Lue keskustelun säännöt.
Onkohan ystävälläni mania päällä?
31.10.2009 |
Ystäväni on kotiäiti, mutta ei ole koskaan kotona? Viettää lasten kanssa aikaa puistoissa, kaupoissa, kyläilemässä yms. Lasten "kotiaika" jää todella vähäiseksi. Säälittää nämä lapset, jotka eivät saa rauhoittua kotiin leikkimään. Kotona jos ovat heillä on sitten vieraita..viikonloppunakin. Olen yrittänyt puhua ystävälleni, että lapset tarvitsevat joskus myös tämän äidin huomion ja laatuaikaa perheen kesken. lapsena minusta oli kiva jos oli vieraita, mutta ei se ollut sama, kuin sai rauhoittua omiin leikkeihin. Minusta tuo jatkuva ravaaminen on pahempaa, kuin virikehoito päiväkodissa. Päiväkodissa lapset saavat rauhoittua leikkimään ja illalla saavat olla kotona rauhallisemmassa ympäristössä.
Kommentit (28)
Kyllä tällä tavalla aktiivinen äiti (siis kerhoissa, muskarissa, perhekahviloissa ym. lasten paikoissa käyvä) on parempi on kuin kotiin jämähtänyt, joka kasvattaa lapsensa tynnyrissä ja kotona ollessaan tekee sitten pääosin niitä omia töitään. Sehän on ideaalista että kotihoidettu pääsee virikkeisiin muutamaksi tunniksi päivässä! Leikkiä ehtii silti kotona vielä 10 h/pv :D.
Kun olimme lapseni kanssa kotona, niin kävimme lähes joka päivä jossakin. muskarissa, perhekerhossa, perhekahvilassa,vauvauinnissa jos ei muuta niin kaverin luona, tai leikkitreffeillä puistossa. eipä noissa paikoissa oltu kuin pari tuntia. Iltapäivällä siten joskus kävimme vielä kyläilyllä. Täytyy sanoa, että onhan ne bussimatkat ym myös yhteistä aikaa lasten kanssa. jos lapsi olisi reagoinut kielteisesti, niin sitten olisin vähentänyt toimintaamme. meistä ainakin molemmat nauttivat menosta ja vilskeestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hmm, pointtini taisivat hieman hävitä tuonne tarinan sekaan. kun ensin kerroin tuosta tutusta äidistä, joka kirmaa kerhoissa ja muissa, niin pointti oli, että lapsi on päivittäin väsynyt ja itkuinen, mutta äiti ei silti suostu vähentämään menoja ja harrastuksia ja antamaan lapselle lisää kahdenkeskistä aikaa. ja myös se, että heillä on hieno koti ja piha, ja leikkikavereita paljon myös naapurustossa. mielestäni on eri asia, jos asuu vaikka pienessä kaksiossa, ei kai siellä kukaan tosiaan jaksa koko päivää kökkiä, en minäkään jaksais.
en todellakaan ole kateellinen kenellekään. myös meillä on vastavalmistunut unelmiemme talo todella kauniilla paikalla - uskokaa tai älkää, eipä se minua kiinnosta. nautin uudesta ihanasta kodistamme niin paljon etten halua joka päivä lähteä mihinkään, eivätkä lapsetkaan, vaan leikkivät uusissa ihanissa huoneissaan ja isolla pihalla. tosin heillä siis on toisissaan leikkikaverit. en mitenkään halunnut arvostella kerhoissa ja puistoissa käymistä, mekin kävimme lähes päivittäin puistossa silloin kun meillä oli vain yksi lapsi, että hän näkisi muita lapsia. tarkoitin vain sitä, että täytyisi kuunnella lasta ja toimia hänen etunsa mukaan. en vaan henkilökohtaisesti usko että sellainen joka aamu eri paikkaan lähtö sopii useimmille kaksivuotiaille.
vielä siitä kahvihuoneeseen painumisesta... en tarkoita etteikö kahvia saisi juoda, ja juoruilla myös. unohdin väsyneenä mainita pointtini, joka oli se, että nämä äidit jättävät lapset vartioimatta - tuloksena huone, jossa viisivuotiaat riehuvat lattialla ryömivien vauvojen seassa, eikä ketään aikuista ole paikalla. itsekin juttelen toki muiden äitien kanssa siellä avoimessa, mutta vahdin samalla lapsiani! mulla vaan ei ole tarvetta tutustua uusiin ihmisiin väkisin, minulla on jo tarpeeksi ystäviä ja tuttuja. käymme siellä avoimessa siksi, että siellä on erilaista tekemistä kuin kotona, ja lapset oppivat olemaan tekemisissä muidenkin lasten kuin toistensa kanssa. kyllä minäkin nautin juttelusta ja kahvittelusta ystävien ja naapureiden kanssa, mutta en sillä seurauksella että lapset jäävät sitten oman onnensa nojaan.
Siis marttyyrinkruunu meni tälle: "..enkä painu kahvihuoneeseen juoruamaan muiden äitien kanssa, niin kuin eräät." :D
Lue hyvä ihminen oma tekstisi vielä uudestaan: KOET PAREMMUUTTA SIITÄ KUN ET JUTTELE MUIDEN ÄITIEN KANSSA, PAIKASSA JOSSA SIIHEN SUORASTAAN KANNUSTETAAN. Aivan sairasta. Ei ihme että suomalainen äiti on keskimäärin (= poikkeuksiakin mahtuu joukkoon) väsynyt, katkera ja helvetin huonoa seuraa!
Olen ihmetellyt tätä äitimyyttiä Pohjolassa jo kauan. Mistä on lähtenyt ajatus että naisten, etenkin äitien, on ns. kannettava koko maailmaa harteillaan? Me teemme jo nyt reilusti osamme; kierrätämme, ostamme luomua/Reilua, lahjoitamme hyväntekeväisyyteen edes jossain muodossa, hoidamme melko pitkään lapsemme kotona, teemme itse niin ruokamme kuin remonttimme. Olemme tiedostavia, vahvoja naisia; tienaamme itse palkkamme, pidämme kotia yleensä yksin pystyssä...ja sitten koemme itsemme SEKÄ muut täysin halveksunnan arvoisiksi jos nyt joku "oikaisee" ja ostaa siivouspalveluja tai hoidattaa lapsiaan hetken muualla.
Mikä meitä naisia vaivaa??
mullakin oli aikanaan mammakaveri joka raahasi vuoden ikäistä joka päivä jossain, aina piti huristella kaupungille tai kavereille.Lapsen päiväunet olivat puoli tuntia autossa, ruoka usein se pulla kahvilassa.Aina piti nuohota kauppoja tai roikkua toisten luona.
Itsekään en jaksa kykkiä kotona mutta joku raja ramppaamisellakin!
Lapset nauttivat jo ihan vauvoina uusista ympäristöistä, katselevat ja tutkivat, mutta liian levoton meininki on varmasti lapsellekin stressaavaa.
Toki äiti saa hemmotella itseään kahvilla ja juoruilulla välillä:-)Suomalaiset ovat kyllä aika ryppyotsaisia luterilaisia
myös mun yksi tuttu on tällainen äiti. joka päivälle on oltava jotain ohjelmaa. kuulemma muuten pää leviää, vai miten se oli. pitää vielä kertoa että tämä äiti asuu valtavan hienossa omakotitalossa, jota ympäröivä iso piha jo on itsessään kuin leikkipuisto. mut joka päivä lähtevät lapsen kanssa johonkin. lapsi on kuulemma väsynyt ja itkuinen usein, äiti vain ihmettelee että miksi? kun mukavaa puuhaa riittää joka päivälle.
on se eri asia, että kaksivuotias menee joka päivä samaan päiväkotiin samojen tuttujen tätien ja kavereiden kanssa toistamaan samat tutut rutiinit, kuin että joka päivä lähdetään eri paikkaan joissa on eri kaverit ja eri hommat - yhtenä päivänä muskari, yhtenä kerho, yhtenä perhekahvila, yhtenä puisto, sitten leikkitreffit... pieni lapsi ei osaa hahmottaa että nyt on tiistai, tänään on muskari, hänelle yksi paikka riittäisi pari kertaa viikossa.
ja sitä minäkin ihmettelen, mutta en ole kysynyt kun olen varma etten saisi totuudenmukaista vastausta, on että miten tää äiti ehtii laittaa ruokaa ja hoitaa muut kotityöt. vastaushan on tietysti se, ettei ruokaa mitenkään ehdi laittaa jos aamupäivä kuluu jossain harrastuksessa, joka ikinen päivä. eli ainoa vastaus on, että he syövät joka päivä valmisruokaa. siivooja heillä käykin kai kerran viikossa, kun on niin iso komea talokin siivottavana. että viikonloppuisinkin voi kyläillä kavereiden luona, kun viikolla on niin paljon muita harrastuksia. niin ja näissä harrastuksissa äiti ei todellakaan vietä aikaa lapsen kanssa vaan on avoimesti kertonut miten mukavaa on kun lapsi leikkii ja puuhailee itsenäisesti ja hän itse voi juoruilla muiden äitien kanssa.
en tosiaankaan ymmärrä. itse hoidan kahta kaksivuotiasta kotona, ei todellakaan juosta koko ajan jossain. lapsilla on toisissaan leikkikaverit kotona, eikä kaksivuotias niin paljon kavereita vielä tarvitse, ei oikeasti edes osaa vielä yhteisleikkiä. kerran viikossa käydään avoimessa päiväkodissa, riittää hyvin meille. sielläkin leikin itse lasteni kanssa, tai osallistumme muuhun järjestettyyn toimintaan, enkä painu kahvihuoneeseen juoruamaan muiden äitien kanssa, niin kuin eräät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tarkoitushan siellä kerhossa nimenomaan on leikkiä niiden muiden lasten seurassa/rinnalla. Kotona sitten leikitään äidin kanssa.
Kuulostat kateelliselta ja siten niin todella tyypilliseltä äidiltä..huh, teitä riittää: vain se miten minä toimin on ainoa oikea.
myös mun yksi tuttu on tällainen äiti. joka päivälle on oltava jotain ohjelmaa. kuulemma muuten pää leviää, vai miten se oli. pitää vielä kertoa että tämä äiti asuu valtavan hienossa omakotitalossa, jota ympäröivä iso piha jo on itsessään kuin leikkipuisto. mut joka päivä lähtevät lapsen kanssa johonkin. lapsi on kuulemma väsynyt ja itkuinen usein, äiti vain ihmettelee että miksi? kun mukavaa puuhaa riittää joka päivälle. on se eri asia, että kaksivuotias menee joka päivä samaan päiväkotiin samojen tuttujen tätien ja kavereiden kanssa toistamaan samat tutut rutiinit, kuin että joka päivä lähdetään eri paikkaan joissa on eri kaverit ja eri hommat - yhtenä päivänä muskari, yhtenä kerho, yhtenä perhekahvila, yhtenä puisto, sitten leikkitreffit... pieni lapsi ei osaa hahmottaa että nyt on tiistai, tänään on muskari, hänelle yksi paikka riittäisi pari kertaa viikossa. ja sitä minäkin ihmettelen, mutta en ole kysynyt kun olen varma etten saisi totuudenmukaista vastausta, on että miten tää äiti ehtii laittaa ruokaa ja hoitaa muut kotityöt. vastaushan on tietysti se, ettei ruokaa mitenkään ehdi laittaa jos aamupäivä kuluu jossain harrastuksessa, joka ikinen päivä. eli ainoa vastaus on, että he syövät joka päivä valmisruokaa. siivooja heillä käykin kai kerran viikossa, kun on niin iso komea talokin siivottavana. että viikonloppuisinkin voi kyläillä kavereiden luona, kun viikolla on niin paljon muita harrastuksia. niin ja näissä harrastuksissa äiti ei todellakaan vietä aikaa lapsen kanssa vaan on avoimesti kertonut miten mukavaa on kun lapsi leikkii ja puuhailee itsenäisesti ja hän itse voi juoruilla muiden äitien kanssa. en tosiaankaan ymmärrä. itse hoidan kahta kaksivuotiasta kotona, ei todellakaan juosta koko ajan jossain. lapsilla on toisissaan leikkikaverit kotona, eikä kaksivuotias niin paljon kavereita vielä tarvitse, ei oikeasti edes osaa vielä yhteisleikkiä. kerran viikossa käydään avoimessa päiväkodissa, riittää hyvin meille. sielläkin leikin itse lasteni kanssa, tai osallistumme muuhun järjestettyyn toimintaan, enkä painu kahvihuoneeseen juoruamaan muiden äitien kanssa, niin kuin eräät.
Entä yhden lapsen perheet? Leikkivät varjonsa kanssa vai? Me ainakin menimme lapsen kanssa kahdestaan moneen eri paikkaan. Ja kas kummaa, samoja ihmisiä pyöri alueen perhekerhossa, perhekahvilassa, muskarissa, puistossa. Eli joka ryhmässä oli vieraita ihmisiä vain muutama.
Ja en ymmärrä, mitä pahaa siinä on, että lapsi osaa vieraammassakin paikassa keskittyä omiin leikkeihinsä. Töissä on kahvitauot, joten miksi kotiäideillä ei olisi juoruiluhetkiään? Varsinkin kun tuo juoruilu on yleensä kasvatusasioista keskustelua, vinkkien tai neuvojen pyytämistä ym äitiyteen kuuluvaa pohdiskelua.
Einesruokaa ei meidän perheessä syödä, sen verran ruoka-aineallerginen olen itse, että ainoastaan ranskalaisia perunoita voin ostaa valmiina. Ja niitähän en lapselle syötä. Teen kaiken ruoan itse leivän leipomisesta alkaen. Mutta sitä ruokaahan voi pakastaa, joten on ruoka lämmittämistä vaille valmis, kun tulee kotiin.
Kotityötkin hoituivat minun toimestani, yh kun olen.
kaksivuotias tosiaan ei osaa kunnolla leikkiä ryhmässä, mutta olethan tietoinen, että rinnalla leikkimisvaihe, on lapsen kehitykselle myös tärkeä vaihe, ja tällöin tarvitsee kavereita, koska muuten ei voi kehittyä tällä alalla.
myös mun yksi tuttu on tällainen äiti. joka päivälle on oltava jotain ohjelmaa. kuulemma muuten pää leviää, vai miten se oli. pitää vielä kertoa että tämä äiti asuu valtavan hienossa omakotitalossa, jota ympäröivä iso piha jo on itsessään kuin leikkipuisto. mut joka päivä lähtevät lapsen kanssa johonkin. lapsi on kuulemma väsynyt ja itkuinen usein, äiti vain ihmettelee että miksi? kun mukavaa puuhaa riittää joka päivälle.
on se eri asia, että kaksivuotias menee joka päivä samaan päiväkotiin samojen tuttujen tätien ja kavereiden kanssa toistamaan samat tutut rutiinit, kuin että joka päivä lähdetään eri paikkaan joissa on eri kaverit ja eri hommat - yhtenä päivänä muskari, yhtenä kerho, yhtenä perhekahvila, yhtenä puisto, sitten leikkitreffit... pieni lapsi ei osaa hahmottaa että nyt on tiistai, tänään on muskari, hänelle yksi paikka riittäisi pari kertaa viikossa.
ja sitä minäkin ihmettelen, mutta en ole kysynyt kun olen varma etten saisi totuudenmukaista vastausta, on että miten tää äiti ehtii laittaa ruokaa ja hoitaa muut kotityöt. vastaushan on tietysti se, ettei ruokaa mitenkään ehdi laittaa jos aamupäivä kuluu jossain harrastuksessa, joka ikinen päivä. eli ainoa vastaus on, että he syövät joka päivä valmisruokaa. siivooja heillä käykin kai kerran viikossa, kun on niin iso komea talokin siivottavana. että viikonloppuisinkin voi kyläillä kavereiden luona, kun viikolla on niin paljon muita harrastuksia. niin ja näissä harrastuksissa äiti ei todellakaan vietä aikaa lapsen kanssa vaan on avoimesti kertonut miten mukavaa on kun lapsi leikkii ja puuhailee itsenäisesti ja hän itse voi juoruilla muiden äitien kanssa.
en tosiaankaan ymmärrä. itse hoidan kahta kaksivuotiasta kotona, ei todellakaan juosta koko ajan jossain. lapsilla on toisissaan leikkikaverit kotona, eikä kaksivuotias niin paljon kavereita vielä tarvitse, ei oikeasti edes osaa vielä yhteisleikkiä. kerran viikossa käydään avoimessa päiväkodissa, riittää hyvin meille. sielläkin leikin itse lasteni kanssa, tai osallistumme muuhun järjestettyyn toimintaan, enkä painu kahvihuoneeseen juoruamaan muiden äitien kanssa, niin kuin eräät.
vai mistä tiedät tuon kaiken?