Miten te selviydytte kipeistä asioista elämässänne?

Olen aina ajatellut että olen avoin ihminen ja käsittelen vaikeat asiat yms. Mutta sitten jokin aika sitten minun piti tehdä vaikea päätös ja sen jälkeen huomasin itsestäni uusia puolia. En pysty käsittelemään tätä asiaa mitenkään, en puhumaan siitä, teeskentelen ettei se jättänyt minuun jälkiä, vastaan kyselyihin aina samalla, välinpitämättömällä lauseella, kun siitä kysytään tai se nousee esille. Tosiasiassa en uskalla edes ajatella koko asiaa, en pysty siihen.



Ovatko muut huomanneet samanlaista itsestään, onko se kovinkin yleistä? Ja voiko asiasta tällä tavalla "käsittelemällä" päästä yli vai kulkeeko se sitten näin mukana loppuelämän...?