Kun oma äiti ei välitä. Valitusta äidin kaipuusta.

Vierailija kirjoitti:

Haukotus. Mitä olet tehnyt että olet saanut välit niin huonoiksi. Äiditkään ei ihan mitä tahan+sa + paskaa siedä vaikka kuinka on olevinaan oma lapsi. Mene itseesi ja mieti voitko korjata välit jos nöyrryt ja pyydät anteeksi aiheuttamaasi paskaa ja niele pääsi

Jollain meni tunteisiin...

Se että lapsella on aikuisena huonontuneet välit vanhempaansa on aivan eri tason ja toki "lapselta" vastavuoroisuuttakin edellyttävä asia kuin se mistä ap ja muut puhuvat.

Et taida ymmärtää. Empatia ei näy olevan vahvin lajisi.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös kamala äiti. Kun mua kiusattiin koulussa, äiti liittyi kiusaajien puolelle mua vastaan.

Käsittääkseni olin kuitenkin toivottu lapsi, joten olen ymmälläni äitini käytöksestä.

Sattuuhan se sieluun ihan järjettömästi, ihan fyysisenä kipuna joskus tuntuu, mutta alan olemaan tottunut tilanteeseen.

Tsemppiä muille saman kokeneille.

Vilpitön halaus minulta sinulle,

terveisin narsistin lapsi

Lohduttavaa lukea ettei ainakaan ole ainoa tällaista kokeva.

Pahinta ehkä on kuitenkin se, kun näkee että 10v nuoremmalle sisarelleni hän on aivan erilainen. Jos voisi ajatella niin kuin aiemmissa mainittu, ettei kykene, kun ei ole itsekään saanut äidinrakkautta osakseen. Mutta kun näkee toiselle onnistuvan kyllä, ei voi enää selittää edes itselleen asiaa sillä.

Sain tuntea myös hänen äitinsä, minun mummoni. Sen ajan ihmisenä ei toki hellyyttä runsaasti viljellyt, mutta lapsiaan rakasti; aina auttoi, kyseli ja oli tukena jokaikiselle.

Sisareni taitaa olla vielä sellaista sorttia, että haluaa omia muutoinkin täysin itselleen.

On ollut luonteeltaan aina paljon tarvitseva ja minä taas itseskseni selviävä, kun on ollut pakkokin.

Kovasti painaa suru yhä vaikka olemme molemmat sisaret jo todella aikuisia.

Näin 50:näkin vielä sitä kaipaisi , että oma äiti olisi äiti minullekin.

Kun mietin omaa äitiyttäni tyttäreeni ihmettelen kuinka olen kuitenkin pystynyt opettelemaan itse erilaiseksi.

Olipa kiva kun tämä ketju oli herännyt henkiin taas.

Terapeuttista lukea muidenkin kokemuksia

Kyllä (oikean, pahan) narsistiäidin lapseksi joutuminen on helvetillistä ja sitämkun jo syntymästään traumatisoituu niin sehän on vain fakta, että elämä ei kulje helppoja latuja ikinä. Raiskaajat pahoinpitelijät ja muut sadistit saavat näistä=meistä uskomattoman soppeleita uhreja esim parisuhteissa. Minkä vauvana kokee...

Lastensuojelu olisi ollut tarpeen mutta miten he näkisivät muun kuin naapurustonkin ylistämän kauniin kiiltokuvan ja jotakin purkauksista todistaneet lähisukulaiset katsoivat muualle. Tämmöistä on tänäänkin koska normaalit normielämää eläneet ihmiset eivät "usko" tällaiseen suoranaiseen pahuuteen - varsinkaan naisten ja äitien.

Onneksi äitini on kaukana elämästäni :) vaikka onkin ihmisiä jotka kertovat hänelle kaikki minunkin asiat.

Mutta kaikkia välejä en halua katkoa. Kun uhrejaan ovat nämä kielikellot itsekin. Suomessa tuomitaan alkoholismi yms mutta suurempi ongelmahan perheissä on ns kunnon ihmisinä pidettyjen salattu tunnekylmyys ja väkivalta. Omassani sadismiin asti. Parempi meillekin olisi ollut vaikka kuinka köyhä ja juoppo varas tms mutta kuitenkin heikkouksistaan huolimatta rakastava, hoivaava, luotettava, hyvää tahtova jne äiti.

Tsemppiä jokaiselle hullun ja pahan äidin tai isän takia kärsineelle=kärsivälle <3 Kaipaus äitiin ei lähde minustakaan ikinä kokonaan, mutta tiesin jo kasvuiässä että äidistä en sitä lämpöä tule saamaan. Joten asioiden kanssa pitää vain elää. Oma äitiys on ollut parasta ikinä mutta kivuliasta, traumoja esiinnostavaa... siltikin ihanaa ja äärimmäisen rakastavaa. Mahtavaa tietää, että katkaisin sen paskan minuun :-)

Heippa kaikille.. Äidit.. minun äidillä oli ankara lapsuus ja ymmärrän häntä hyvin, mutta ei ymmärrä minua, mutta miksi äitini kuka vain Skypen kautta väittää rakastavansa meitä kaikkia, puolia minun lapsiani hän ei edes ole tavannut.. kuudentoista vuoden aikana hän on käynyt minun luona Australiassa kerran.. olen usein pyytänyt ja hänen ei tarvitse maksaa peniänkään.. mutta vanhimman siskon luo Ruotsiin juostaan usein lomalle.. tänään sanoin viimeiset sanat Skypen kautta.. en enään jaksa antaa tämän vaivata minua.. niin monta vuotta. Meidän perhe on säästämässä rahaa ja ollaan vuoden päästä menossa Suomeen katsomaan kaikkia sukulaisia, minä niin toivon että saamme säästettyä, lapseni ovat niin innoissaan .. silloin jutellaan kaikki selväksi ja jos silloin ei asiat muutu niin en muuta enään voi. Herra Jeesus siunatkoon äitejä jotka vaikeasti jakselevat.. minä tiedän miltä tuntuu.. Äitien on autettava fellow äitejään .

Jumalan Siunausta

Rakkaus on työ joka näkyy teoissa ei vain sanoissa.

Hilja

Minunkin sukulaiset, naapuri, kaikki katsoivat muualle. Mitään äidinkorviketta ei koskaan ole elämääni tullut, päinvastoin, ehkä omankin varautuneisuuteni takia oman äitini ikäluokan naiset eivät oikein pidä minusta. Sietävät, mutta se siitä. Ei niin, että hakisin kenenkään hyväksyntää vaan huomaan jossakin vaiheessa sellaisen jännän etäisyyden heidän ja minun välillä.

Joskus ajattelen, että äidin hylkääminen aiheutti minuun ikuisen leiman. Että olen huono, viallinen. Niinhän hänkin minulle sanoi, vertasi muihin aina muiden eduksi. Syytti vaikeaksi lapseksi, sanoi ettei kukaan tule haluamaan tuollaista tyttöä puolisokseen. Myöhemmin epäili huoraksi, enkä voinut edes mainita kenenkään miespuolisen ihmisen nimeä ilman, että äiti kysyi olenko iskenyt tätä tai pannut hänen kanssaan. Se oli kamalaa. Koskaan en ollut tarpeeksi, eikä mistään haaveesta voinut sanoa ääneen, muuten sai kuulla ettei minusta ollut siihen eikä tähän eikä tuohonkaan. 

Nyt kun on omia lapsia, tiedän ainakin miten ei toimita. Mutta sitten ajoittain kaipaan sitä ylisukupolvista tietotaitoa ja tukea, mitä hyvät äidit jakavat lapsilleen. Minulla ei ole ketään kenelle soittaa muuten vain, eikä ketään, keneltä kysyä apua. Eikä ketään, joka tuntisi minut, kertoisi millainen olin itse lapsena. Aika musertavaa, jos sitä miettii. Useimmiten yritän olla ajattelematta asiaa. 

Itsellä sama tilanne mutta nuorena äitini löi sekä tiuski minulle. Muista äiti välitti paljon, koska noh oln hiukan villi ja ajattelematon lapsi. Kaikki me mokataan, mutta äitini mukaan vain minä. Äiti vihaa minua on sanonut swn useasti itse.

Minulla melkein 80 vuotias äiti. Ei ikinä soita minulle. Elää isäni kanssa omaa elämäänsä. Heitä eivät lapsenlastenkaan asiat kiinnosta. On sen suoraan sanonut. On myös sanonut minulle ettei täällä halata. Onnitellessa niin tein. Ei sitäkään sitten. Ei lähetä joulukorttia. Ei onnittele syntymäpäivänä. Eivät tule enää kylään. Nihkeästi ottavat vastaan kun soitan tullakseni kylään. Siinäkin pitää minulle sanoa, ettei täällä mitään ole. Eli mitäs tänne tuppaat. Isä sanonut minulle että ollaan molemmat omissa oloissamme. Ja äiti että juhlijaa siellä kesken ne - ei meitä tartte käskeä. Revi siitä sitten aikaa vanhempien kanssa vielä kun täällä ovat. 😪

Vielä lisäys edelliseen. En viiteen vuoteen voinut mennä sinne kun tuli riitä kun puolustan miestäni hänen hampaistaan. Oli kuulemma kanssani vaan rahaa / perintöä kyttäämässä. Ja sanoi että mun jalkovälin on moni tarkastanut ennen miestäni. Tietää varmaan senkin. Luku on 2. Että onpa moni. Koko tuona aikana ei soittanut minulle. Kumpikaan. Ei ole anteeksi pyytänyt. Painettiin ns. villaisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I feel you. On kamalaa, kun äiti on henkisesti hylännyt, mutta kuitenkin fyysisesti siinä. Ole itse itsellesi se hyvä äiti, joka antaa sitä mitä tarvitset. Joku muu voi myös olla se hetkittäin.

Jos tietää miten olla itse itselleen hyvä äiti, on kuitenkin joltain saanut ilmeisesti hyvän äidin mallin? Minulla ei ole aavistustakaan siitä millainen on hyvä äiti. (ketju on vanha mutta kuitenkin)

Lainaan nyt vapaasti ja ulkomuistista tämän sivuston yhden artikkelin pikkutyttöä, joka kertoo sokeutuneesta ja syöpään kuolleesta äidistään:

"Äiti oli sellainen, että kun ostimme kioskilta jätskit ja minun jätskini putosi melkein heti maahan, äiti antoi oman jätskinsä minulle. Sellainen äiti oli."

Siinä on kaikki. No need to say more.

Tähän sopii myös ”äiti on sellainen, joka silloin kun viidelle perheenjäsenelle on 4 palaa kakkua, ilmoittaa ettei ole koskaan kakusta niin välittänytkään.”