Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi on aina se paha?
14.01.2010 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä vuosia enkä ole vieläkään oppinut tulemaan kunnolla toimeen anopin kanssa. Emme ole riidelleet koskaan, mutta anopin tyyli ärsyttää. Hänellä on kommentti tai neuvo aina joka asiaan vaikkei mitään aiheesta tietäisikään. Hän saattaa välillä jankuttaa pitkän aikaa jostain itsestäänselvyydestä. Aivan kuin hän ei luottaisi ollenkaan muiden arvostelukykyyn. Tekisi mieli kysyä miksi hän on kasvattanut niin avuttoman pojan, joka ei ilman äitinsä ohjausta pärjää.
Olen miettinyt miksi anoppi on se paha. Minulla on pitkä pinna, mutta varsinkin nyt raskausaikana en jaksa enää kuunnella lastenhoito-ohjeita 70-luvulta tai mitään muutakaan turhaa jankkausta. En myöskään halua, että mahaani hipelöidään tai arvostellaan. Jos anopille huomauttaa, että joku asia hänen käytöksessään loukkaa, hän vain naurahtaa ettei hän pahalla. Miksi hän jatkaa, jos hänelle on suoraan sanottu, että joku asia häiritsee?
Välillä oma äitini innostuu neuvomaan, mutta hänelle voi sentään huomauttaa, jos juttu lähtee liikaa paisumaan. Hänelle riittää, että sanotaan joku asia kerran ja hän myös ymmärtää, että ajat ja tavat muuttuvat.
En ole mikään hirviöminiä, joka haukkuu anoppia haukkumisen ilosta. Olen vain niin tympiintynyt siihen ettei ihminen tajua loukkaavansa, vaikka asiasta huomauttaakin. Mieheni tietää myös, että anoppi loukkaa sanomisillaan, mutta käskee vain unohtamaan. En jaksa olla yhteydessä ihmiseen, jonka puheet saa koko ajan pistää toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään.
Tuli pitkä sepustus, mutta toivottavasti joku jaksaa edes lukea. Olisi "mukava", jos saisi täältä vertaistukea. Joskus vaan alkaa keittää, kun asiaa ajattelee.
Kommentit (16)
En tosin varmaan ota kovin vakavasti, jos joku asia minua häiritsee eli annan tosiaan mennä toisesta sisään ja toisesta ulos.
Anopeissa on kuitenkin ollut eroa. Kaikista kovin "sekaantuja" oli sellainen anoppi, jolle poika oli ainoa lapsi. Tuntui ettei napanuora ollut koskaan katkennut ja tuskin katkeaakaan. Mutta tässäkin auttoi se, että sanoi nätisti takaisin ja antoi monen asian olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsellista ja epäkypsää olla koko ajan loukkaantumassa toisten sanomisista. Miksei niiden voi vaan antaa olla?
Mä olen kyllä pitkään ihmetellyt, että onko naiset Suomessa todellä näin nöösejä, mitä tämä palsta tuntuu olevan täynnä? Mihinkään ei osata sanoa suoraan ja sitten märistään ja märehditään että mitähän se anoppi nyt tarkoitti ja loukkaannuinko turhasta jne jne. Kun yhtä hyvin voisi vain hyväksyä sen anopin sellaisena kuin se on, ja tehdä asiat kuitenkin kuten itse haluaa.
Loukkaantuuko teidän miehenne teidän äidillenne joka asiasta? Jos ei, niin miettikääpäs onko asia todella niin, että suomalaiset poikien äidit on järjestäne hirviöitä, ja tyttöjen äidit taas täydellisiä upeiden jälkeläisten kasvattajia.
KAsvakaa edes joskus aikuisiksi, edes te, jos ne anoppinne ei sitä olekaan onnistuneet tekemään. Kaikille helpompaa.
Ja loppuun pieni vinkki: Antakaa joskus sille anopille ihan aitoa arvostusta ja kiinnostusta sen asioihin ja niihin 70-luvun lastenhoito-ohjeisiin. Keskustelkaa oikeasti, älkääkä vain tuoko sitä omaa ylempää "nykytietoa" esille. Voipi olla että siitä anopistakin löytyisi ihan uusi puoli. itse esim. tein oman anoppini kanssa esikoisen suhteen niin, että jos olin esim. pukemassa lasta nukkumaan, ja anoppi sitten tuli siihen viereen hyörimään ja pyörimään, niin kysäisin häneltä, että pitäisiköhän lapselle laittaa vielä joku nuttu päälle? ANoppi sitten helpottuneena totesi, että hänkin vähän ajatteli, että tuleekohan sille kylmä siellä. Itse tasan tiesin, että lapsella on tarpeeksi päällä, mutta myös sen, ettei lapsi siitä lisänutusta hajoa, laittaa sitten peiton niin, ettei hikoa. NÄin anoppikin koki, että hän saa vaikuttaa asioihin, eikä aina vaan tyrmätä ja "äiti tietää" -meiningillä ole pakko jyrätä muita.
LIenee sanomattakin selvää, että meidän lapsilla on isovanhempiinsa loistavat suhteet, vaikka itselläni ei täydelliset olekaan. Mutta mä ainakain ymmärrän ja arvostan sitä, että lapsella on PALJON rakastavia aikuisia ympärillään, ja lapsilla on oikeus luoda näiden aikuisten kanssa omannäköisiään suhteita ilman että mä olen siinä välissä aina sohlaamassa ja selittämässä kuinka MEILLÄ asiat tehdään.
Pitkä sepustus, mutta mä vaan olen niin kyllästynyt tuohon ikuisee anoppinarinaan. Keskittykää itseenne ja itsenne muuttamiseen älkääkä väijykö sitä miehenne äitiä.
Mielelläni kysyisin neuvoja anopilta, mutta siitä seuraa pitkä luento eikä keskustelusta ole tietoakaan. Siinä ei yksinkertaisesti pääse itse sanomaan mitään väliin ellei korota ääntään.
Anoppi ihmetteli jouluna miksen ota terästettyä glögiä. Tiesi kyllä tasan tarkkaan, että olin raskaana. Hänen mielestään oli nipotusta etten halunnut ottaa alkoholia, koska olihan hänkin odotusaikana välillä ottanut muutaman oluen ja ollut hiprakassa.
Aiemmin itsekin pidin anoppikauhutarinoita liioitteluna, mutta nyt olen huomannut etteivät kaikki varmasti liioittele.
opin antamaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän on loistava mummo.
vaan se, miten äidit kasvattavat poikansa. Pojat lellitään piloille, kaikki annetaan anteeksi, eikä päästetä irti. Miniän osasta tulee mahdoton.
Omassa anoppisuhteessani kaikista pikkuärsytyksistä "hauskin" on se, että anoppi ei kestä mitään kritiikkiin viittaavaa minun suustani hänen poikaansa kohtaan, ei humoristista, ei asiallista, ei perusteltua, ei mitään. Anoppia on hauska testailla, heittää ruokapöydässä jokin piikki mieheni suuntaan, ja katsoa miten anoppi hyökkää puolustamaan poikaansa, vaikka mitään puolustettavaa ei edes ole. Toimii joka kerta =D.
Kaikki kokemukseni pistän mieleeni, ja sovellan omien poikieni kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus vuosia sit monestikin mielessäni raivona anopille siitä ettei ollut opettanut poikaansa tekemää enemmän hommia. Ärsytti anoppi muutenkin kun leikki meille äitiä ja tuli meille kuin kotiinsa. Touhusi ja emännöi.
Tilanne nykyään toinen, mies on kai kasvanut aikuiseks ja anopille on tehty "rajat" selviksi.
Itse en ole tässä onnisyunut, taitaa olla aika itsepäinen anoppi mulla, mutta ei usko hyvällä eikä pahalla. Paha ihminen hän ei toki ole, ehkä vaan ajattelematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla sitten se urbaanilegenda anoppi,mukavampaa ihmistä saa hakea!Tullaan toimeen ihan hyvin,toisinaan ärsyttää se kaikkitietävyys, mutta sen pistän toisesta korvasta ulos.
Anoppisi nyt vain sattuu olemaan neuvojatyyppiä.
Se että anoppi tuntuu aina olevan se paha, on minusta sinun oma ongelmasi. Koeta kasvaa siitä yli. Hänkin on vain ihminen. Etkö voi suhtautua häneen ihmisenä, jolla on oikeus vahvuuksiinsa ja heikkouksiinsa? Miksi otat hänen puheensa niin henkilökohtaisesti? Miksi et anna olla?
Minulla on ehkä siitä onnellinen tilanne, että äiti tai anoppi eivät kumpikaan puutu tolkuttoman paljon elämäämme. Mutta jos jompikumpi puuttuu, niin se on kyllä äitini. Hänessä on vähän kontrollifriikin vikaa. Olen joutunut mm. huomauttamaan hänelle, etten halua hänen komentavan ja määräilevän lapsiamme niin paljon MEIDÄN kodissamme.
Anoppi taas on astetta vetäytyvämpi ja hyvin tahdikas käytöksessään. Hänen kanssaan olisikin aika vaikea ajautua riitoihin, sillä hän on niin hienotunteinen, sovitteleva ja rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsytti anoppi muutenkin kun leikki meille äitiä ja tuli meille kuin kotiinsa. Touhusi ja emännöi.
Hän ei osaa ollenkaan tulla meille vain kylään, vaan alkaa heti tehdä kotitöitä. Toki apu on ajoittain tervetullutta, mutta kun äiti häärii KOKO AJAN. Aargh...
oispa munki äiti tuollainen että tulisi tekemään kotitöitä.Nytkin kun meille tulee kolmas lapsi maaliskuussa niin kyllä se ois kiva jos niitten vauvanvaatteiden ym vauvalahjojen sijaan joku tekisikin meille suursiivouksen, se olisi paras lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja omat kokemukset.
Höpötykset voi pistää menemään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta hipelöinti on ikävää. Sano tiukasti mutta asiallisesti, että et halua sitä.
t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon
Oma anoppi on rento ja mukava. Ikää 40+.
Oma äiti on rasittava haahka. Ikää pian 60.
Suhteen alussa jaksoi ihmetyttää kun mies soitti äidilleen ainakin kerran viikossa, puhelut kesti tunnin.
Ollaan nyt oltu 10 vuotta yhdessä ja puhelut vähentyneet, kestää kylläkin kauan (ja anoppi on suulas).
Miten mahaa arvostellaan? :)
Itselläni on super iso maha ja kaikki sitä kommentoi! Jos et halua että sinuun kosketaan niin vetäydy kauemmas, minä pidän että mahaa kosketaan. Jos kehtaisin, niin kehottaisin ihmisiä taputtelemaan vauvaa pyllylle! ;)
En ole koskaan ymmärtänyt miksi vinkeistä loukkaannutaan: on minullekin vauvana annettu vedellä loivennettua appelsiinimehua, tuttiin sokeria ja plaaplaa.. Mitä sitten?
Naura sinä!
Oma äiti tosiaan se haahka: joko lapselta puuttuu automatkalta kypärämyssy, aivastaa kerran (varsinkin vauvana kun pärskii viikkoja lapsivettä) niin johan jostain ikkunasta vetää, jos lapsi istuu syöttötuolissa kaukana pöydästä niin on eristetty -todellisuudessa kaataa tuolin potkimalla pöydästä vauhtia..
Näitä riittää.
Ja neljän lapsen ajan olen koittanut antaa mennä korvasta läpi mutta kyllä rasittaa. Sanominen ei kuitenkaan auta.
Olen alkanut ajattelemaan että millanen olen itse joskus lapsenlapsille (tai siis miniöille) vai onko kyseessä ihan puhdas väärinymmärrys: olette vaan eri temposia: toinen on rauhallisempi ja loukkaantuu vääristä sanoista kun taas toinen on hölö joka suoltaa tekstiä ihan vaikka vaan ilman täytteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa ihmissuhteissa on kaksi. Itselläni on kauhuanoppi, joka teki minusta kauhuminiän. Hän olisi halunnut lähentyä lasen synnyttyä, minä en enää voi antaa anteeksi. Hän ei ole tästä syystä läheinen lapsille.
Voisin olla kypsempi, antaa anteeksi, mutten pysty. Hänelle joutui melkein hankkimaan lähestymiskiellon, kun piti katkaista napanuora poikaansa. Hän saattaisi osata olla hyvä mummi, mutta pelkään, että hänestä tulee lapsissamme roikkuva lima. Siksi ole hirviöminiä.
Yritin yli kymmenen vuotta saada välejä aikaiseksi. Nyt olen tyytynyt tähän tilanteeseen eli asialinjalla. Kun ei mikään yhdistä, paitsi poikansa ja lapsemme. Hyvä mummi on, tosin seuraan kyllä tarkasti ettei kylvä omaa elämänkatsomustaan eteenpäin. Tarkoitan toisten ihmisten haukkumista ja arvostelua sekä kaiken mittaamista rahassa. Omaa myös välillä huonot käytöstavat, puhuu toisten päälle ja keskeyttää vaihtaen aihetta itseään kiinnostavaan.
Anoppi symboloi kaikkea, joka vanhemmassa sukupolvessa ärsyttää. Äidillä on usein kaikki samat (tai jotkut muut) ärsyttävät piirteet, mutta niihin on totuttu lapsesta asti niin ettei niitä edes huomata.
Useimmat äidit kohtelevat lapsiaan jollakin tavalla täysin idoottimaisesti. Oman äidin kohdalla lapsi antaa sen anteeksi. Esimerkiksi alkoholistiäitien lapset puolustelevat äitiensä tekoja loputtomiin vielä aikuisenakin. Äidissä on todella vaikea nähdä mitään pahaa, koska lapsi on ollut hänestä niin täysin riippumaton ja se paha on sekoittunut hyvään, sillä onhan äiti sentään pitänyt lapsen hengissä ainakin joten kuten. Mutta puolison äiti onkin se, joka on tehnyt pahaa omalle rakkaalle puolisolle. Itse en voinut antaa ex-anopilleni anteeksi sitä, miten hän laiminlöi poikaansa lapsena ja tämä leimasi välejämme loppuun asti. Eron jälkeen ex-mieheni marisi, että rikoin hänen ja äitinsä välit kun pidin esillä sitä asiaa, ettei äiti ollut toiminut aina aivan asiallisesti.