Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

miehen käytös pelottaa !

Vierailija
01.11.2009 |

Ajattelin avautua tänne kun en muutakaan nyt keksi.



Olen 40. viikolla raskaana. Miehelläni ja minulla on ollut pahoja riitoja koko raskauteni ajan.

On ollut myös " tasaisia" ja hyviä kausia, joina olen ollut onnellinen.

Riitaa aiheuttavat niin luottamuspula ( miestä kohtaan ) kuin epäkunnioitus ( minua kohtaan ).



Tänään sitten tapahtui: hän haukkui ja solvasi minua aikansa. ( MM. en ole mitään, olen turha, muut naiset ovat parempia ym.) Hain sitten vihaisena hänen laukkunsa ja siirsin ne eteiseen. Silloin mies tuli mun perään ja tarttui käsivarsista kiinni, ravisteli ainakin minuutin. Nyt mustelmat näkyy selvästi. Sattui ja olin peloissani.



Mun mielestä tämä täyttää jo väkivallan merkit. Tosin en haluaisi uskoa sitä ... Totuus on, että tavallaan pelkään häntä, ja hänen läsnäolonsa tuo ahdistusta, sillä en tiedä, milloin riitelemme seuraavan kerran. Tuntuu, että vaikka hän yrittäisi kuinka, en voi unohtaa kaikkia hänen sanojaan ja viimeaikaista uhkaavaa käytöstä.

Olen ollut selvästi hankalampi hormonien ym. juttujen takia, mutta on hänkin ollut sika minua kohtaan. Olen itse joskus läimäissyt häntä hänen loukattuaan minua. Onko minulla siis oikeutta valittaa?



Lapsi syntyy hetkenä minä hyvänsä, olen nuori, ja mies itse tahtoo yrittää enemmän, jotta saisi olla tämän kehityksessä mukana. Hän suorastaan kieltäytyy lähtemästä kotoa, jos tuon esiin sen vaihtoehdon. Siksi pelkään tulevaisuutta ...

Mies on pyytänyt anteeksi tekojaan ja sanojaan, mutta olen niin loppu, että ne anteeksipyynnöt ei tunnu missään. Vaikka hän yrittää näyttää parantaneensa tapansa, mulle jää tyhjä olo.



Onko kellään kokemuksia tällaisesta? Voiko ravistelu tai muu fyysinen tapahtua vain yhden kerran, ja mies sitten oppii? Tiedän kuulostavani ehkä urpolta, mutta viimeisilläni raskaana en jaksaisi alkaa heittämään miestä ulos ja riitelemään, kun se kerran on anteeksi pyytänyt ja puhuttu on.



Olenkin ajatellut katsoa vielä, josko hän todella haluaa edes yrittää parantaa tapansa. Mutta jos hänestä tulee mulle vain ikuinen stressitekijä, hänen on tavalla tai toisella lähdettävä.

Kommentit (23)

Vierailija
1/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

no olipas huono idea ylipäätään avautua tällä palstalla.... sen tosin jo etukäteen arvasin.

Onneksi olen itse saanut selviteltyä asiaa, täältä kun ei näköjään mihinkään apua saa.

Toivon saavani rakentavia vastauksia, en vittuilua tyyliin: onpa teillä hieno parisuhde ym...

En myöskään toivonut, että ihmiset tulee sanomaan MUA hulluksi. Kaiken sen henkisen väkivallan jälkeen, jota olen saanut kärsiä, on aika pikkujuttu kantaa suutuspäissään valmiiksi pakatut laukut uudelleen eteiseen.

Enköhän saa selvitettyä itse ongelmani, mutta sanon vain, että tältä palstalta ei saa muuta kuin itsensä täydelliseksi kuvittelevien ihmisten vittuilua, ja ehkä muutaman normaalin kommmentin.

p .s olen hullu ja sekava, koska olen kerran läpsäissyt miestäni poskelle joskus raskauden alussa ( jota ennen hän kiusasi ja halvensi minua). Nyt lasketun ajan tienoilla olen itse mustelmilla, mutta se on kai kaikille ihan ok.

Vierailija
2/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa vaikka neuvolassa puhua asiasta. Minä olen kokenut saavani sieltä apua omiin mielenterveysongelmiini ja uskon, että he haluavat auttaa äitiä ja koko perhettä voimaan paremmin, joten varmasti auttavat sinuakin. Se vaan vaatii sen, että saa suunsa auki. Sieltä voidaan sitten ohjata eteenpäin. Tsemppiä sulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tostahan se väkivalta alkaa. Voin kertoa, että lisää on tiedossa. Muista ettet ole vastuussa ainoastaan susta, mitäs sitten teet kun seko äijäsi vähän ravistelee itkevää vauvaa? Siinä ovat jo keinot vähissä sen jälkeen. Nyt sulla on vielä mahdollisuus toimia oikein ja oikeasti heitää se ukko pellolle hyvän sään aikana.



Vierailija
4/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

riidat entiset siis ja korjata tuo kunnioitus ja luottamus pula asia. ei tuo ravistelu nyt niin paha ole,olethan itsekkin läiminyt miestäsi. mutta jos meno jatkuu,ette saa sovittua asioita niin en jäisi suhteeseen. meillä mies ei ikinä suostu lähtemään ulos jos hänet käsekn häipyä ja minulla ei ole paikkaa jonne mennä koska en ole täältä kotoisin.

Vierailija
5/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

on halveksittavaa, naista kohtaan, varsinkaan raskaana olevaa, ei käyttäydytä noin.



Valitettavasti tuo ravistelu on tapahtunut, ensi kerrasta et voi koskaan tietää, tuleeko sitä vai ei. jos pääsette vauva-ajan ohi ilman fyysistä "pahoinpitelyä", on tilanne hyvä, silloin tod.näk. luottamuskin jo parantunut.



Kuitenkin teidän ongelma on toisen kunnioittamisen/kunnioituksen puute. Älä yhtään aliarvioi. Väestöliiton ja varsinkin MLL:n sivuilla on pariharjoituksia ja ohjeistuksia, miten parantaa parisuhdetta. ne ovat oivia apukeinoja, kun suhde tökkii. ammatiilaiset ovat ne laatineet. molempien pitää panostaa! luin kirjan "kohti parempa parisuhdetta", oli liian teoreettinen. menkää parisuhdeleirille jos noista netin jutuista ei ole apua, mutta muista, että muutos ei tapahdu hetkessä. pariterapia sitten viimeisenä vaihtoehtona, mutta silloin ollaan jo aika pitkällä. ehkäpä vauva voi muuttaa suhdettanne parempaan nopeastikin ja tuoda läheisyyttä. Voimia sinulle ap!



t. eräs mies, joka tietää, että parisuhde voi muuttua paremmaksi

Vierailija
6/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos miehesi olisi sen sulle tehnyt, olis mammat täällä ihan pois toliltaan. Vihamielisellä käytöksellä ei mitään voita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

oli aloitteen tekijä sitten kumpi tahansa. Miehesi teki väärin ravistellessaan sua, mutta ehkei hän nähnut muuta vaihtoehtoa enään siinä vaiheessa? Yrittikö ehkä puhua sulle, kun kannoit niitä laukkuja eteiseen etkä vastannut?

Ei teistä kumpikaan käyttäytynyt kovin asiallisesti, eikä ratkaisu varmasti ole perinteinen JSSAP..

Puhukaa. Niin kliseeltä kun se kuullostakin. Jos ette keskenänne pysty, käykää terapeutin tms. "ulkopuolisen" juttusilla.

Molempien pitäisi nyt ajatella sen tulevan perheenjäsenen parasta, eikä vihanpito, vittuilu tai kireät välit varmasti ole sitä.



Tsemppiä sulle, jos miehestäsi tulee esiin muita väkivaltaisia piirteitä niin älä sitten kovin kauan mieti ratkaisujasi..Toivottavasti saatte kuitenkin asianne selvitettyä.

Vierailija
8/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

EHkä uskallan näin sanoa kun viimeisimmästä kerrasta on monta vuotta aikaa?



Mieheni oli silloin erittäin ahdistavassa elämäntilanteessa, tunsi itsensä suurinpiirtein nurkkaan ajetuksi eläimeksi ja pari kertaa ravisteli mua ja töni niin että kaaduin lattialle. Minusta se oli erittäin pelottavaa ja ahdistavaa. Olin myös viimeisilläni raskaana silloin kun tämä alkoi. Mutta tämä on siis loppunut ja alan uskoa ettei tee tuota enää.



Itse olen kyllä sitä mieltä ettei ole yhtään vähäisempi juttu että nainen läimäyttää. Naisen väkivaltaista käytöstä usein vähätellään, paljon senkin vuoksi ettei miehet kehtaa kertoa joutuneensa naisensa pahoinpitelemäksi. TOki mies on yleensä fyysisesti ylivertainen ja tämä teki munkin mielestä omankin tilanteeni niin pelottavaksi. Tieto siitä etten oikeasti voi miehelle mitään jos tuo vaikka raivostuisi niin että alkaisi kunnolla pahoinpitelemään. Mies varmaan tietää että voi halutessaan lopettaa naisensa väkivallan voimakeinoin.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokeilkaa hakea apua.

Meillä mies väkivaltainen ja alkoholisti. Ravisteli, repi hiuksista, kontrolloi elämääni, teki myös mustelmia, kylkiluita murtui yms...Poikamme alkoi oireilla. Hyviäkin hetkiä oli tietysti paljon. Lähdimme pari viikkoa sitten yhteistä kodistamme. Olen laittanut avioeron ja lähestymiskiellon vireille.

Olemme yrittäneet kaikki keinot, mutta asiat ovat hetken hyvin ja sitten pahenee. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, että alkaa kohdistaa väkivaltaa poikaamme. Hän on 3-vuotias.

Tsemppiä. Nyt sinun täytyy ajatella myös lastasi !!!

Vierailija
10/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli molempien täytyy ensin käydä omissa "terapioissaan", ja väkivallan täytyy olla pitkän aikaa poissa ennen kuin parin kanssa voidaan yhdessä työstää parisuhteen ongelmia.

Itse asuin vauvan kanssa pari kuukautta turvakodissa pitkään jatkuneen väkivallan takia. Mies sai myös tuomion pahoinpitelystäni, jonka tapahtuma-aikaan olin raskaana. Kuitenkin mies oli halukas tekemään ongelmalleen jotain, käy juttelemassa oman työntekijänsä kanssa kerran viikossa. Ja minä käyn säännöllisesti omalla työntekijälläni. Nyt väkivaltaa ei ole ollut puoleen vuoteen, aika näyttää miten tulevaisuudessa. Mutta tosiaan tuohon pariterapiaan emme ole vieläkään päässeet. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut olla pelkäämättä miestä ja olemme opetelleet riitelemään rakentavasti.

Hakekaa apua ajoissa! Kuulostaa siltä että ongelma ei itsestään häviä, pahenee vain jos sille ei tehdä mitään, niinkuin meilläkin kävi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

seuraavan kerran...

Vierailija
12/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

se alkaa ja muuttuu hakkaamiseksi niin vähitellen, ettet tajua sitä. Pikkuhiljaa väkivalta saa raaempia muotoja ja alat epäillä omaa mielenterveyttäsi, kun miehesi sen jatkuvasti kyseenalaistaa. :-( Näytä ainakin lääkärille mustelmat ja puhu asiasta avoimesti ystävillesi ja sukulaisillesi äläkä osallistu salailuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka http://leikit.city.fi/ihmissuhteet/parisuhdesopimus/parisuhdesopimus.php



tai google löytää varmaan muistakin paikoista. Ei tarvii allekirjoittaa, mutta kandee printata ja istua pöydän ääreen juttelemaan asioista.

Vierailija
14/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riidoissa on aina kaksi osapuolta.



Riitelette paljon ja kun se menee molemmilta fyysisen väkivallan puolelle on siirrytty siihen vaiheeseen että sanallisesti ei enää pärjätä.



Ala-arvoista toimintaa. Molemmat terapiaan ja kantapäät vastakkain omaa tulevaisuutta kohden.



Se on valoisampi molemmille ilman yhteistä tulevaisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/23 |
02.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin miehesi myöhemmin tukistaa ja antaa luunappeja lapsellesi. Sitäkö haluat brutaalia kivikautista kasvatusta lapsellenne? =(

Vierailija
16/23 |
01.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se tuli just matkalta ja sen vuoksi laukut oli siinä valmiina...

Vierailija
17/23 |
01.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

teillähän on erinomaisen suhteen tunnusmerkit; toinen läimii turpaan ja toinen ravistelee ja vittuilee.

Vierailija
18/23 |
01.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

molempien koti? Ei tollalailla käyttäydytä ketään kohtaan, raskaana tai ei. Ei ihmisiä voi heitellä ulos niiden asunnoista mielivaltasesti. Mitä sun miehen olisi sun mielestä pitänyt tehdä. Kuulostat jotenkin sekaselta.

Vierailija
19/23 |
01.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

saati lyömään, mitähän teet kun hermostut vauvan kanssa, lyötkö sitten sitäkin?

Vierailija
20/23 |
01.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Väkivaltaiset miehet aloittaa naisen pahoinpitelyn usein kun nainen on raskaana.



Miksi ihmeessä ole itsekin sortunut lyömiseen? Suhteenne ei kuulosta kovin tasapainoiselta.



Suosittelen että jos tilanne ei rauhoitu vauvan synnyttyä niin hakeudutte pariterapiaan.



Onko sinulla minkälainen keskusteluyhteys miehesi kanssa? Puhukaa asiasta nyt ennen kun vauva syntyy.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yksi yhdeksän