Oletteko törmänneet kotihoitoa halveksiviin äiteihin?

iso osa äideistä onkin mennyt töihin lapsen ollessa n. 1,5 v. Ei kuitenkaan kukaan todellakaan halveksi kotihoitoa.



Itsekin menin töihin lapsen ollessa 1 v 3 kk. Se oli meidän perheelle oikea ratkaisu, mutta kunnioitan kyllä äitejä, jotka viihtyvät kotona 2-3 vuottakin.

ainoastaan sellaisiin, jotka ovat henkilökohtaisista syistä menneet aikaisin töihin.

kotiäitejä halveksiviin naisiin/äiteihin.

En. Niihin kylläkin, jotka kokee jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että lapsi on laiettu pienenä hoitoon, ja sen vuoksi he haluavat vähän kuin vähätellä kotihoitoa. Mut mä ainakin ymmärrän ton niin, että ratkaisu ei ole ollut heille helppo tunnetasolla, vaikka oiskin ollut järkevä tai he ovat kokeneet, ettei vaihtoehtoja ole ollut.

erittäin kyllästyneitä ja nalkuttavia kotiäitejä :(

Pahin asuu tuossa naapurissa, hän kiroo ja huutaa kuin mustalainen lapsilleen, nalkuttaa miehelleen ja on ylinegatiivinen kaikesta. Niin ja puhuu (lasten kuullen) kovaan ääneen, että "vittu kun toikin täyttäs kolme, niin vois mennä töihin, sais ees vähän omaa aikaa"...

jää kotiin vuosiksi hoitamaan lastaan.



Kummasti on mieli muuttunut kun nämä uranaiset on saaneet omia lapsia!

Äitini ja hänen siskonsa, kaverinsa jne. Ovat "emansipoitunutta" ja akateemisesti koulutettua 60-luvun radikaaliporukkaa, joiden mielestä kotiäitiys on jostain hyvin syvältä ja typerien kanojen valinta.

pitää kotiäitejä tyhminä ja epäilee että ne on niitä joilla ei ole mitään mahiksia työelämässä.

Mutta olen huomannut kummastelua omaa kotiäitiyttäni kohtaan siitä lähtien kun kuopus täytti kaksi. Siinä oli selvästi sellainen raja, että minun olisi "kuulunut" mennä töihin. Nyt kun kuopus lähestyy kolmea vuotta, mieheltäkin on jo alettu kysellä, että onko vaimosi VIELÄ kotona! Ihan kuin se kuuluisi mitenkään muille, mitä ratkaisuja meidän perheessä tehdään...

Moni alkoi hämmästellä kotonaoloani kun nuorempi oli noin 2v. Silloin alettiin tosi kiivaasti kysellä töihinmenostani.

ole. Itsekin itken joka yö sitä, että äitiyslomani loppuu ihan kohta ja on pakko palata töihin. Lapset tosi pitkiä hoitopäiviä viettämään (viimeistään 7 hoitoon ja vasta 17 pois). Kamalaa, mutta meidän osa elämää :-( En kaipaa ketään arvostelemaan (sitä on tullut kohdalle, viimeksi eilen) kun kärsimme jo tarpeeksi.

mutta olen törmännyt kotiäitejä, jotka halveksivat lapsen laittamista hoitoon.



Onneksi normaalielämässä kuitenkin suurin osa on neutraaleja, eivätkä ainakaan kuuluta mielipiteitään.

kuinka joku viihtyy kaksikin vuotta kotona. Esikoiseni syntyi kesällä ja ennen äitiyslomaa ilmoittelin töihin, että jotain keikkoja voisin jo syksyllä tehdä ja viimeistään 2010 alusta takaisin täyspäiväisesti.



Ja nyt juuri ilmoitin töihin, että tulen aikaisintaan ensi syksynä töihin ja sekin jo hirvittää, tekisi mieli olla pikkuisen kanssa kotona ikuisesti.



Että näin. Nykyään siis ymmärrän hyvin kotiäitiyden valitsevia naisia.



Toinen juttu tuli mieleen, ennen vauvan syntymää mietin myös, että koska äitiysloma on niin pitkä, voisin ihan hyvin ottaa esim. viikon, jättää lapsen isänsä kanssa kotiin ja käydä jossain kaupunkilomalla tms. Todellisuus yllätti, vauva nyt 6kk ja olen kerran käynyt teatterissa ja kerran konsertissa ja molemmilla kerroilla oli todella todella vaikea jättää erota vauvasta. Että ihan viikko heh heh.



Olen muuten yli kolmekymppinen enkä monissa asioissa ihan naivi, mutta tämä yllätti.

itseasiassa nostan hattua kotiäideille itsekin. Minulla kuopus nyt 1v8kk ja muutaman viikon päästä koittaa töihin paluu. Lasten takia olisi ollut ihanaa olla kotona mahd pitkään, mutta oma pää ei vain enää jaksanut. Uhmaikäinen ja omaatahtoa kokeileva esiuhmis niin työelämä ei tule päivääkään liian aikaisin. Kauhea äiti varmaan joidenkin mielestä. So what, itse uskon olevani parempi äiti kun menen takaisin töihin.

halveksuntana. Itse olen hoitanut lapsemme kotona ja sitä välillä kyllä ihmetellään.



Jotkut kyseenalaistavat sen, että saavatko lapsemme tarpeeksi virikkeitä näin ja että kyllä päiväkoti olisi parempi, kun heidänkin 2 v piti päiväkotipaikkansa mielellään, kun kuopus syntyi jne.



Olen kertonut vastineeksi, että käyväthän isommat lapseni kerhoissa, leikkipuistoissa, kyläilevät kaveriensa luona ym ja saavat näin tarpeelliset virikkeensä.



Toki tämä vaatii vanhemmilta vaivannäköä järjestää! Meillä kotona on myös paremmat leikki- ja askartelumahdollisuudet kuin päiväkodissa. Ollaan panostettu mm musiikkiin, liikuntaan, askarteluun ja leluihin. Päiväkodissa lelut ovat enempi rikkinäisiä, likaisia ja saa käyttää kerrallaan vähempää määrää leluja, koska aikaa leikkiin jää vähemmän rutiinien lomassa kuin kotona.

vain äiteihin, jotka ihmettelevät kuinka jaksan olla kotona edelleen lasteni kanssa. Lapset ovat nyt 4 ja 6, eivätkä päiväkotiin joudu kuin eskarin ajaksi aikanaan, alkaen ensi syksystä :)



Monet ovat sanoneet, että kyllä töissä pääsee paljon helpommalla. Kukaan ei sotke päivällä, koti on illalla ja muulloinkin paljon siistimpi. Ruokaa ei tarvitse tehdä "koko ajan", siivota keittiötä jne. Lapset ei tarhapäivän jälkeen jaksa kuulemma tehdä muuta kuin katella Pikku Kakkosta tai rakentaa palapelejä :)