Meillä on ollut paljon vastoinkäymisiä. Miten oppia taas nauttimaan elämästä

koskaan, siis perustunne on haikea tästä eteenpäin, ellei joku onnenpotku sitten kompensoi tilannetta. Surumielisyyttä ei tosin tarvitse lapsille näyttää, heidän kanssaan voi aina olla iloinen. Itse en ainakaan palautunut koskaan, mutta en tosin hampaat irvessä yritäkään olla iloinen. Kunhan olen vain... Rauhassa elellään, eipä tässä sen kummempaa ja lapsille tarjotaan niintä elämyksiä ja onnen hetkiä, joihin ei itse enää yllä.

Pysähdy nauttimaan ja ajattelemaan pieniä asioita, sellaisia jotka tuovat hyvän mielen tässä ja nyt.

Se voi olla näin talvella vaikka luminen maisema, jäälyhty, piparien tuoksu jne.



Suunnittele jotakin pientä (tai isoa) kivaa myös tulevaisuuteen, jota odotatte (esim. pulkkaretki+eväät), pieni retki jonnekin, remontti, uusi harrastus, matka jne.



Meillä 3,5 vuotias tyttö tulee välillä halaamaan ja toteaa "rakkautta elämään". En tiedä mistä on tällaisen lauseen oppinut, mutta hyvä mieli siitä tulee.