Lue keskustelun säännöt.
Kun oma äiti ei välitä. Valitusta äidin kaipuusta.
05.06.2010 |
Olen kolmekymppinen. Olen aina tiennyt, ettemme äidin kanssa ole läheisiä, emmekä kovin pitäneet yhteyttä. Pakolliset lomat ja joulut yhdessä. Olen itse ollut se aktiivisempi puoli, ei nähtäisi puoliakaan siitä mitä nyt, jos en itse olisi aktiivinen.
Minulla on viime aikoina jostain syystä - ehkäpä kolmenkympin kriisistä johtuva tai elämässä tapahtuvista muutoksista - äidinkaipuu. Tai ei ehkä kaipuu, vaan on ollut kamalaa huomata, että äiti ei oikeasti välitä.
Sisaruksilla on samanlainen suhde äitiimme, ja he ovat myös kärsineet tästä.
Asumme lähekkäin, ja näemme yhtä usein kuin silloin, kun asuin paljon kauempana vanhemmistani.
Ahdistaa. Ennen ajattelin, että olen aikuinen, mihin minä äitiä tarvitsen, ja se on sellainen kuin on, ja saanpahan elää omaa elämääni, mutta nyt asiasta on tullut kamala ahdistus.
Älkää vain ehdottako rakentaavaa keskustelua äidin kanssa tai kirjettä, tai suoraan sanomista, koska näitä on jo kokeiltu. Äitini on kai sairas, tai oikeasti ihan saakelin kylmä ihminen. Kaipaan kohtalotovereita. Ja siskoni, jos olet linjoilla, terkkuja sulle.
Kommentit (30)
Minun äidinäitini ei ole läheinen tyttäriensä kanssa (pojalleen lähinnä syytää rahaa, mutta suhde ei ole muuten kaksinen). Äidinäitini ei ole meillekään läheinen ja isänäitini on jo kuollut, joten minullakin on jonkinlainen mummonikävä. Minkäs teet, kaikkea ei voi saada ja olen ottanut sitä "mummotukea" anoppilan väestä. Omalta mummoltani en mitään vaadi, enkä myöskään yritä, koska aina saisi vain pettyä.
Sama juttu isäni kanssa. Häneen en pidä yhteyttä, koska aina saa vain pettyä. Isälläni on päihdeongelmia, mutta selvänä kautena ei edes uskoisi, että viina ja aineet vievät miestä. Todella skarppi, siisti, komea, rehdin oloinen, mutta kun niitä kosteita kausia on paljon ja päihteitä en halua perheeni arkeen, niin parempi pysyä kaukana. Päihdekautena isäni ajattelee vain omaa napaansa ja puhelut ovat tosi ahdistavia, saati näkeminen. Ei kannata. Isän puutetta paikkaan äidilläni, jonka kanssa suhteet ovat hyvät.
Tai no puutetta ja puutetta, ei sitä oikein osaa kaivata sellaista, mitä ei ole. :) Ei sen naisen mallin tarvitse tulla äidiltä, vaan se voi tulla mummolta, naapurilta, sisarusten välisestä tuesta, tädiltä tai keneltä tahansa. Ei kannata jumittaa elämässään pohtimaan sitä mitä ei ole, vaan arvostaa sitä mitä on.
Ei se synnyttäminen tai lapsen siittäminen tee kenestäkään automaattisesti hyvää ihmistä, saati sitten hyvää vanhempaa. Lisäksi vanhempien käsitys hyvästä vanhemmuudesta ei välttämättä olekaan sitä, mitä lapset oikeasti toivoisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äitisi ei ole sellainen kuin mitä olisit tarvinnut ja tämän kanssa sinun on elettävä omaa elämääsi siitä huolimatta. Kaikille meille ei jaeta onnellisuuskortteja, kaikille ei terveyttä. Pitää pelata niillä mitä on jaettu.
kun äitini puuttuu joka asiaan, moralisoi, riitelee, haukkuu.
puuttuu jokaiseen tekemiseeni, lastenkasvatukseen jne jne jne...
et parempia kortteja voi saada. Et ole riippuvainen läheisistäsi, sinun ei tarvitse välittää.
Jos he välittävät... voit saada heidät "välittämään" pienellä syyllistämisellä. Sit voit pyytää rahaa ja tavaraa, koska se äidinrakkaus on kuitenkin pinnan alla.
Monesti vituttaa kun mietin mitä kaikkea kivaa sen kanssa olisi voinut tehdä, nyt kun on tuo lapsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsenäisyys, riippumattomuus läheisistä on IHAN eri asia kuin se, että tuntuu että äiti on hylännyt, eikä kuuntele kun olisi asiaa. Se tuntuu julmalta kun oma äiti kääntää päänsä pois kun omalla tyttärellä on hätä. nimimerkil itel kokemusta.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2010 klo 14:45"]
et parempia kortteja voi saada. Et ole riippuvainen läheisistäsi, sinun ei tarvitse välittää.
Jos he välittävät... voit saada heidät "välittämään" pienellä syyllistämisellä. Sit voit pyytää rahaa ja tavaraa, koska se äidinrakkaus on kuitenkin pinnan alla.
[/quote]
Sitä hylkivää äitiä on tietysti vaikea muuttaa, mutta kannattaa miettiä mitä siellä on takana. Itseäni helpotti kovasti, kun sain tietoa oman äitini kasvuoloista ja hänen äitisuhteestaan.
Se äitiparka kun ei pysty parempaan kuin mitä on oman äitinsä kanssa kokenut. Ei siellä kotona ole välttämättä sen äidinkään tunteisiin vastattu.
Jos ko asiaa pystyy käymään jonkun ulkopuolisen kanssa läpi, niin omaan tilanteeseenkin tulee aivan uudenlainen ymmärrys ja pystyy ehkä lähestymäänkin sitä omaa äitiä rennommin ja antamaan anteeksikin. Se onkin sitä aikuista suhtautumista omiin vanhempiin.
nimimerkki: itse kokenut tämän prosessin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on auttanut se etten yritäkään ymmärtää äitiäni tai hyväksy hänen toimintaansa. Toisaalta tiedostan, että se johtuu siitä ettei hän pysty enempään, hänellä ei ole ymmärrystä tai kykyä antaa enempää. Hän on omalla laillaan katkera siitä miten hänen oma äitinsä kohteli häntä. Hänellä ei ole kapasiteettia antaa itsestään enempää, joka on surullista.
En kaipaa äitiäni, kaipaan välillä toisia ihmisiä, mutta sen ei tarvitse olla äitini. Ei minulla ole tukea siskostanikaan, eikä muista sukulaisista (pieni suku ja osa riidoissa keskenään, sekä vaikka olisi väleissä, niin ei kovin läheisiä). Minä haen tukeni ja lohtuni miehestäni, sekä ystävistäni.
Vieläkö tämä ketju on aktiivinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you. On kamalaa, kun äiti on henkisesti hylännyt, mutta kuitenkin fyysisesti siinä. Ole itse itsellesi se hyvä äiti, joka antaa sitä mitä tarvitset. Joku muu voi myös olla se hetkittäin.
Vierailija kirjoitti:
I feel you. On kamalaa, kun äiti on henkisesti hylännyt, mutta kuitenkin fyysisesti siinä. Ole itse itsellesi se hyvä äiti, joka antaa sitä mitä tarvitset. Joku muu voi myös olla se hetkittäin.
Jos tietää miten olla itse itselleen hyvä äiti, on kuitenkin joltain saanut ilmeisesti hyvän äidin mallin? Minulla ei ole aavistustakaan siitä millainen on hyvä äiti. (ketju on vanha mutta kuitenkin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. On kamalaa, kun äiti on henkisesti hylännyt, mutta kuitenkin fyysisesti siinä. Ole itse itsellesi se hyvä äiti, joka antaa sitä mitä tarvitset. Joku muu voi myös olla se hetkittäin.
Jos tietää miten olla itse itselleen hyvä äiti, on kuitenkin joltain saanut ilmeisesti hyvän äidin mallin? Minulla ei ole aavistustakaan siitä millainen on hyvä äiti. (ketju on vanha mutta kuitenkin)
Lainaan nyt vapaasti ja ulkomuistista tämän sivuston yhden artikkelin pikkutyttöä, joka kertoo sokeutuneesta ja syöpään kuolleesta äidistään:
"Äiti oli sellainen, että kun ostimme kioskilta jätskit ja minun jätskini putosi melkein heti maahan, äiti antoi oman jätskinsä minulle. Sellainen äiti oli."
Siinä on kaikki. No need to say more.
Minä olen myös yli 30v ja saanut huomata miten kylmä ja itsekäs äiti minulla on. Olen nyt tajunnut miksi olen nuorempana käyttäytynyt niin oudosti. Koska minua ei kotona rakastettu enkä saanut läheisyyttä. Äiti ei halannut, enkä saanut olla vieressä kun äitiä ahdisti se. Kuka sanoo omalle lapselle niin. Äiti kyllä sanoo rakastavansa, mutta todellisuudessa nälvii minua, jopa huoritteli päin naamaa, edelleen, kuka sanoo niin omalle lapselle.
Minulla on nyt 2 lasta enkä ole vanhempieni kanssa ollut nyt 1.5v missään tekemisissä. Äiti laittaa 2x vuoteen viestin jossa pyytää lapsistani kuvia. Sanaakaan ei minusta. En vastaa mitään.
Minulle on turha sanoa ettei äiti pysty parempaan kun hänen äitinsä on mikä on. Sittenhän minäkään en pystyisi. Vaan kun pystyn. Pidän lapsiani paljon sylissä ja vieressä jotteivät he tuntisi itseään niin kuin minä tunsin, ennen miestäni ja lapsiani. Olen silti onnekas että minulla on niin hyvä mies, joka rakasti minut ehjäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. On kamalaa, kun äiti on henkisesti hylännyt, mutta kuitenkin fyysisesti siinä. Ole itse itsellesi se hyvä äiti, joka antaa sitä mitä tarvitset. Joku muu voi myös olla se hetkittäin.
Jos tietää miten olla itse itselleen hyvä äiti, on kuitenkin joltain saanut ilmeisesti hyvän äidin mallin? Minulla ei ole aavistustakaan siitä millainen on hyvä äiti. (ketju on vanha mutta kuitenkin)
Lainaan nyt vapaasti ja ulkomuistista tämän sivuston yhden artikkelin pikkutyttöä, joka kertoo sokeutuneesta ja syöpään kuolleesta äidistään:
"Äiti oli sellainen, että kun ostimme kioskilta jätskit ja minun jätskini putosi melkein heti maahan, äiti antoi oman jätskinsä minulle. Sellainen äiti oli."
Siinä on kaikki. No need to say more.
Kuka äiti tai isä näin ei tekisi? Tai ylipäänsä seurana oleva aikuinen.
Aivan itsestäänselvää! Meillä vastaavassa tilanteessa 9-vuotias antoi nelivuotiaalle (vain lapsille siis oli jätskit ostettu), kun koki myötätuntoa pikkusiskonsa puolesta.
Ei tietenkään mitenkään ehdotettu edes tätä. Ajattelin, että seuraavasta pisteestä ostetaan uusi pienemmälle.
Minulla ei ole eikä ole ollut mitään äidinkorvikkeitakaan. En siis tiedä miten lapsia pitäisi kohdella muuten kuin pitämällä niitä typerinä ja tyhminä pikkuriiviöinä.
...jatkoa. Annoin myös pitkään ihmisten käyttää minua hyväksi koska kotona näytettiin ettei minun tunteilla ole väliä. Kun isoveli hakkasi minua, vanhempani eivät tehneet mitään. Jos purin veljeäni tilanteessa, sain selkääni myös vanhemmiltani. Veljeäni on aina kehuttu fiksuksi jne. Minua ei. Jos olen yrittänyt päästä eteenpäin uralla on vain lannistettu, sanomalla ei kannata, mikset voi vain pysyä nykyisessä työssä. Kun edellinen miesystävä hakkasi, sanottiin että parisuhteet on vaikeita tai tosi vaikeita.
Olen onnekas että olen silti aina tehnyt oman pään mukaan. Päässyt uralla eteenpäin ja löysin hyvän miehen jonka kanssa olen onnellinen joka päivä. Olisi vain kannattanut jättää vanhemmat elämästäni jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. On kamalaa, kun äiti on henkisesti hylännyt, mutta kuitenkin fyysisesti siinä. Ole itse itsellesi se hyvä äiti, joka antaa sitä mitä tarvitset. Joku muu voi myös olla se hetkittäin.
Jos tietää miten olla itse itselleen hyvä äiti, on kuitenkin joltain saanut ilmeisesti hyvän äidin mallin? Minulla ei ole aavistustakaan siitä millainen on hyvä äiti. (ketju on vanha mutta kuitenkin)
Lainaan nyt vapaasti ja ulkomuistista tämän sivuston yhden artikkelin pikkutyttöä, joka kertoo sokeutuneesta ja syöpään kuolleesta äidistään:
"Äiti oli sellainen, että kun ostimme kioskilta jätskit ja minun jätskini putosi melkein heti maahan, äiti antoi oman jätskinsä minulle. Sellainen äiti oli."
Siinä on kaikki. No need to say more.
Kuka äiti tai isä näin ei tekisi? Tai ylipäänsä seurana oleva aikuinen.
Aivan itsestäänselvää! Meillä vastaavassa tilanteessa 9-vuotias antoi nelivuotiaalle (vain lapsille siis oli jätskit ostettu), kun koki myötätuntoa pikkusiskonsa puolesta.
Ei tietenkään mitenkään ehdotettu edes tätä. Ajattelin, että seuraavasta pisteestä ostetaan uusi pienemmälle.
Minä en ainakaan, ei se lapsi ole ansainnut sitä sen enempää kuin minäkään, ainakaan jos on jonkun toisen lapsi.
Itsellä myös kamala äiti. Kun mua kiusattiin koulussa, äiti liittyi kiusaajien puolelle mua vastaan.
Käsittääkseni olin kuitenkin toivottu lapsi, joten olen ymmälläni äitini käytöksestä.
Sattuuhan se sieluun ihan järjettömästi, ihan fyysisenä kipuna joskus tuntuu, mutta alan olemaan tottunut tilanteeseen.
Tsemppiä muille saman kokeneille.
Haukotus. Mitä olet tehnyt että olet saanut välit niin huonoiksi. Äiditkään ei ihan mitä tahan+sa + paskaa siedä vaikka kuinka on olevinaan oma lapsi. Mene itseesi ja mieti voitko korjata välit jos nöyrryt ja pyydät anteeksi aiheuttamaasi paskaa ja niele pääsi
kaiketi sielussa on jäljellä se pieni tyttö joka yhä toivoo että äiti joskus kiittäisi ja sosittaisi olevansa minusta ylpeä.