tietenkin se, että meistä nimi oli kaunein. Ja ehdottomasti halusimme lapsellemme suomalaisen nimen.

Meidän pojalla on 3 nimeä ja kaikkiin liittyy joku henkilö tai tarina. Ja on ihan suomalaisia nimiä.

Lasta ei ainakaan haukuta koulussa erikoisesta nimestä!

että Lauri Juhanin nimeen ei liity tarinaa?? Lauri voi olla pojan syntymäpäivänä kuolleen isovaarin nimi, ja Juhani esim. suvussa kulkeva nimi tai muuten tärkeä, nimen tarina voi olla mikä tahansa!



Mikäs tarina tässä nimessä on, tuntemattomalle:

Kiara Claudia Cisseliina

Mika, niin enpä paljoa nimen taustoista kysele.

Laurin tulee meillä suvusta. Myös kahdella muulla lapsella on vanhat perinteiset nimet.

Minä en tykkää 90-luvun JennaJaninaJoonasJesse... -nimistä ollenkaan. Samoin oman ikäluokan (70-luku) nimiä olisi jotenkin hassua antaa lapsille.

näin nykypäivänä. Toista oli ehkä 60 vuotta sitten.



Nyt tosi erikoisia nimiä olisivat: Pirjo, Sari, Seija ja Kaarina.

Mitäs tykkäät ap??

Aika monet tuntuvat olevan samaa mieltä,kun katsoo nimitilastoja,vai mitä ;) ;)



Niko siksi koska siitä ei voi lyhentää mitään hirvittävää lempinimeä,se on lyhyt,ytimekäs,suomalaiseen JA ulkomaalaiseen suuhun sopiva ja ns . " kova" nimi,N-K,inhoamme pehmeitä pojan nimiä joita kalenterit ym pullollaan.

että kyllä siellä tarina löytyy aina kun tarpeeksi aletaan kaivella...

Jollekulle juuri se lauri on tosi jännä ja kiva nimi.

Taas jollekin joku Mirella ei sano yhtään mitään ja ei edes haluta kysyä sen enempää. Nämä ovat makujuttuja!

tykkään perinteisistä nimistä enkä kaiken maailmaan Jessicoista, Janicoista

tai Nicoista.

Jokainen valitsee sen mieleisensä nimen mutta vähän ne on koomisia joissa etunimi on ulkomaalainen ja sukunimi tuiki tavallinen suomalainen.

Laakerinlehdillä seppelöity (Laurentius). Nimessä mm. tarina Pyhästä Laurentiuksesta (kärsi marttyyrikuoleman Roomassa v. 258). Kannattaa tutustua nimen taustoihin, usein vanhat ja perinteikkäät nimet tarkoittaa jotakin, uudisnimet ei.

Se siis vain ei ole missään mielessä tuntunut edes miettimisen arvoiselta asialta, nimiä mietittäessä. En oikein ymmärrä nykyistä pakkomiellettä tästä asiasta. Osa nimistä joista pidän on hyvinkin tavallisia kotimaassamme, osa harvinaisia; osa taas vaikkapa yleisiä Suomessa taikka mieheni synnyinmaassa, ja kotimaassamme puolestaan harvinaisia. Niin, että minkä maan tavallisuuden mukaan sitä edes pitäisi miettiä?



En usko että nimet ovat mikään syy koulukiusaamiseen taikka että ihmisen elämään vaikuttaa millään tavalla ratkaisevasti, onko hänen nimensä ollut yleinen juuri omana synnyinvuonnaan, juuri siinä yhteisössä, johon sattui syntymään.

Vai mitä sanotte nimestä Emma-Omena Emilia? Luin tänään lehdestä kasteilmoituksista.

Emma ja Emilia kivoja, mut toi " Omena" ? Hei haloo.. Voi lapsiparkaa. Ehkä pikkuisen kiusataan koulussa.. Pitäisköhän antaa tälle kuopukselle nimeksi vaikka Penni-Päärynä..? :)

todennäköisesti kyllä.

vaan ihan tavallisen vanhanajan Kaisan. Usein olemme kuulleet, kuinka ihanaa on kun lapsella on " oikea suomalainen nimi" , eikä mitään modernia muotinimeä. Sen lisäksi, että ns. vanhoilla nimillä voi ihan samalla tavalla kuin uudemmillakin olla jokin perheelle henkilökohtainen tarina, on vanhemmilla nimillä jo historiansa puolesta useita tarinoita ja pitkät perinteet.