Lue keskustelun säännöt.
Miten herättää huutaja huomaamaan käytöksensä?
01.11.2009 |
Veljeni perheessä on kaksi lasta, 5&7 vuotiaat. Vanhemmilla on hyvin herkässä räjähtää lapsille, jos nämä ovat kurittomia, sanovat vastaan tai muuten vaikka "haahuilevat" kun pitäisi pukea ja on kiire. Tulee surku, kun melkeen hetkessä lapset saavat huutavan vanhemman sen sijaan, että sanottaisiin tiukasti. Ja huutaminen on yleistä, sitä tapahtuu joka kerta kun olen kylässä, usein yötä, niin ehdin nähdä kyllä ihan normaalia arkea, en vain kyläilyaikaa.
Koen kamalan vaikeaksi huomauttaa asiasta, ensinnäkin, koska olen joskus sanonut jotain pieniä asioita ja saanut kärkeviä kommentteja siitä, miten näin nuori (28v) ei voi tietää vielä elämästä, eikä lapsettomana varsinkaan tiedä lasten kasvatuksesta mitään. Eikö silti saa olla mielipide asiasta, vaikkei käytännön kokemusta olekaan. Kamppailen tämän asian kanssa, koska itse olen myös hyvin herkkä sille, jos tekemisiäni kommentoidaan tai sanotaan, miten pitäisi tehdä. Ja silti haluaisin herättää veljeni ja tämän vaimon huomaamaan käytöksensä. Tuntuu, etteivät he juuri ajattele lasten kannalta. Ja kun vielä saan usein kuulla, miten taas se ajattelee niin korkealentoisia juttuja, miksei se ole normaali, miten se jaksaa pohtia... Minusta olisi kuitenkin tärkeää pohtia käyttäytymistä ja sen vaikutuksia. Omasta ja veljeni lapsuudesta en muista jatkuvaa huutoa, en tiedä perheen äidin lapsuudesta. Tiedän myös, että heillä on avioliitossa vakavia kriisejä ja luulen niiden heijastuvan lyhytpinnaisena käytöksenä. Mutta niistäkään ei puhuta, kukaan ei "tiedä" vaikka tietääkin. Miten voin sanoa, että herätkää huomaamaan?!
Kommentit (9)
kun sulla on omia lapsia, että kasvatuksesta neuvominen "kaikella kunnioituksella" on niin perseestä. Jos haluatte viileät välit, tai ainakin kuittailua sitten kun oma hermonne joskus pettää, niin siitä vaan, neuvokaa.
Lapset ovat erilaisia, toinen ei usko ennen kuin ärähtää. Toista ei tarvitse kuin katsoa.
Jos ap:lla on aikaa nähdä arkea, niin kuin kirjoitti, on aikaa viedä lapset vaikka puistoon ja ruokkia ja laittaa nukkumaan, ja antaa vanhemmille omaa aikaa.
mutta kyse on mun kaverista, joka on myös räjähdysherkkä. ihan pienimmästäkin murahtaa ja tiuskii lapselleen. ja aina saan kuulla, etten mä voi tietää, kun ei ole omia lapsia. kerran sanoin, että en voi tietääkään miten kasvattaa "oikein", mutta olin joskus lapsi ja muistan, miltä tuntuu kuunnella äriseviä vanhempia. näen siis tilanteen lapsen silmin.
tuskin ap on kovin kärkkäästi neuvoja ladellut, kun viestistäänkin huokui varovaisuus ja tuli tänne kysymään ystävällisiä ohjeita ja lapsellisten mielipidettä.
eikä kaikilla ole mahdollisuutta ottaa lapsia hoitoon omaan kotiin, on välimatkaa, lemmikkejä & allergoita... onko perheelliset niin herkkänahkaisia etteivät kestä kuulla missä voisi parantaa vaikka se sanottaskin kaikella kunnioituksella ja hyvällä tahdolla.onko tuo keskeisin neuvo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinua lähdetään ala-arvostamaan, että olet nuori ja kokematon lapsista! Huhhuh.
Ei se ole minusta mikään takuu vasta päästä arvostelemaan muita kun on omia lapsia, tilanne saattaa silti olla eri ja ne omat ajatukset ei sovi toiselle perheelle.
Siinä kyllä komppaan veljen perhettä, että et toisaalta ymmärrä koska se on ihan eri asua perheessä 247 ja kuunnella riitoja päivästä toiseen, se tosin ei ole mikään oikeutus. Vaan kuten sanoit; aina voi ajatella tekojensa ja sanojensa vaikutusta.
Joku ketjussa kirjoitti miten joutuu huutamaan kahdelle nuorimmalleen koska eivät muuten tottele: niin se menee jos lapset opettaa ettei olla tosissaan vasta kun on käsketty 10 kertaa ja ääni muuttuu torvessa!
Mutta niinkuin noissa Nanny- ohjelmissa sen on todettu moneen kertaan: ei ne lapset ole kuuroja tai pahanhenkisiä, tilanne on vaan ajautunut tollaseen.
Itse opin tosta pois kun tarkkailin itseäni, jos alkaa jauhamaan kielloissa niin ei sinua kuunnella tai kunnioiteta. Eikä syy ole suoraan lapsissa. Et itsekään toimi oikein.
Neljän äiti.
"ymmärrät sitten kun sulla on omia lapsia" = vähättelevä, alentava, ilkeä
sama jos sanot lapselle, että ymmärrät sitten kun olet kasvanut. suora piikki siitä, että oletpas kokematon ja naiivi kun kuvittelet tietäväsi, tuommoinen pikkuvanha. kyllä sen ihmisestä huomaa neuvooko ja herätteleekö hyvällä vai haluaako muka tietää paremmin.
t.ei ap, eikä se toinenkaan lapseton, eikä lapseton ollenkaan, mutta toisia ihmisiä kunnioittava
annan niitten elää ku tahtoo. hermostuttaa tuo sörkkiminen. ""kyllä minä osaisin kasvattaa paremmin!" ei kaikesta tarviikaan puhua.
saada lapset esim. pukemaan. Itseäni ainakin inspiroi se kun näen miten muut saavat lapsia kauniisti kohtelemalla asiat tapahtumaan.
Voit lisäksi tarjota tukea vanhemmille. Jos huuto liittyy esim väsymykseen tai oman ajan puutteeseen voit välillä tarjoutua lastenvahdiksi. Virkeä vanhempi jaksaa paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sano, miltä sinusta tuntuu ja että tulee ihan teidän lapsuus mieleen, kun äitinne vain huusi.
toiseksi voisit vaikka puheyhteyden auettua antaa esimerkkejä tv-ohjelmasta (se ohjelma, jossa perhe on pyytänyt apua lastenkasvatuksessa, apua mikä sen nimi on), joissa vastaavanlaisessa tilanteessa olevia vanhempia neuvotaan kasvattamaan lapsia ilman huutamista, kunnioittamalla lapsia, mutta kuitenkin johdonmukaisella kasvatuksella. riisu veljeltäsi samalla aseet hyökätä sinun lapsettomuutta vastaan sanomalla, että eihän sinulla lapsia ole, mutta olet kyllä nähnyt miten muut vastaavanikäiset lapset käyttäytyvät. lisäksi sano, että olisihan se vanhemmillekin mukavampaa, jos lapset tottelesivat ilman huutamista, sillä lapset eivät koe tulleensa kunnioitetuksi ja kuulluksi.
levät niin jaksavat taas paremmin lasten kanssa. On vähän eria asia kasvattaa lapsia jatkuvasti kun kyläillä silloin tällöin tai hoitaa muutaman päivän toisen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 3 lasta, odotan neljättä ja pahimmat eli parhaimmat luulot itsestä "täydellisenä kasvattajana" on kyllä karisseet.
Itsellänikin on ollut väsyneitä vaiheita, jolloin en siedä juuri lainkaan just jotain haahuilua, kun pitää lähteä tarhaan tai vastaan jankkaamista, kun sen on nähnyt niin monesti, mihin se eka jankkauskin johtaa. On varmasti tullut räjähdettyä ulkopuolisen silmin kohtuuttomasti, varsinkin 2 nuorimmalle, joilla on sellainen luonne, että ei nätti sanominen tee minkäänlaista vaikutusta.
Mutta toisaalta meillä on paljon hellitty ja sanottu hyviäkin asioita lapsille. Nuo mainitsemasi asiat pitää kuitenkin saada karsittua, vastaan jankkaamiset ja kurittomuudet.
Liian nuorihan et ole, monille on jo lapsia sun iässäsi. Mutta kokematon.
Toisaalta tietyt asiat, mitkä olen lapsettomana päättänyt, ovat kyllä pitäneet. Eli kun aikoinaan arvostelin siskoani siitä, että kun hänen yhdellä lapsella oli synttärit, niin kaikilla oli synttärit siinä määrin, että meidän vieraidenkin olisi pitänyt tuoda lahja jokaiselle (myöskin 3 lasta)... Siskoni suuttui ja sanoi, että odota vaan, kun on omia lapsia ja tajuat, että kuinka paha mieli muille tulee, kun yksi saa kaikki lahjat. Eivät ole meidän lapset kuitenkaan kuolleet siihen pahaan mieleen.
Sinä autat parhaiten, jos tarjoudut lapsenvahdiksi ja pukkaat vanhemmat jonnekin kahdestaan. Tai viet lapset jonnekin ja saavat olla kotona rauhassa joskus.
mutta kyse on mun kaverista, joka on myös räjähdysherkkä. ihan pienimmästäkin murahtaa ja tiuskii lapselleen. ja aina saan kuulla, etten mä voi tietää, kun ei ole omia lapsia. kerran sanoin, että en voi tietääkään miten kasvattaa "oikein", mutta olin joskus lapsi ja muistan, miltä tuntuu kuunnella äriseviä vanhempia. näen siis tilanteen lapsen silmin.
tuskin ap on kovin kärkkäästi neuvoja ladellut, kun viestistäänkin huokui varovaisuus ja tuli tänne kysymään ystävällisiä ohjeita ja lapsellisten mielipidettä.
eikä kaikilla ole mahdollisuutta ottaa lapsia hoitoon omaan kotiin, on välimatkaa, lemmikkejä & allergoita... onko perheelliset niin herkkänahkaisia etteivät kestä kuulla missä voisi parantaa vaikka se sanottaskin kaikella kunnioituksella ja hyvällä tahdolla.onko tuo keskeisin neuvo?