Pohjaton viha - mitä tehdä jos sisin on täynnä sellaista? :-(

Minun tarinani on melkein kuin sinun. Ja en tiedä mitä tehdä. Joudun aina pakenemaan tilanteita ja tekemään isojakin ratkaisuja tämän asian vuoksi.



itse puran vihaani läheisiin. Esimerkiksi lapsiini, jotka siis eivät enää asu luonani.



Kärsin todella kovin.

Mihin muuhun sitä purkaisi? En todella tiedä. Olen purkanut sitä viranomaistahoille, lääkäreille, psykologeille ja ties keille.



Kun viha pyrkii ulos sisimmästäni, kirjoitan usein vihaisia, katkeria ja syyttäviä sähköposteja tai tekstiviestejä lähipiirin ihmisille. :-( Tai soitan vihaisia puheluita. Tämä ei tietysti paranna välejäni kehenkään vaan aiheuttaa lisää ongelmia.



ap

paras keino on jutella ammattiauttajan kanssa. Jos sulla ei ole aikaisempaa kokemusta tällaisen avun hankkimisesta, niin todennäköisesti paikkakunnallasi on terveyskeskuksessa joku psykologi tai mt-hoitaja.



Miksi sitten kannattaa puhua ammattilaiselle eikä esim. kaverille? Ammatti-ihminen osaa ohjailla sua oikeaan suuntaan. Ammatti-ihmisellä ei ole tunnesidettä sun ongelmiin. Lisäksi ammatilainen saa palkkaa sun kuuntelemisesta, joten sun ei tarvitse miettiä, että pitääkö sun nyt sitten kuunnella hänenkin jutut.



Vihaa ei kannata purkaa läheisiin, itseensä tai tupakanpolttoon, koska nuo kaikki on loppujen lopuksi aika tuhoisia tapoja. Jos sun tuntemukset on yhtään samanlaisia kuin mun, niin nuo vihan tunteet ikään kuin kiertää kehää päässä, mutta asiassa ei varsinaisesti pääse eteenpäin.



Nuo asiat kannattaa selvittää itsensä kanssa, muuten ne seuraa mukana koko loppuiän.

siis oot käyny jo kaikenlaisten ammatti-ihmisten pakeilla. Käy vielä. Sun täytyy myös PÄÄTTÄÄ, että haluat päästää irti tuosta tunteesta.



Kuulostaisko meditaatio liian hippitouhulta? Mun mielestä meditaatio on tosi hyvä keino rauhoittumiseen. Jos kiinnostaa, niin voin neuvoa sut alkuun.

ap:n ja kaltaistensa tulisi osata itse haluta tuollaisesta tilanteesta lopullisesti pois! Ja siis juurikin päättää, että haluaa elämältään jotain muuta!



Mä en suoraan sanottuna ymmärrä ihmisiä, jotka vielä aikuisina syyttävät omista ongelmistaan kaikkia muita kuin itseään?! Ja ylipäätään haluavat sellaista elämää?! En todellakaan ihmettele, että elämä tuntuu todella hankalalta, jos koko ajan jatkaa samanlaista käyttäytymismallia kuin aikaisemminkin!



Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka ovat esim. lapsuudessaan kokeneet insestiä, että vielä aikuisena se voi aiheuttaa jotain oireita. Mutta kuitenkin tuntuu, että ap:n tapauksessa ei mitään tällaista todella dramaattista ole kuitenkaan tapahtunut. Joo, eikä myöskään riitaisa avioero ole mielestäni sitä!



Jokaisen aikuisen ihmisen tulisi kuitenkin osata ja pystyä ottamaan vastuu itsestään ja teoistaan. Ei kukaan meistä voi loppuelämäänsä elää syyttämällä omista ongelmistaan muita ihmisiä, esim. vanhempiaan tai ex-aviomiestä! Jos jotain ongelmia näissä suhteissa kuitenkin on ollut, niin miksi suoda heille iloa oman loppuelämänsä pilaamisesta?! Ja ap:n tapauksessa myös lasten nykyisen elämän pilaamisesta!?



Elämässä pitää päästä eteenpäin ja keskittyä elämään loppuelämänsä onnellisena ja tyytyväisenä. Jokaisella meillä on kyllä jotain, josta olla onnellinen ja johon olla tyytyväinen. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Kaikilla on kuitenkin yhtäläiset mahdollisuudet valita suunta elämällleen ja tehdä sille jotain! En yhtään ihmettele, jos elämä maistuu puulta, kun jauhaa joka päivä jotain vanhoja tapahtumia mielessään!



Vastuuta ihmiset, vastuuta!!

mutta mulla auttoi mielettömään vihaan ja ennenkaikkea katkeruuteen, mistä kärsin ihan hirveesti! niin Jumalan kohtaamien...sitä on vaikea selittää mutta se on auttanut tähänasti älyttömän hyvin.

mutta älä lähetä niitä viestejä asianosaiselle. Näytä vaikka terapeutille tai ystävälle tai tee joku kirjeenpolttorituaali jossa kaunat menee savuna ilmaan

lapsuudessa (huonolla kohtelulla tms.), ei auta loitsu eikä rukous; mutta hermoja tasaavasta lääkkeestä VOI olla apua. Kysy lääkäriltäsi, sopiiko sinulle Lyrica tai vastaava.

Jos sulla on nyt elämässäsi ihmisiä, harrastuksia, paikkoja, tilanteita joissa koet onnistumista, läheisyyttä, rakkautta, hellyyttä tai hoivatuksi tulemista niin keskity niihin. Jos ei niin etsi sellaisia. Milloin sulla on viimeksi ollut hyvä olo tai tunne että sait hyvää kohtelua?

niin saat kokea todellisen rakkauden. Hän ottaa pois kivisydämen ja antaa tilalle lihasydämen.

on sama vika. Mulla oli monta vuotta tunteeton vaihe, etten tuntenut asioita kohtaan yhtään mitään. Mutta sitten kun tunteet rupesi tulemaan, niin ne oli lähinnä negatiivisia. Nyt olen ollut 3 viikkoa äärettömän vihainen eksälle. Silloin kun olin hänen kanssaan, en koskaan uskaltanut loukkaantua mistään. Nyt sitten jälkikäteen mieleen tulee kaikki huonot jutut ja olen tosi vihainen heti aamusta alkaen. Tätä ennen oli vaihe, kun vihasin vanhempiani, koska lapsuuteni oli niin huono. En tiedä, mahtaako tämä vihaaminen loppua vihaamalla vai mitä pitäisi tehdä.

joka ajoi mut vuosien helvetin jälkeen täydelliseen hermoromahdukseen ja psykoosiin. Jouduin mielisairaalaan. Vihaan siksi lastani yli kaiken, enkä halua olla enää missään tekemisissä sen pikkupaholaisen kanssa. Ei onneksi tarvitsekaan. On perinyt äidiltään adhd:n ja uhmakkuushäiriön ja isältäni psykopatian.



Hain joka paikasta apua, mutta kukaan ei uskonut minua koska lapsi muuttui herttaiseksi kuin enkeli 2v-6v neuvolasta lähtien joka lääkäri/hoitajakäynnillä.





Neuvolatäti vaan totesi että onpas suloinen ja ihana lapsi. Kerrassan valloittava.



Lapsi muunsi äänensäkin lässynlääksi neuvolassa puhuessaan mutta heti ulkona alkoi karjua minulle kuin mielipuoli tavalliseen tapaansa.



Heti neuvolasta ulos päästyämme alkoi normaali käytös: jalkoihin potkiminen ja uhkailu.

Kävi tuuri ja sain mukavan summan jonka pistin poikimaan. Nyt ei ole vihaa tai pelkoa mistään.

Minulla on ihan fyysinen tunne siitä että rintani pakahtuu, hengenahdistusta ja sydän pompottaa villisti. Pelkästään näistä ajatuksista.



Vihalle on syynsä, vahvat syyt, ei niin kuin joku tuossa aiemmin arveli että "jokaisella on jotain, kamoon".



Kun voisi vain nollata päänsä, muistot, muistikuvat, ajatukset, kaiken. Hetkittäin on parempaa ja silloin viha on taka-alalla. Mutta se tulee taas, sillä se on tuolla sisällä eikä lähde pois.



ap

Eikö toi Lyrica ole kipulääke?

Aggressio pitäisi vaan päästää pihalle heti siinä tilanteessa jossa joutuu loukatuksi ja sille ihmiselle joka sen teki. Ja tietysti lain sallimissa rajoissa eli sanallisesti lähinnä.

Kaikki ihmiset eivät vain tähän pysty. Itsekään en ole kovin hyvä antamaan heti takaisin jos käyttäytyy halpamaisesti - kerään kiukkua aikani ja sitten asiat purkautuvat hirveällä volyymilla.

Tsemppiä ap. Sinulla on vihaasi oikeus. Itsesi kannalta olisi vaan parempi, että löydät tapoja joilla käsitellä sitä ja elää sen kanssa.

Eikö toi Lyrica ole kipulääke?

on popsinut hermosärkyyn eli helvetinmoisiin kipuihin

Vihan purkaminen ja raivoaminen ainakin itselläni LISÄÄ vain vihaa.



Marssi lekuriin ja hanki mielialalääkkeet ja lähete mielenterveystoimistoon. Sinun tilanteessasi ei tekisi pahaa psykoterapiakaan.



Jos et jo harrasta liikuntaa, aloita se nyt. Jokin sosiaalinen laji, mikä tuo hyvän olon ja uusia tuttavuuksia.



Lopeta läheistesi kiusaaminen heti.

väärintekijöille?

todella lämmöllä rukousta. En usko että näin kovasta kierteestä on helppo päästäkään omin avuin ulos. Voisit rukoilla vaikkapa näin:



Jeesus ota pois tämä valtava painolasti harteiltani, koska minä en enää jaksa. Raamatussa meille on luvattu että voimme nostaa huolemme Sinun hoitoosi ja Sinä kutsut meitä tähän yhteyteesi. Anna minulle uusi sydän ja korjaa särkyneitä ihmissuhteitani niin että pääsisimme sopuun. Herra anna anteeksi että koitin liian kauan yksin enkä päästänyt Sinua korjaamaan asioita, jotka menivät pahaksi. Tässä olen nyt, Jeesus auta!