Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tapahtuu, jos joku yksinkertaisesti kieltäytyy hankkimasta sukset tai luistimet
Kommentit (60)
Ei ihme että nykylapset ovat niin pulskia ja laiskoja jos vanhemmilla on tuollainen asenne, ''että mitä helkutin väliä jollain liikunnan numerolla on''
Tänäänkin cittarissa sellanen läski, ehkä 4-luokkalainen poika käveli megasipsipussin ja ISON energiajuomapullon kanssa kaupasta ulos... tuskin oli salille menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun eivät omia viitsi koululle viedä (pitäisi mennä bussilla suksien kanssa, eikä joka hiihtopäivä onnistu kyyditys). Mieluummin ovat pitäneet omat sukset kotona ja koulussa sitten hiihtäneet koulun kamppeilla...
No, tänä vuonna ei sitten vanhemmalla ole omia suksia, tai monot siis puuttuu kun mitkään ei kelvannu kaupasta kun ei löytynyt samanlaisia kuin edelliset :/
hommaa niin eikö ole tärkeintä ostaa heille myös sopivat varusteet ja unohtaa muut menot, etelän reissut yms. tupakoinnista yms. puhumattakaan.
onneksi olet täällä aina puhumassa "järkeä" näille äideille, jotka eivät olleet varautuneet KAIKKEEN ennen kuin raskautuivat. saako kysyä, mikä sinua vaivaa? taidat olla aika kylmä tyyppi kaikkia kohtaan?
Mun äiti oli tosi innokas hiihtäjä, kun olin lapsi. Mulle tuli sellanen käsitys, että hiihtäminen on hurjan mukavaa - ja tykkäsinkin siitä, kunnes 3. luokalla koulussa piti alkaa hiihtämään isoa lenkkiä pururadalla. Siellä oli kamalan jyrkkiä nousuja ja laskuja, jotka pelotti.
Pahimpia mäkiä varten oli Raision kaupunki tehnyt ohitusladut. Meidän sadisti liikunnanope vartioi KOKO 2 TUNNIN AJAN sitä ohituslatua, että kukaan ei vaan sitä käyttäisi. Jos yritti, sai heti huonomman liikuntanumeron. Ja passituksen siihen kamalaan mäkeen.
Siellä sitten joka vuosi yritettiin sitä pahinta pystysuoraa mäkeä ylös itku kurkussa kaikki. Myöhemmin, kun äitini kävi hiihtämässä tuon lenkin, hän sanoi ymmärtävänsä, mitä lapsena valitin, kun siitä mäestä puhuin. Hänkään ei meinannut jaksaa sitä ylös.
En ymmärrä, miksi lapsille ei tehdä helpompia latuja? Pakkoko kaikkien pururatojen ja hiihtolatujen on olla sellasia, että ne on suunniteltu joillekin himoliikkuja-miehille ja heidän sykkeensä maksimointia ajatellen?
No, yläasteella ei hiihdetty, kun eihän niitä 1000 oppilaan suksia olisi missään pystytty säilyttämään koulupäivän ajan.
Mulla oli huono fiilis hiihdosta vuosikausia. Nyt aikuisiällä pari vuotta sitten hankin sukset ja olen löytänyt hiihtämisen ilon uudelleen!
Samoin luisteleminen on ihan mukavaa.
Onneksi olen päässyt yli koulun liikuntatuntien aiheuttamista traumoista, oppinut nauttimaan juoksemisesta ja monista muistakin lajeista nyt aikuisena.
Älkää tuputtako lapsille omia ennakkoluulojanne ja esim. parjatko heille hiihtämistä. Antakaa heidän itse opetella ja harkita, mikä heistä kivaa ja mikä ei!
eikä hiihtämään muiden mukana.
koulussa saattaa olla lainattavia koulun välineitä, jotka ovat vääränkokoisia ja huonokuntoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hommaa niin eikö ole tärkeintä ostaa heille myös sopivat varusteet ja unohtaa muut menot, etelän reissut yms. tupakoinnista yms. puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne kummoisia ole, mutta kyllä niillä sen pari kertaa vuodessa hiihtää/luistelee.
toimia lapsen parhaaksi, tukea... en muista sanamuotoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
velvollisuus ostaa lapselle liikuntavarusteet, varsinkin noi perusjutut joita koulussa ja pk:ssa tarvitsee eli sukset ja luistimet. ihan niinkuin lapsille annetaan ruokaa, puhtaat vaatteet niin myös normaalit liikuntavälineet tulee vanhempien hankkia.
Eikö tämä ole itsestään selvä asia???
se lapsi halua vapaa-ajallakaan luistelemaan tai hiihtämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan oot valittanu tästäkin "rahareijästä" niille?
varavälineillä jotka saattavat olla ihan kamalia.
Päiväkodissa sitten taas ei vaan pääse hiihtämään eikä luistelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luistimia viidennellä luokalla, koska inhosin luistelua. Sain luistelutunneilla (2-3 vuodessa) tehdä kävelylenkin. Yläasteella oli pakko mennä luistelemaan ja luistelin koulun luistimilla.
meillä sai valita kävelyn hiihdon tai luistelun sijasta.Jotkut lapset ei yksinkertaisesti pidä kaikista lajeista ja suotakoon tämä valinnan vapaus.Ne ketä kiinnostaa niin loistakoon niillä välineillään,mutta pelkän koululiikunnan takia ei tarvitse hankkia omia kamoja.Ja mitä päiväkotiin tulee niin sielläkin oli lainavarusteita joita vuoroteltiin.
monta viikkoa talvessa. Varsinkin tällaisina talvina kuin nyt! Ei todellakaan ole kyse vain parista luistelu/hiihtokerrasta ja minä en ainakaan pistäisi lastani koulun lainakamoilla urheilemaan. Lapselle hirveää rääkkiä käyttää varusteita, jotka eivät ole sopivia ja joita ei ole asianmukaisesti huollettu. Kamala esim. hiihtää pari tuntia suksilla, jotka lipsuvat!
Sitä paitsi meillä kyllä lapset luistelevat ja hiihtävät vapaa-ajallaankin ihan viikoittain useita kertoja. Omituista, jollei vanhemmat yhtään kannusta liikkumaan!
on olemassa varaluistimia ja -suksia sekä -monoja juuri näitä tapauksia varten. Koulussa vanhempainyhdistys on kerännyt rahaa ja ostanut urheiluvälineitä, päiväkodissa on entisten hoitolasten pieneksi jääneitä, lahjoituksina saatuja.
hyvinkin monipuolisesti,mutta juuri hiihto ja luistelu ei kuulu meidän lajeihin.Nykyään on niin paljon valinnanvaraa liikunnan suhteen.Tuskin syötät lapsillesi pahaa ruokaa tai pakotat ne pukemaan tiettyjä vaatteita päälle ei kaikkien tarvitse näitä Suomen kansallislajeja harrastaa.
että itse pitäisi kustantaa sukset ja luistimet lapselle joka vuosi jos niitä kerran talvessa koulussa käytetään!
Eriasia jos lapsi itse tykkäisi hiihtää/luistella ja niille olisi käyttöä muulloinkin.
Koulu tarjotkoon välineet liikuntatunneilleen. Ketään ei voi pakottaa ostamaan niitä!
hommaa niin eikö ole tärkeintä ostaa heille myös sopivat varusteet ja unohtaa muut menot, etelän reissut yms. tupakoinnista yms. puhumattakaan.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi voi vanhempaansa myötäilläkseen sanoa inhoavansa hiihtämistä ja olla hiihtämättä tai myötäillä toiseen suuntaan ja hiihtää, vaikkei yhtään haluaisi, koska vanhemmat haluavat ja suksetkin on ostettu. Jokainen vanhempi on näissä asioissa samalla tavalla lapsen sanan ja oman arvionsa varassa.
Ja lisään vielä sen, että kaikkia lapsia ei ole kasvatettu niin, että tavaran omistaminen on cool, ja omistamatta oleminen noloa. Ei ole mikään yleispätevä väite, että lapsen mielessä omaisuudella on statusarvo. Kuten aikuiset, lapsetkin suhtautuvat tähän useammalla kuin yhdellä tavalla.
Enkä muuten ole ikinä kuullut lapseltani tai sukulaislapselta liikuntatunnista (tai ollut itse sellaisella kun olin koulussa), jossa kaikilla yhtä lukuunottamatta olisi sukset. Aina on ollut monia suksettomia. Tosin olen Helsingistä ja täällä ei ole edes lunta joka talvi, joten suksia ei oikeasti kannata hankkia, jos hiihto ei ole sydäntä lähellä.
Eikä täällä toistaiseksi yksikään kirjoittaja ole tunnustautunut sohvaperunaksi, joka ei liiku. Koska viitteitä tähän ei ole tässä ketjussa, voimmeko päätellä, että inspiraatio viimeiseen kommenttiin on haettu omasta elämästä?