Haluan jo perheen!!

Olen aikoinani vuosia kipuillut saman asian kanssa. Nyt minulla mies ja kaksi ihanaista lasta. Olen heistä äärettömän kiitollinen.

Siis en omakohtaisesti, mutta ystävän kipuilua aiheesta seuraan ja tuntuu pahalta! Mahtava tyyppi, mutta jotenkin se "pariutumisaika" meni hällä ohi suhteessa joka ei sitten kestänytkään. Olisi valmis suhteeseen ja äidiksi, mutta 35v on jo vähän hankalampaa löytää "sitä oikeaa". Sekaantuakaan ei voi, mutta tuntuu ikävältä hänen puolestaan.

mutta kouluni käynyt ja asettunut aloilleni.



ap

ja sitten kun se oikea loytyy ja lapsi saa alkunsa (vaikka nelikymppisena) osaat sita arvostaa todella paljon, juoksut on juostu ja saat kaikesta irti aivan mahdottoman paljon!!

Hän on ikäiseni, 32v, ja on tosi ahdistunut kun ei ole saanut perhettä vielä. Seurustelusuhteita on ollut useita mutta ne ovaty aina kariutuneet ennen vakavoitumista sile asteelle, että lapsia olisi voinut aatella.



Ystävälläni oli jo alle 20v:na ajatus, että hänellä on työ, aviomies ja lapset täyttäessään 30v. Kun se aika koitti eikä ollut kuin kasa eroja ja haavoittunut olo, tuntui hänestä todella pahalle.



Toivon sydämestäni onnea perheen saamiseen niin ap:lle kuin ystävällenikin!



T. tuo ap:n ikää kysellyt (2?)

Olin pitkässä parisuhteessa (8v), mutta se ei ollut oikea lapsen hankkimiselle. Kuten aikaisemmin kirjoitettiin "parhaat pariutumisvuodet" taisivat mennä siinä. Voisiko joku 30 v:na vielä sinkkuna ollut ja sittemmin miehen löytänyt ja lapsia saanut kertoa oman tarinansa. Haluaisin vielä uskoa että toivoa on.

ettei kannata ainakaan hätiköidä ja takertua seuraavaan lupaavalta vaikuttavaan mieheen. Muuten voi käydä juuri niin kuin moni on tässä edellä kirjoittanut, että hukkaa parhaat vuotensa väärässä suhteessa.



Mieti tarkkaan millaisen miehen haluaisit, ja sitten missä tämän tyyppiset miehet viettävät aikaansa. Kannattaa käydä paljon ulkona ja tavata paljon ihmisiä, niin ehkä se oikeakin löytyy.



Mikä tärkeintä, älä stressaa koska se ei ainakaan auta. Nauti mielummin vielä hetki sinkkuajoista, niisäkin on puolensa ;)

Maailmassa on melko vähän prinssejä - Ruotsissakin vain Carl Philip, jos ei maanpakolaisia lasketa.



Mitäs jos ottaisitte parisuhteeseen sen putkimiehen, joka on saatavilla.

Olen tatuoitu jätkä!

Maailmassa on melko vähän prinssejä - Ruotsissakin vain Carl Philip, jos ei maanpakolaisia lasketa.

Mitäs jos ottaisitte parisuhteeseen sen putkimiehen, joka on saatavilla.

Ja eläisitte onnettomina elämänne loppuun saakka?

Mä olen 33-v perheellinen ja juuri kun viimeinen lapsemme on saatu, muhun iskee joku ihme sinkkuvimma :D Olispa kiva olla 25-v ja kiinteä ja viedä miehiä miten lystää... ahh!!!

Jos ei halua neuvoja, ei kannata tulla tänne klitisemään.

Jos ei halua neuvoja, ei kannata tulla tänne klitisemään.

Oikeasti, ei kannata tyytyä keskinkertaiseen jos se ei tunnu hyvältä.

Eiköhän jokaisella ole omat ongelmansa, joista saa olla surullinen ja surkeena!



Symppaan sua täysin, ja seurailen myös omien ystävien - 35v - samaa pohdintaa.



Ketään ei ainakaan kannata rinnalleen ottaa vaan että olisi joku. Ja olet vielä kohtuunuorikin.



Mitä keinoja sitten keksiä? Joku taisi jo sanoakin että mieti millaista miestä arvostat ja käy avoimesti erilaisissa paikoissa. Sokkotreffit voivat toki päättyä huonosti, mutta kokemus siitäkin karttuu :) Pyydä jotain sinut hyvin tuntevaa ystävää järjestämään sinulle sellaiset? Tai järjestä isot bileet jossain vuokratilassa kavereidesi kanssa. Jokainen saa kutsua omaa kaveripiiriään ja niin paikalle tulee luontevasti sulle tuntemattomiakin ihmisiä. Perikää vaikka parin euron maksu, niin kustannukset eivät ole kovat. Tai mene jousiammuntakurssille :)



Siis tarkoitus ei ole sanoa että metsästä hyvä ihminen miestä, mutta kotoa kukaan ei tule hakemaan, joten avoimin mielin ulos!

Omista valinnoista on nimittäin typerää kitistä. Jos OIKEASTI tahtoo miehen ja ei saa, niin sitten voi jo hiukan valittaakin.

35-vuotiaana löysin elämäni miehen, mentiin naimisiin ja 38-vuotiaana saimme täydellisen pojan, nyt hän 6-vuotias ja elämämme on IHANAA!! Joskus myöhempään on se parempi. On juoksut juostu, maailmaa nähty, vakituinen hyvinpalkattu työ. Mitäpä sitä muuta nyt, kun keskittyminen omiin rakkaisiin = )