Lue keskustelun säännöt.
Suuri arvoristiriita miehen kanssa...
22.12.2009 |
Mies ei arvosta ammattiani. Itse pidän työtäni yhteiskunnallisesti hyvin merkittävänä, etenkin näinä aikoina, kun Suomi pursuaa erityistä tukea tarvitsevia lapsia (olen lastenhoitaja). Olen hyvä ja arvostettu työssäni.
Jokin aika sitten hairahduin aloittamaan yliopisto-opinnot ja nyt on kandi valmis. Mutta pohdiskelin itseäni ja totesin, että olen onnellisempi nykyisessä työssäni, jossa näen paljon mieltä.
Miehestä olen petturi ja lasken hänen "sosiaalista statustaan", tahtoisi minun tekevän sen maisterin loppuun ja menevän johonkin "arvokkaampaan" työhön papereita ja sanoja pyörittelemään. Minulta kuulemma puuttuu kunnianhimoa. Ja häntä hävettää.
Rahallisesti tutkinto ja työpaikan vaihto ei juuri auttaisi, koska opiskelen humanistista alaa ja naisvaltaisten alojen korkeakoulutettujen humanistien palkat (esim. kirjastoissa jne) ovat aivan samaa tasoa kuin kymmenen vuotta lastenhoitajana toimineen ammattihenkilönkin...
Olen kauhean surullinen nyt.
Kommentit (45)
Laita se ukko jouluksi ulkoruokintaan. Pieni asennekasvatus lienee hänelle hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka toit esille, on lähinnä miehesi ongelma.
koska yritän arkea elää tuon miehen kanssa...
ap
Tuliko miehesi asenneongelma esille vasta hiljattain? Vai oliko tätä mieltä jo tavatessanne?
Se on keskustelun paikka. Itse sanoisin miehelle, että käyppä ja ota itselles vaikka tohtori, vaan minun elämää et statusten takia määrää.
Tuliko miehesi asenneongelma esille vasta hiljattain? Vai oliko tätä mieltä jo tavatessanne?
tämä, että minun pitäisi olla "parempi" hänelle kelvatakseni on aika uusi asia... laihduttaa pitäisi kuulemma myös. Ja toivottavaa olisi, että joko tienaisin tärmälleen yhtä paljon kuin hänkin, tai sitten korvaukseksi teen enemmän (mitä teen jo, mies ei taatusti edes tiedä lapsen opettajan nimeä tms...)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupaathan, että et oikeasti edes harkitse vaihtavasi ammattia miehesi takia? Se on vain ja ainoastaan sinun asiasi mita teet työksesi (kunhan kyseessä on on lailliset puuhat!)
jos mieheni olisi vain duunari. Jotenkin WT-meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä, että minun pitäisi olla "parempi" hänelle kelvatakseni on aika uusi asia... laihduttaa pitäisi kuulemma myös. Ja toivottavaa olisi, että joko tienaisin tärmälleen yhtä paljon kuin hänkin, tai sitten korvaukseksi teen enemmän (mitä teen jo, mies ei taatusti edes tiedä lapsen opettajan nimeä tms...) ap
Aivan vilpittömästi olen täysin kauhuissani puolestasi. Oikeastiko voit kuvitella jakavasi elämäsi tuollaisen miehen kanssa?
Mitä jos sairastut, lihot lääkkeistä ja lopuksi menetät työkykysi? Uskotko että tuollainen mies olisi silloin tukenasi?
Harkitse nyt vielä kunnolla, haluatko elää elämäsi tuollaisen miehen kanssa.
Kuulostaa jopa siltä, että miehelläsi on toinen nainen - ainakin ihastus - johon sinua vertaa. Muuten tuollainen ulkokohtainen arviointi ei istu rakastavaan parisuhteeseen.
Sinänsä sanoisin, että voisithan kaiketi maisterinakin tehdä arvokasta ja mielekästä työtä. En nyt tiedä, mitä tarkemmin ottaen olet opiskellut, mutta hiukan särähti tuo arvostuksesi korvaan, siis jako rehellisiin, mielekkäisiin ja vähän koulutusta vaativiin Oikeisiin Töihin ja sitten niihin akateemisiin hommeleihin, joissa vain pyöritellään papereita ja sanoja.
Raha ei sitä paitsi ole arvon mitta, joten miten ihmeessä nielet mieheltäsi tuon asenteen, että jos ansaitset vähemmän, sinun kuuluu tehdä enemmän koti- ja kasvatustöitä?? Elä nyt viitsi, ihme ihminen olet sinäkin, kun tuohon suostut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies duunari (yrittäjä ja keskiasteen tutkinto). Ei hävetä yhtään.
Mikä sun miehesi on, kun sun pitäisi olla parempi? Eikö hän otse voisi lisäkouluttautua ja päteä ihan oman osaamisensa kautta?
lastenhoidon ja kasvatuksen parissa. Ei se ole välttämättä "paperinpyöritystä". Miksi edes menit opiskelemaan, jos et sitä arvosta itse yhtään? Mikset valinnut jotain muuta alaa?
Ei miehesi yksin ole paska. Vikaa on molemmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maisterit pääsisi mielekkäisiin töihin. =D Minulla vain tilanne on tämä, että todelliset vaihtoehdot mistä töitä löytyisi ovat virkamiehen hommia (kunnalla), tiedottajan jne. hommia tai kustannusalaa... mitkä ovat ihan tärkeitä töitä, ei siinä mitään, mutta henk. koht. koen lastenhoitajan työn yhteiskunnallisesti merkittävämpänä ja antoisampana... pienten ihmisten tukeminen, läsnäolo ja kasvattaminen ja bonuksena naisten työssäkäynnin mahdollistaminen ja tasa-arvon edistäminen... mikä olisi tärkeämpää? =)
Ja mietin kyllä itsekin nyt miksi suostun tähän...
ap
Sinänsä sanoisin, että voisithan kaiketi maisterinakin tehdä arvokasta ja mielekästä työtä. En nyt tiedä, mitä tarkemmin ottaen olet opiskellut, mutta hiukan särähti tuo arvostuksesi korvaan, siis jako rehellisiin, mielekkäisiin ja vähän koulutusta vaativiin Oikeisiin Töihin ja sitten niihin akateemisiin hommeleihin, joissa vain pyöritellään papereita ja sanoja.
veikkaan, että ap on porvoosta. Kuka idiootti nyt monta vuotta opiskelee alaa, joka ei pätkääkään kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies duunari (yrittäjä ja keskiasteen tutkinto). Ei hävetä yhtään.
Mikä sun miehesi on, kun sun pitäisi olla parempi? Eikö hän otse voisi lisäkouluttautua ja päteä ihan oman osaamisensa kautta?
Mutta palkka on puolet isompi kuin minun.
ap
Minäkin kyllä vaadin itseltäni hienoja loppututkintoja ja titteleitä, mutta ei tulisi mieleenikään vaatia niitä toisilta. Ei minua hävettäisi, jos mieheni olisi duunari. Mutta minua hävettäisi itse olla kouluttamaton. Kai se on huono itsetunot kun tuollaisia ajattelen.
Eli et voi ruveta miehesi itsetunto-onglemia paikkailemaan omalla työlläsi. Jos et kelpaa tulollaisena, niin pariterapian paikkahan teillä taitaa olla.
Sinänsä sanoisin, että voisithan kaiketi maisterinakin tehdä arvokasta ja mielekästä työtä. En nyt tiedä, mitä tarkemmin ottaen olet opiskellut, mutta hiukan särähti tuo arvostuksesi korvaan, siis jako rehellisiin, mielekkäisiin ja vähän koulutusta vaativiin Oikeisiin Töihin ja sitten niihin akateemisiin hommeleihin, joissa vain pyöritellään papereita ja sanoja.
veikkaan, että ap on porvoosta. Kuka idiootti nyt monta vuotta opiskelee alaa, joka ei pätkääkään kiinnosta?
En ole Porvoosta (vaikka oikeasti aika läheltä sitä olenkin ;))
Ja opiskelen alaa joka minua kiinnostaa... mutta työtarjonta ei enää niin houkutakaan.
ap
maisterit pääsisi mielekkäisiin töihin. =D Minulla vain tilanne on tämä, että todelliset vaihtoehdot mistä töitä löytyisi ovat virkamiehen hommia (kunnalla), tiedottajan jne. hommia tai kustannusalaa... mitkä ovat ihan tärkeitä töitä, ei siinä mitään, mutta henk. koht. koen lastenhoitajan työn yhteiskunnallisesti merkittävämpänä ja antoisampana... pienten ihmisten tukeminen, läsnäolo ja kasvattaminen ja bonuksena naisten työssäkäynnin mahdollistaminen ja tasa-arvon edistäminen... mikä olisi tärkeämpää? =) Ja mietin kyllä itsekin nyt miksi suostun tähän... ap
Kun kerran arvioit, että tiedottajan pesti olisi lähinnä sopiva.
Voisithan opettaa viestintää. Suomi on täynnä medianomi yms. koulutusta antavia ammattikorkeakouluja. Vaatii toki lisäkoulutusta ja työkokemusta.
Tai voisit yrittää toimittajaksi. Kilpailu on tosin kovaa, sen verran nyt on ammattilaisia työttömänä. Ei ole se takuulla tylsää työtä... (olen itse ollut toimittajana jo 20 vuotta).
Sinänsä se tietysti on aina arvostusasia, minkä kokee mielekkäänä. En voi silti olla aiempien kommentoijien tavoin ihmettelemättä, että jos et arvosta noita hommia, miksi käytit pitkään aikaa "turhaan"?
Lapsiperhearki ei oikein sovi herralle...
ap
maisterit pääsisi mielekkäisiin töihin. =D Minulla vain tilanne on tämä, että todelliset vaihtoehdot mistä töitä löytyisi ovat virkamiehen hommia (kunnalla), tiedottajan jne. hommia tai kustannusalaa... mitkä ovat ihan tärkeitä töitä, ei siinä mitään, mutta henk. koht. koen lastenhoitajan työn yhteiskunnallisesti merkittävämpänä ja antoisampana... pienten ihmisten tukeminen, läsnäolo ja kasvattaminen ja bonuksena naisten työssäkäynnin mahdollistaminen ja tasa-arvon edistäminen... mikä olisi tärkeämpää? =) Ja mietin kyllä itsekin nyt miksi suostun tähän... ap
Kun kerran arvioit, että tiedottajan pesti olisi lähinnä sopiva.
Voisithan opettaa viestintää. Suomi on täynnä medianomi yms. koulutusta antavia ammattikorkeakouluja. Vaatii toki lisäkoulutusta ja työkokemusta.
Tai voisit yrittää toimittajaksi. Kilpailu on tosin kovaa, sen verran nyt on ammattilaisia työttömänä. Ei ole se takuulla tylsää työtä... (olen itse ollut toimittajana jo 20 vuotta).
Sinänsä se tietysti on aina arvostusasia, minkä kokee mielekkäänä. En voi silti olla aiempien kommentoijien tavoin ihmettelemättä, että jos et arvosta noita hommia, miksi käytit pitkään aikaa "turhaan"?
Tämä on vain tällainen pikkuhiljaa hautunut ajatus. Taidan olla jo liian vanha ja väsynyt toimittajaksi, jokin sisällöntuottaja minusta toki voisi tulla, mutta se työn mielekkyys ja sisältö... lisäksi vapaat viikonloput ja selkeät työajat ovat pienten lasten äitinä aika iso plussa. =)
Voin toki kuvitella tekeväni muitakin töitä kuin vain lastenhoitajan hommia, pointtini kuitenkin tässä avauksessa oli tuo iso arvoristiriita. Miksi työni on mukamas arvotonta ja noloa?
ap
jonka toit esille, on lähinnä miehesi ongelma.