Lue keskustelun säännöt.
Onkohan ystävälläni mania päällä?
31.10.2009 |
Ystäväni on kotiäiti, mutta ei ole koskaan kotona? Viettää lasten kanssa aikaa puistoissa, kaupoissa, kyläilemässä yms. Lasten "kotiaika" jää todella vähäiseksi. Säälittää nämä lapset, jotka eivät saa rauhoittua kotiin leikkimään. Kotona jos ovat heillä on sitten vieraita..viikonloppunakin. Olen yrittänyt puhua ystävälleni, että lapset tarvitsevat joskus myös tämän äidin huomion ja laatuaikaa perheen kesken. lapsena minusta oli kiva jos oli vieraita, mutta ei se ollut sama, kuin sai rauhoittua omiin leikkeihin. Minusta tuo jatkuva ravaaminen on pahempaa, kuin virikehoito päiväkodissa. Päiväkodissa lapset saavat rauhoittua leikkimään ja illalla saavat olla kotona rauhallisemmassa ympäristössä.
Kommentit (28)
Mutta eikö se sitten lapsille olisi parempi mennä tarhaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on mukava viedä lapsia erilaisiin paikkoihin, siellä opitaan erilaisia asioita myös. Suurkaupungissa asuessamme elämämme oli juuri tuollaista, oli kiva kun oli mahdollista tarjota erilaisia virikkeitä lapselle. Samalla voi keskustella asioista, esim. kuluttamisesta, liikenteestä, kahvilakäyttätymisestä, arkkitehtuurista jne. Havainnoida ympäristöä jne.
kun itse olin maniassa, viipotin itse menemään pitkin kaupunkia, kotiin tulin aamulla ties kenen sängyn kautta..
Päiväkodissa lapset saavat rauhoittua leikkimään ja illalla saavat olla kotona rauhallisemmassa ympäristössä.
Oletko tosiaan sitä mieltä että päiväkodissa on rauhallisempaa kuin vaikkapa vierailulla kaveriperheen luona????
Voiko olla enempää kaaoksellista paikkaa lapselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis jos perusterve kotiäiti tekee muutakin kuin kökkii 4 seinän sisällä, hänellä on mania? :D Voi ap! Monissa, MONISSA suurkaupungeissa tuo sisälle jääminen olisi sitä sairautta, ei suinkaan muiden ihmisten pariin lähteminen..!
Oma poikani on neljäsosaksi chileläinen ja voin kertoa että aina kun tämä tapaa serkkujaan ym. sen puolen sukua, menoa riittää ja mitä nyt olen käsittänyt heidän elämänmenostaan niin pitäisivät hulluna että joku jäisi lapsen kanssa kotiin. Ovat sosiaalisia, välittävät toisista jne.
Meidän perheellä on mukavinta olla kun olemme ns. menossa. Käymme kahviloissa, kaupungilla, syöttämässä sorsia, puistossa leikkimässä. Kärsiikö lapsemme siitä? Enpä usko; sosiaalinen ja iloinen, vilkas poika tuo on :). Ja TERVE.
mutta lapsen leikki on unohdettu! Leikkien kautta lapsi käsittelee ja jäsentelee tätä maailmanmenoa. Lasten leikki on kehitykselle ja psyykkiselle hyvinoinnille todella tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa ap vain olla kateellinen. Tietenkin lapsella pitää olla myös rauhallisia hetkiä, en usko että koko viikonlopun ajan on missään perheessä koko ajan vieraita.
mutta lapsen leikki on unohdettu! Leikkien kautta lapsi käsittelee ja jäsentelee tätä maailmanmenoa. Lasten leikki on kehitykselle ja psyykkiselle hyvinoinnille todella tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tällöinhän äiti viettää "laatuaikaa" (mitä ihmettä se on?) lapsen kanssa, kun ottaa mukaan. Mielestäni paljon huonompi vaihtoehto olisi tumpata lapset hoitoon ja hurvitella itsekseen. Mutta tämä taisikin olla provo.
Siis ensinnäkin, eiväthän kaikki lapsi leiki nysväämällä (anteeksi sanavalinta) paikoillaan. Toiset leikkivät ulkona, juoksevat ja kiljuvat riemusta, temppuilevat. Toiset lukevat kirjoja, tarkastelevat esineitä, osa kokee leikkinä kotityötkin. Voiko tosiaankin väittää että leikkimisen pitää tapahtua juuri sisällä, yksin tai korkeintaan sisaruksen seurassa?? Minusta ei. Leikki ei tunne rajoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omat ovat päiväkodissa rauhoittumassa :) ja haluaisin kahvilaan ja ostoksille muulloinkin, kuin lauantaisin.. No onhan se leikkipuistoissa leikkiminenkin antoisaa leikkimistä ja kaveriperheen kanssa kyläilykin leikkimistä...anteeksi jos halusin vain varmistua ystäväni hyvinvoinnista...onhan se rankkaa aina olla menossa, mutta ei kai sitten jos äiti jaksaa ja tykkää ja lapsetkaan ei kärsi....
Minä olen niin samaa mieltä kanssasi! Tuntuu, että ap:lla on kateutta siitä, että oma energia ei riitä vastaavanlaiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joka päivä juoksevat jossain, niin eipä siinä äitiä kiinosta kyllä omien lasten kanssa aikaa viettää kunnolla. Pitää vaan olla virikettä sekä lapsille että äidille. Tämä on jo mielestäni omituista.
että äiti touhuaa lasten kanssa eri asioita kuin että äiti istuisi netissä esim. Av palstalla viikonloppuisin ja olisi läsnä mutta poissa lapsilta.
on tosi kurja nähdä niitä lapsia lähes päivittäin kaupungilla. Lounas kuitataan jollain kahvilasämpylällä tai jäätelöllä, pienempi nukkuu päiväunet ostoskeskuksessa haalari vähän raollaan ja pipo päässä, isompi saa ottaa takin pois, mutta talvikengissä ja toppahousuissa pitää kuitenkin olla tuntitolkulla sisällä. Joka päivä ostetaan "ihan vaan jotain pientä", ettei lapset niin kamalasti pitkästyisi, kun äiti kiertää niitä samoja vaatekauppoja ties kuinka monetta kertaa.
Ymmärtäisin nämä päivät vaikkapa kerrran viikossa, mutta viitenä, se ei men jakeluun. Eikä ne lapset ihan oikeasti siitä näytä nauttivan. En ole myöskään kateellinen tälle äidille tai hänen lapsilleen - joilta varmaan surkastuu vielä jalat siitä rattaissa istumisesta.
Kun olimme lapseni kanssa kotona, niin kävimme lähes joka päivä jossakin. muskarissa, perhekerhossa, perhekahvilassa,vauvauinnissa jos ei muuta niin kaverin luona, tai leikkitreffeillä puistossa. eipä noissa paikoissa oltu kuin pari tuntia. Iltapäivällä siten joskus kävimme vielä kyläilyllä. Täytyy sanoa, että onhan ne bussimatkat ym myös yhteistä aikaa lasten kanssa.
jos lapsi olisi reagoinut kielteisesti, niin sitten olisin vähentänyt toimintaamme. meistä ainakin molemmat nauttivat menosta ja vilskeestä.
luulisin, että kyläilyllä ja puistoissa otetaan lapsen tarpeet huomioon.
on tosi kurja nähdä niitä lapsia lähes päivittäin kaupungilla. Lounas kuitataan jollain kahvilasämpylällä tai jäätelöllä, pienempi nukkuu päiväunet ostoskeskuksessa haalari vähän raollaan ja pipo päässä, isompi saa ottaa takin pois, mutta talvikengissä ja toppahousuissa pitää kuitenkin olla tuntitolkulla sisällä. Joka päivä ostetaan "ihan vaan jotain pientä", ettei lapset niin kamalasti pitkästyisi, kun äiti kiertää niitä samoja vaatekauppoja ties kuinka monetta kertaa.
Ymmärtäisin nämä päivät vaikkapa kerrran viikossa, mutta viitenä, se ei men jakeluun. Eikä ne lapset ihan oikeasti siitä näytä nauttivan. En ole myöskään kateellinen tälle äidille tai hänen lapsilleen - joilta varmaan surkastuu vielä jalat siitä rattaissa istumisesta.
Ja syy siihen: olen pienen vauvan yksinäinen yh. Kotona ahdistaa, kun ei ole ketään kenen kanssa puhua. Joka päivä on pakko päästä jonnekin, muuten tuntuu että seinät kaatuu päälle. Kavereita ei ole, joten menen vain kaupungille ja hengaan.
Eri asia jos yksin viilettäisi menemään, tuhlaisi rahaa, olisi omituisen pirteä ja mielestään elämänsä voimissa ja supernainen. Maniassa saa paljon aikaan vähillä yöunilla ja energiaa riittää. Ikävä puoli on järjettömät ideat ja mahdollisesti suuretkin riskit taloudellisesti yms. Ja maniaa seuraa aina masennus.
Ehkä häntä ahdistaa olla yksin?