Oletko tavannut opettajan joka olisi tunnustanut olevansa jossain väärässä?

Tosin hyvin harvoin:-D

sinulla siinä tapauksessa ole voinut olla mitään muuta mahdollisuutta :)

open vaimo

Besser Wisserin rooli jää päälle.

Tosin siitä on aikaa jo.... no vuosia, mutta kyllä se sillon tais myöntää olleensa väärässä.



pus pus siukulle =)

Siis joko myönnän olleeni väärässä tai että en tiedä jotain asiaa. Ekaa tapahtuu useammin työkavereiden/perheen keskuudesa ja jälkimmäistä tulee sanottua opiskelijolle.



Opetan yliopistossa, joten en ehkä ole muutenkaan ihan perinteinen luokanopettajatyyppi...

En myöskään tapauksessa, jossa opettaja siirrettiin lopulta pois opettamasta luokkaa, ja rehtori (joka myöskään ei ikinä myöntänyt opettajan toimineen väärin) menetti virkansa. Oli pitkä prosessi, ja missään vaiheessa opettaja ei myöntänyt toimineensa väärin, ja rehtori puolusti häntä henkeen ja vereen. Useat vanhemmat valittivat näistä asioista, mitään yhteistyökykyä ollut, ja kaikki vääristeltiin ja valehdeltiin toisin päin opettajan ja rehtorin toimesta. Lopulta kuitenkin heidät siirrettiin toisiin tehtäviin, mutta ikinä eivät pahoitelleet eivätkä myöntäneet tehneensä väärin, vaan pitivät loppuun asti kiinni siitä, ettei heissä ole mitään vikaa.

Ei yksikään ole kuvitellut tietävänsä kaikkea. Itse siis olen biologi, suurin osa opettajatutuistani on kielten- tai historianopettajia. Ihan rehellisesti kyllä kyselevät ja korjaavat käsityksiään esim. biologiassa, tai jossain muussa missä minä tai muut tietävät enemmän.

Sekä useimmat omat opettajani että minä itse.