Lapsen kavein äidistä asiaa - mitä tekisitte?

En siis välittäisi toisen äidin kiukuttelusta. Tai toki välittäisin ja se harmittaisi, mutta yrittäisin olla niinkuin ei mitään.

jollet mitään asiatonta tehnyt tai sanonut niin eiköhän se siitä ajan kanssa

Minä varmaan sanoisin hänelle, että jos asia jäi sinua noin kovasti vaivaamaan, voisimmeko jutella sen nyt lopullisesti halki ja palata normaaliin elämään. Jos hän jatkaa kiukuttelua, et voi oikein mitään muuta tehdä.

ja edelleen minusta on oikein että puutuin asiaan. En vaan käsitä että joku ihminen voi kääntää asian ihan täysin käsittämättömäksi: että minä joka puutuin, olin huolissani hänen lapsestaan, olenkin se jolle osoitetaan mieltä. En tajua, en.



Päästäisittekötuon idiootin lapsen kotiinne? Minä en haluaisi päästää!!!



AP

Jos sä olet soittanut lapsen äidille ja sanonut, että "teidän Y on varmaan vähän dille ja sen tunne-elämän kehitys on viivästynyt ja se se opettaa meidän kunnnon lapsille huonoja tapoja" niin ei ihme, jos äiti on stä mieltä, tetä toisellakin tapaa asiaan olisi voinut puuttua. Ja suoraan sanottuna, sun sanavalinnat tässä aloitusviestissä kuulostaa vähän siltä, että toi on sun asenne ja se on ehkä paistanut läpi. Vika on siis tässä lapsessa, joka ei osaa sanoa, ettei ole kivaa. Ja joka roikkuu teillä syömässä välipalaa teidän piikkiin. Ja jonka äiti on mäntti. - Mitä muuten ne teidän pienet kultamussukat on, jotka ei itse tajua, että kaikki asiat ei ole kivoja tehdä toiselle? Oletko sinä itse miettinyt, että ihan kaikkea ei ei ihan miten tahansa ole kiva sanoa toiselle?



mun mielestä sun pitäisi nyt tarkastella asiaa siltä kantilta, että tässä on ehkä enemmän mänttejä kuin yksi. Sä olet ehkä oikeasti ilmaissut itseäsi loukkaavasti. Ota se huomioon ja tee niin kuin sivistynyt ihminen tekee: pyydä anteeksi.

mutta kun ei vastaa soittoihini ja suostuu kommunikoimaan vain tektiviesteillä. Niillä olemme päässeet edes näin pitkälle tässä asiassa. Nimenomaan lapsellista kiukuttelua!

äidin versiota siitä, miten asian ilmaisit.



Kumminkin menisin siihen rinkiin.

vaan puhuin hyvin asiallisesti. Kyse on pienistä lapsista: jos hänen lapsensa ei itse tunnista onko kohtelu asiallista, niin miten sitä voisivat tunnistaa hänen ihan yhtä pienet kaverinsakaan? Ja juuri siksi tarvitaan aikuisia, keskustelemaan ja puuttumaan. Tietäisikö sinun lapsesi, jos kaveri nauraisi ja sanoisi silmät kirkkaana että leikki on kivaa???

varmaankin ikäänkuin rangaistuksena minua kohtaan.

vaan puhuin hyvin asiallisesti. Kyse on pienistä lapsista: jos hänen lapsensa ei itse tunnista onko kohtelu asiallista, niin miten sitä voisivat tunnistaa hänen ihan yhtä pienet kaverinsakaan? Ja juuri siksi tarvitaan aikuisia, keskustelemaan ja puuttumaan. Tietäisikö sinun lapsesi, jos kaveri nauraisi ja sanoisi silmät kirkkaana että leikki on kivaa???

vaan yrittäisin opettaa omaani toimimaan järkevämmin ja tunnistamaan asiat niin, että voisi aikanaan kantaa vastuun omista toimistaan.

Koska nythän sä oikeasti syytät tätä naapurin lasta, joka ei osaa tunnistaa milloin häntä kohdellaan ikävästi, siitä että sun lapsesi kohtelee häntä ikävästi. Musta sä voisit tehdä jotain muutakin. Ennen kaikkea sille omalle lapsellesi. Se että soitat kaverin äidille ei ihan riitä. Varsinkaan jos asenne on noin syyllistävä.

Vieras lapsi ei muka tunnista tunteitaan, koska suostuu olemaan aina rosvo ja jopa suostuu sidottavaksi, mutta oma lapsesi ei tietenkään voi ymmärtää, että tuollainen tuntuu pahalta. Oletko joku psykologi vai? Objektiivisesti tarkasteltuna siis peklkästään tapahtumien kuvauksesta päätellen, kyseinen poika on ollut sinun pojan kiusaamisen kohteena. Ei ole tod.näköisesti uskaltanut sanoa mitään, sen pelossa, että jäisi yksin. Jokainen ketä on joskus kiusattu tietää, että jossain vaiheessa sitä yrittää näyttää, ettei kiusaaminen tunnu missään vaan hymyilee vaan muiden mukana, vaikka oikeasti tekisi mieli itkeä. Aivan varmaan tuon pojan äiti on loukkaantunut, jos olet tuolla asenteella mennyt asian ilmaisemaan. Minkäikäisiä lapset ovat? Ekaluokkalaiset esim. jo hyvin tietävät leikkien säännöt ja mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei.

siis se että koki että nimenomaan syyllistän häntä. Minulla vaan tuntui olevan omat keinot lopussa, kun olin omani kanssa yrittänyt puhua ja hän vaan aina sanoi että kun se nauraa ja sanoo että leikki on kivaa. Tunsin olevani neuvoton, ja siksi ajattelin että nyt tarvitaan neuvottelua aikuisten kesken.



Kun en tajua... aina sanotaan että pitää puuttua ja keskustella ja ottaa yhteyttä, ja sitten käy näin :( ap

siis se että koki että nimenomaan syyllistän häntä. Minulla vaan tuntui olevan omat keinot lopussa, kun olin omani kanssa yrittänyt puhua ja hän vaan aina sanoi että kun se nauraa ja sanoo että leikki on kivaa. Tunsin olevani neuvoton, ja siksi ajattelin että nyt tarvitaan neuvottelua aikuisten kesken.

Kun en tajua... aina sanotaan että pitää puuttua ja keskustella ja ottaa yhteyttä, ja sitten käy näin :( ap

sopivat tosiaan asian koulussa, ja opettajat olivat sitä mieltä, että kiusaamista ei ole tapahtunut, vaan että kyse on väärinkäsityksestä, mutta se on tietysti aina suhteellista eivätkähän ne koulussa kaikkea näe. Ja siksikin tietysti puutuin, koska en halua että myöhemmin tulee sellaista puhetta että minun lapseni on kiusannut. Minulla EI ole mitään alan koulutusta, ja varmaan siksikin tämä on niin vaikeaa... kiitos kun kommentoitte, mielelläni luen vielä lisää ajatuksianne kun tämä on nyt oikeasti vaikea juttu minulle. Toivoisin että voisin oppia jotain...

sellainen äiti.....

ja voin sanoa, että tärkeintä on aina, että kiusaajien vanhemmat ottavat täyden vastuun lastensa tekemisistä, eivätkä yritä keksiä MITÄÄN tekosyitä, joilla osasyyllisyys valutetaan sen kiusatun harteille. Voin kyllä kertoa, että se kiusattu ottaa harteilleen yhtä ja toista joka tapauksessa ja sen kiustun vanhemmat yrittävät myös omalta osaltaan keksiä, miten tämmöiset tilanteet jatkossa vältetään, MUTTTA SUN ASIASI EI TOSIAAN OLE OSOITELLA MITÄÄN VIKOJA HEISSÄ. Huolehdi omista vioistasi vaan. Kyllä niitäkin taatusti riittää.



Oikein on se, että olet ottanut yhteyttä kiusattuun ja hänen vanhempiinsa. Jos olisit vielä pahoitellut oman lapsesi tekemisiä etkä etsinyt syytä kiusatusta, olisit tehnyt pelkästään oikein.

eikö juuri keskustelemalla ja asioita esille ottamalla niitä ongelmia ratkota? Jos kaverin äiti ei suostu puhumaan kanssasi et mielestäni voi asialle enää muuta, mutta sinuna en myöskään jäisi pois tuosta tapaamisringistä, miksi ihmeessä sinun pitäisi?! Erikoista on myös jos äiti antaa lapsen oleskella teillä eikä silti halua puhua kanssasi. Ymmärrän harmistuksesi mutta koita suhtautua neutraalisti kaverin äitiin, tsemppiä!

yritän! Minustakin hänen toimintansa on todella erikoista. Mutta yritän tosiaan suhtautua neutraalisti tuohon lapseenkin, hänen(kin) edustaan olen yrittänyt huolehtia vaikkakin nähtävästi aika huonolla menestyksellä :(



Eniten minua pännii se, että jos minä en olisi huomannut tuota asiaa niin ei sitä kukaan muukaan olisi huomannut, koska eivät oleskele kolmestaan kuin koulussa tai meillä. Touhu siis jatkuisi entisellään. Ja nyt minusta on tehty se pahis, jonka olisi pitänyt ottaa huomioon kaikea mahdollista puuttumisessaan, vaikka yritin vain saada aikaan jonkinlaista keskusteluyhteyttä tämän kaverin äitiin. Minun puolestani voisivat mennä välillä muuallekin, mutta kun toisen näistä kavereista äiti on iltapäivisin töissä eli sinne ei voi mennä, ja tämän kolmannen kaverin luo nämä kaksi muuta eivät halua mennä.

Päästäisittekötuon idiootin lapsen kotiinne? Minä en haluaisi päästää!!! AP

ymmärrän, että olet kiukustunut, koska koet, että sinua on kohdeltu epäreilusti.

Mutta miksi nimittelet sitä lasta idiootiksi? Ei se tee lapsesta idioottia, jos ei kehtaa kahdelle kaverukselle protestoida leikkien kovakouraisuutta. Mieti itse: hänhän oli siinä alakynnessä, vastassa kaksi lasta, jotka keskenään parhaat kaverukset.

Sinänsä on hyvä, että otit yhteyttä sen lapsen äitiin. Mutta sinuna olisin käynyt vakavan keskustelun myös omien lasteni kanssa siitä, millaisia leikkejä sopii leikkiä. Ihan sama, mitä kohde hätäpäissään sanoo, ketään ei silti saa leikin varjolla kohdella kovakouraisesti.

eikö juuri keskustelemalla ja asioita esille ottamalla niitä ongelmia ratkota? Jos kaverin äiti ei suostu puhumaan kanssasi et mielestäni voi asialle enää muuta, mutta sinuna en myöskään jäisi pois tuosta tapaamisringistä, miksi ihmeessä sinun pitäisi?! Erikoista on myös jos äiti antaa lapsen oleskella teillä eikä silti halua puhua kanssasi. Ymmärrän harmistuksesi mutta koita suhtautua neutraalisti kaverin äitiin, tsemppiä!

Tässä oli hyvä kommentti, etenkin tuo loppuosa. Jos äiti edelleen antaa lapsen olla teillä, niin ei hän silloin voi pitää kiusaamista mitenkään vakavana.

En myöskään ymmärrä, mitä voisit enää tehdä. Jos olet pyytänyt anteeksi (en edes ymmärrä miksi!), opastanut lastasi, asiaa on käsitelty koulussa yms. niin ehkä olisi syytä antaa asia olla ja mennä eteenpäin. Minä kävisin tapaamisissa ja antaisin tämän äidin olla omissa oloissaan. En ottaisi yhteyttä, kun ei kerran halua keskustella. Joka tapauksessa olet tehnyt asialle paljon enemmän kuin mitä moni muu olisi tehnyt. Sanovat muutamat edellä vastanneet mitä tahansa.