Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen tunne on viha
15.01.2010 |
kun lapset satuttavat toisiaan. Miksi? Eli kun vaikka käy vahinko ja pojat satuttavat toisiaan, huudan ensin sille, joka satutti (vaikka vahingossakin). Kun se, jota sattui huutaa yhtäkkiä kurkku suorana, adrenaliinit kihahtaa ja "räjähdän" siis sille joka satutti. Sitten räjähdyksen jälkeen menen lohduttamaan sitä, joka huutaa.
Miksi näin? Miksi vihastun niin helposti? Ja miksi aina sattuu ja tapahtuu, kun lapset ovat samassa huoneessa... Voi miksi ei koskaan rauhallista hetkeä vaan 3 ja 7 vuotiaita poikia on vahdittava kuin haukka. Oikeesti ovat vilkkaita, sosiaalisia ja kilttejä, mutta kun aina sattuu ja tapahtuu ja käy vahinkoja. Siis vähän kun Eemeli... Mutta miksi mun reaktio tähän on viha? Toki aina säikähdän ja pelästyn että mitä nyt kävi, mutta en osaa ottaa rennosti.
Kommentit (4)
minäkin huudan aina ensin sille satuttajalle. monta kertaa tullu mieleen, että toinen voi maata vaikka pää halki kun toinen on tönäissyt ja äitin huomio ja huuto on siinä tönijässä. Outoa, luulis että äidinvaisto ohjais hoivaamaan loukkaantunutta lastaan, ei vastahyökkäykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tuo 6 v. on satuttanut nuorempaa, niin räjähdän ensin tälle, ennenkuin edes vilkaisen itkevn 4 v:n suuntaan.
koko ajan. ja ihan sama juttu, sätin ensin satuttajaa, vaikka en edes olisi ollut tapahtumaa näkemässä ja sitten vasta lohdutan itkevää. usein kyllä itketään ihan tekoitkuakin. se on tosi rasittavaa, kun tuntuu, että eivät osaa leikkiä nätisti ja olla toistensa kanssa ollenkaan. ei tytöt noin tapelleet eikä tyttö ja poika tolla ikäerolla.
en tiedä, aina pitää toisen olla ärsyttämässä kun ei parempaakaan tekemistä keksi.
koita jaksaa, kyllä tilanne helpottaa, kun lapset kasvaa.