en ymmärrä tota katri mannista

Kenen kanssa Katri Manninen on ollut naimisissa?

Kuka on lasten isä?

onkohan se narsisti?

Onnellista elämää kannattaa tavoitella.

Ei kai "terveet" parantajaa tarvikaan ja "sairaat" on ainoat jotka oikeasti osaa neuvoa. Sellaset jotka on itse käyneet läpi saman.

henkilö joka eroaa vähän väliä ja ehtii olla ties kuinka monen kumppanin kanssa ennen kupsahtamistaan on paras henkilö neuvomaan kuinka saada kestävä parisuhde?

Ei kai "terveet" parantajaa tarvikaan ja "sairaat" on ainoat jotka oikeasti osaa neuvoa. Sellaset jotka on itse käyneet läpi saman.

henkilö joka eroaa vähän väliä ja ehtii olla ties kuinka monen kumppanin kanssa ennen kupsahtamistaan on paras henkilö neuvomaan kuinka saada kestävä parisuhde?

Ei kai "terveet" parantajaa tarvikaan ja "sairaat" on ainoat jotka oikeasti osaa neuvoa. Sellaset jotka on itse käyneet läpi saman.

kun se tietää aina kaiken. Tai on siis tietävinään ja on ottanut tehtäväkseen neuvoa muita sillä kaikki muuthan tekevät kaiken väärin

parisuhde-laihdutus-elämänhallintaneuvoja.



ja tosiaan oma track record aika huono.



ennemmin mä kuulen parisuhdeneuvoja joltain, joka on ollut esim. 15 vuotta naimisissa saman miehen kanssa kuin keskustelen sellaisen kaa, joka uskoo että tää kolmas liitto on nyt sit se oikea.

Katri Mannisen haastattelu on nykyään mulle syy olla ostamatta naistenlehteä. Tuskastuin siihen "NYT osaan elää oikein kun olen oppinut virheistäni" -mantraan, johon ei usko kukaan muu kuin KM itse.

tai eivät he taida naimissa olla.



Muistaakseni eka aviolitto oli nuoruuden hairahdus, toinen tosirakkaus, joka ei kestänyt Katrin masennusta tms., kolmas oli pikaliitto jenkeissa, jotta Katri saisi oleskeluluvan ja tämä viimeine avoliitto?? siis tosirakkaus...

niin kyllä hän käy ihan psykologin(?) juttusilla omasta elämästää,



Äiti vilkaisee vauvan vaunuihin.



– Unihuutelua, hän toteaa lempeästi.



Vaunuista on kuulunut kevyt huudahdus. ”Pikku-ukon” silmäluomet kuitenkin väräjävät vielä unta. Kirjailija ja käsikirjoittaja Katri Manninen, 35, on kahdeksan viikkoa vanha äiti – poikavauva syntyi siis kahdeksan viikkoa sitten. Onhan Katri ainakin neuvolan tätien kirjoissa ollut ”äiti Manninen” jo koko raskauden ajan – niin hämmentävältä kuin se ensimmäistä lastaan odottavasta naisesta tuntuukin. Ensimmäiset kuusi viikkoa menivät Katrilta äitiyssumussa. Mieleen ei mahtunut juuri muuta kuin vauva.



– Tulevaisuutta ei jaksanut ajatella seuraavaa syöttöä, vaipanvaihtoa tai nukutusta pidemmälle. Kotoa lähteminen tuntui lähes ylivoimaiselta suoritukselta. Ihan ensimmäiset viikot makailin imettämässä vauvaa ja toipumassa synnytyksestä. Mies hoiti kaiken muun, Katri kertoo.



Äidin synninpäästö

Katri tiesi kyllä etukäteen, että varsinkin alkuajat vauvan kanssa voisivat olla vaativia. Hän ei kuitenkaan osannut kuvitella, miten totaalisesti vauvan hoito veisi kaiken ajan, huomion ja voimat. Katri on yllättänyt itsensä sanomasta: soo, soo, huono äiti, ei noin. Siitä tavasta on päästävä eroon, koska totta kai hän on lapselleen paras mahdollinen äiti.



– Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin ihmisenä jotenkin parempi kuin ennen. Ihan uudenlainen riittämättömyyden tunne sen sijaan on tullut tutuksi.



Äitiyteen liittyy ärsyttäviä myyttejä, kuten se, että synnyttänyt nai nainen joidenkin geeneihin tallentuneiden salaisten äitiysvoimiensa turvin tietäisi, miten itkevä lapsi rauhoitetaan. Katri kertoo harrastaneensa paljonkin öisiä tanssihetkiä kotona. Silloin rauhaton vauva keinuu äidin tahdissa kantoliinassa.



– Ei se, että olen äiti, tee minusta automaattisesti eksperttiä lastenhoidossa. Se, että vietän enemmän aikaa lapseni kanssa kuin kukaan muu, tekee minusta erikoisasiantuntijan oman lapseni suhteen, mutta yhtä lailla lapsen isä oppii lukemaan lasta sitä paremmin, mitä enemmän hän sitä hoitaa.



Vaikka Katri Manninen rakastaa lastaan koko sydämestään, tulee myös turhautumisen hetkiä, jolloin hän tuntee suoranaista vihaa kitisevää lasta kohtaan. Koska ajatus kaiken kestävästä, pyyteettömästä äitiydestä on iskostunut hänen selkäytimeensä, äitiyteen liittyvät negatiiviset tunteet aiheuttavat Katrissa hirvittäviä syyllisyydentunteita.



– Varsinkin väsyneenä olen kuulevinani muiden ihmisten kommenteissa arvostelevan sävyn, ja epävarmuus iskee. Mitä, enkö osaa hoitaa lastani!?



***

Teksti Tuija Halmekoski

Kuvat Tommi Tuomi

Lue koko juttu 10/2010 annasta



http://plaza.fi/ellit/muoti-ja-kauneus/anna/henkilot/katri-manninen-ela…

Kuulostaa vähän pipolaarilliselta tapaukselta, kun saa noita päähänpistoja ja sitten painaa tuhat lasissa, kunnes romahtaa.

kohta se varmaan julkaisee "näin onnistut äitinä" -kirjan.



uskon kyllä, että katrin kaltaiselle minäkeskeiselle ihmiselle äidiksi tuleminen on aikamoinen jysäys. onhan se sitä kaikille, mutta tuollaiselle oman navan tuijottajalle, omien fiilisten kuulostelijalle ja oman kropan kiillottajalle vanhemmuuden tuoma totaalinen vastuu toisen ihmisen elämästä voi olla järkyttävää.



hänhän ei ole enää elämän keskipiste, vaan äiti.

kohta se varmaan julkaisee "näin onnistut äitinä" -kirjan.

uskon kyllä, että katrin kaltaiselle minäkeskeiselle ihmiselle äidiksi tuleminen on aikamoinen jysäys. onhan se sitä kaikille, mutta tuollaiselle oman navan tuijottajalle, omien fiilisten kuulostelijalle ja oman kropan kiillottajalle vanhemmuuden tuoma totaalinen vastuu toisen ihmisen elämästä voi olla järkyttävää.

hänhän ei ole enää elämän keskipiste, vaan äiti.

jotka jatkavat samaa minäkeskeistä elämää vaikka lapsia tulisikin. Eikös esim.tämä Anu Saagim kehuskele julkisuudessa sillä että korvaa lapselle yhteisen ajan ajan rahalla? Mieskin on hänelle ihan pelkkä työsuhde.

Kuulostaa vähän pipolaarilliselta tapaukselta, kun saa noita päähänpistoja ja sitten painaa tuhat lasissa, kunnes romahtaa.

[/quote]

Eikös esim.tämä Anu Saagim kehuskele julkisuudessa sillä että korvaa lapselle yhteisen ajan ajan rahalla?

[/quote]

Ehkä Katri on Anu Saagim -wannabe? Katri on vaan naamaltaan niin torpan emännän oloinen, että ei siitä sensuellia misua saa millään.



Mutta kuka sen Katrin lapsen isä on?