Onko 2 vuotias jo valmis tarhaan?

monessa maassa päiväkotiin mennään jo 2 kk ja kouluun 2,5-vuotiaana

miten tarhan aloitus sujunu? ap

tuon ikäisen paikka ei ole pk!

Luepa joku lapsen kehitystä käsittelevä opus. Naapurinrouva ei liene paras ohjeistaja, jos ei sitten satu olemaan lapsipsykologi. Jokainen ajattelee syyllisyyden tunteen riivaamana, että hyvä aika se oli, JOS oman tenavan vei 2-vuotiaana ulkopuoliseen hoitoon.

Minä laitoin esikoisen tarhaan 1v3kk ikäisenä ja kuopuksen 1v6kk ikäisenä.



Minä olen sitä mieltä, että päivähoito päiväkodissa ei ole vahingoittanut heitä mitenkään, he eivät ole kärsineet emotionaalisesti eivätkä he ole kärsineet mielekkään tekemisen puuttumisen vuoksi.



Esikoinen meni sen verran nuorempana, että sopeutui paremmin. Ei itkenyt kertaakaan kun jäi hoitoon (nyt eskarilainen, oli välillä kotona kun kuopus syntyi). Nauttii hoidosta edelleen.



Kuopus oli sen verran vanhempi, että reagoi alkuun itkemällä kun jätin hänet sinne. Nyt hieman alle 2-vuotiaana menee innoissaan, hihkuu kun ajetaan päiväkodin pihaan. Kävelee tohkeissaan lelujen luokse ja vilkuttaa minulle.



Lapset ovat hyvin tasapainoisia ja onnellisia. Samoin minä.



Ja vastaan väittäjiä riittää aina. Niitä en nyt sitten jaksa enää edes lukea ;)

Meidän 1v10 kk aloitti päiväkodin pienten ryhmässä 1v5kk iässä. On pienten ryhmässä jossa 12 lasta, 3 hoitajaa ja yksi täyspäiväinen oppisopimus-opiskelija. Tosi ihana, rauhallinen ryhmä jossa suuri osa ajasta vietetään 4 laspen pienryhmissä. Hoitopäivät n. 8-15.



Hihkuu joka aamu että "mennään pääväkotiin" ja iltapäivällä ei haluaisi millään lähetä kotiin kun on kivat leikit kesken.



Itse aloitin päivähoidon 11kk iässä ja pk:sta on vain mukavia muistoja. Mieheni on viet hoitoon 3kk iässä ja ihan tervejärkinen siitäkin on tullut.

Kyllä kaksivuotias on ihan hyvässä iässä aloittamaan päiväkotihoidon.

Aivan mainio ikä, varmasti ok! Meillä esikoinen aloitti 1,5 vuotiaana ja tosi hyvin meni! Olen kotona pienemmän kanssa, ja voin sanoa, että päiväkoti on hyvä sekä muksulle että äidille! Molemmat jaksavat paremmin, lapsi saa erilaisia kokemuksia ja puuhaa, sekä tapaa toisia lapsia.

:-)

Mielestäni tämä riippuu täysin lapsesta. Oma poika aloitti olosuhteiden pakosta pienessä päiväkodissa jo 1v2kk iässä ja hyvin on mennyt (itki lähtöäni ensimmäisen viikon aamuina, sitten ei enää). Kehuttiin heti iloiseksi ja reippaaksi lapseksi, joka ottaa kontaktia muihin.



Nyt lapsi on 2,5-vuotias, ollut hoidossa siis reilun vuoden. On saanut kavereita (yhden bestiksenkin) ja viihtyy hyvin, tosin kaipailee jo isojen puolelle, jonne siirtyykin kesällä (pienet kun alkavat olla aika paljon nuorempia jo).



Joillakin lapsilla taas on ollut alkukankeutta tosi paljon pitempään ja ovat itkeskelleet kovasti, vaikka olisivat olleet vanhempiakin aloittaessaan. Olen ihan kummastellut, miten surkeina jotkut lapset ovat olleet alkuun. Kuitenkin kaikki näkemäni lapset ovat ajan kanssa lopettaneet itkut ja sulautuneet porukkaan.



Myös päiväkodin valinta tietysti vaikuttaa. En haluaisi vaihtaa mihinkään suureen laitoksen lasta hoitoon, tuo pieni "kodinomainen" ympäristö on lapselle mielestäni parempi (päiväkodissa yhteensä 35 lasta).

On isossa tarhassa. Lapsia yhteensä hitusta vajaa 200.



Ja ihan mahtava paikka!!

Joustoa löytyy. Tarharyhmät ihan tavallisia.

Tarha kahdessa kerroksessa, nuorimmat yläkerrassa.

Lapset 3-esikouluikäset alhaalla.



Meillä on yksi lapsi ollut 10 kk ikänen kun aloitti tarhassa.

Sopeutuminen vei kuukauden, sen jälkeen todella reipas.



2- vuotias vaikkei osaa puhua kaikkea, niin meillä tarhassa ainakin käytetään viittomia ja lapsia ymmärretään.

Ei semmoista tilannetta ole että 20 lasta kiljuu kaikki huomiota.



Meillä lapset tykkää tarhasta. Lapsia tavataan hoidon ulkopuolellakin, juhlistavat synttäreitä keskenään jne.

Meillä tehtiin se ratkaisu että lapset menivät pphlle koska kuopus oli hoitoon mennessä vasta 1½v (ja esikoinen 3v). Koska viihtyvät siellä hyvin jatkamme näin vielä ainakin siihen asti kunnes nuorempikin on yli 3. Paljon riippuu varmaankin lapsen luonteesta. Itsestäni tuntuu että en halua tarhaan ennnenkuin lapsi osaa puhua niin hyvin että pystyy kertomaan vanhemmille päivän tapahtumista. Meillä vaikutti myös se että en halunnut sisaruksia eri ryhmiin ja tarhassa olisivat joutuneet.