Avoerosta ja tavaroiden jaosta..
Nyt on sitten avoero edessä, tai oikeastaan jo käynnissä. Totta kai alkoi hirveä tappelu kaikista tavaroista, vaikka sitä viimeiseen asti yritin välttää. Talous on ollut yhteinen, molempien rahat on yhteisiä. Mies tienaa enemmän ja sitä myöten on maksanut enemmän menoista ja hankinnoista. Minä edelleen opiskelija ja teen osa-aikatöitä. Mies nyt päättänyt, ettei minulla ole oikeutta mihinkään tavaroihin. Vain mitä olen lahjaksi saanut yms saan viedä mukanani. Mielestäni se ei ole oikein. Vaikka monet hankinnat on maksettu miehen tililtä, silloin minä maksanut enemmän laskuja. Olisi varmaan pitänyt aikaisemmin tajuta, että näistäkään ei voi järkevästi keskustella ja vaatia joskus että ostokset vingutetaan mun kortilla..
Kommentit (10)
Pienitulisena saat halvalla tai jopa ilmaiseksi lakimiehen neuvot.
Valitettavasti taitaa kuitenkin olla, että miehelläsi on oikeus vaatia noita tavaroita, jos hänellä on niistä tosite.
http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Avioliittolaki/Puolisoideno…
...ja avioerossa
Kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille, voi kumpikin puoliso vaatia omaisuuden jakoa, ositusta, toimitettavaksi. Puolisoiden ei tarvitse jäädä odottamaan kuuden kuukauden harkinta-ajan umpeen kulumista tai lopullista avioerotuomiota, vaan ositus voidaan toimittaa heti, kun asia on tullut vireille. Avioeron perusteella toimitettavassa omaisuuden osituksessa jaetaan pääsäännön mukaan puolisoiden kaikki omaisuus tasan puolisoiden kesken.
Esimerkki 3: Matti ja Maija hakevat avioeroa yhteisellä hakemuksella. Omaisuuden ositus voidaan toimittaa sen jälkeen, kun hakemus on jätetty tuomioistuimelle. Matilla on omaisuutta 200 000 euron arvosta, Maijalla 100 000 euron arvosta. Tällöin omaisuuden ositus toimitetaan pääsäännön mukaan siten, että kumpikin saa osalleen puolet puolisoiden omaisuudesta (300 000 euroa) eli 150 000 euroa.
On kuitenkin muistettava, että omaisuuden jakaminen tasan on vain pääsääntö, josta voidaan poiketa. Tästä pääsäännöstä poikkeaminen voi erityisesti perustua siihen, että puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen, taikka siihen, että omaisuuden ositusta sovitellaan kohtuusnäkökohtien perusteella.
kaikki pitäisi olla kirjallisena.. Omassa tapauksessa saatiin aika hyvin sovittua mutta sitten kuukausien jälkeen kuulin että ex-anoppi oli motkottanut kun vein ne ja ne kihlajaisastiatkin..
että tämän olis voinu hoitaa fiksusti tappelematta. Luulin, että kaks aikuista ihmistä nyt pystyis sopimaan tällasista asioista. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että olis pitäny huolehtia, että myös itselle jää kuitteja niistä ostoksista. Mutta ei sitä yhteistä kotia perustaessa ymmärrä varautua tulevaan eroon. Ja voin vain kuvitella kuinka vaikea ero on kun on pieniä lapsia... Meillä jo lemmikeistä hirveä sota.
Ap
itse sain lemmikit, mutta tiedän useita tapauksia missä lemmikit kulkee molempien kotien väliä samoin kun lapset.. kai sellainenkin ratkaisu voi toimia jos asutaan suht kohtuumatkan päässä.
tsemppiä! tunteitahan tossa pitäisi käsitellä eikä mitään tavaroita mut kai sitä jokainen jotain "hankkimaansa" haluaa pitää.
tavaroista tapella kun muutenkin tarpeeksi rankkaa.
Mutta en haluaisi tyhjän päälle kuitenkaan jäädä. Opiskelijana on vaikea tehdä monta isoa hankintaa yhtäkkiä. Täytyy ostaa sänky, sohva, keittöryhmä, pyykinpesukone, imuri, mikro, kahvinkeitin.. KAIKKI! Ja mielestäni se ei vain ole oikein, ettei minulle muka kuulu mitään. Enkä ole vaatinut paljoa. Reilusti alle puolet tavaroistamme. Noh, muutto ainakin helppo, kun ei tarvitse muuta kuin vaatteet kantaa.. Sitten asumaan tyhjään kämppään.
Tämän vuoksi en itse suostunut avoliiton aikana yhteiseen talouteen. Ennen lasta ja talolainaa halusin ehdottomasti avioliittoon.
Avioliitto on juridinen sopimus, jonka avulla noin kurjia erotilanteita voidaan lainvoimalla edes vähän helpottaa.
Paljon voimia sinulle. Soita kuitenkin aamulla oikeusaputoimistoon ja pyydä apua.
Onhan sinulla kaikki tiliotteet tallella maksamistasi laskuista? Niistä voisi olla edes jotain apua.
Jos ei ole niin voit ihan yhtä hyvin väittää tavaroita omaksesi.
Ja toisaalta, tavara on aina vain tavaraa, sitä saa ennemmin tai myöhemmin kaupasta lisää. Älä jää sitä suremaan.
Minunkin exä meni naurettavuuksiin asti tavaravaatimuksissaan, loppujen lopuksi häntä taisi eniten ottaa päähän kun iloisena lähetin hänelle kaiken sen rojun mitä halusikin.
Kuvitteli raukka että jäisin itkemään esim. hänen varastamansa Villeroy & Bochin astiaston perään.
Sä olet ollut avoliitossa etkä avioliitossa. Hyväksy faktat, ettei avoliitossa saa mitään tasinkoa. Se, joka tavaran on kotiin maksanut/saanut tms. pitää esineen.
"On se vaan niiiiin tyhmää mennä avioliittoon." Täällä kuulee usein sitä hokemaa, mutta annas olla, kun otetaan ja erotaan avoliitosta, niin säännöt pitäisi olla sama. En ymmärrä.
se kumman nimissä tuote on, tai kumpi pystyy esim. kuitilla todistamaan tavaran omakseen, saa sen. Lapsettomissa avoeroissa röyhkein vie voiton..
Suosittelen kuitenkin ottamaan yhteyttä kunnan oikeusaputoimistoon, ja kyselemään sieltä lisää.