Mitä pyhäkoulu merkitsi sinulle? te jotka lapsena olitte pyhäkoulussa

sai kivoja tarroja, ei muuta. En ole kuulunut kirkkoon kohta 20 vuoteen.

Niille, jotka eivät herännäisyyttä tunne, niin tiedoksi: körttiläiset eivät juuri puhu omasta uskostaan tai uskoontulostaan, ja körttiläiset ovat nykyherätysliikkeistä suvaitsevaisempia. Esim. monelle tuttu Jaakko Heinimäki on körtti.



Meillä uskonto oli aina tavallaan läsnä, ja kävin pyhäkoulussakin. Nyky-körttiläinen uskonnollisuus on kuitenkin NIIN erilaista uskonnollisuutta, kuin ns. tunnustuksellinen kristillisyys (toivottavasti käytän termiä oikein), että en edes tajunnut uskonnon olevan niin paljon läsnä elämässä..





Olin lapsena hirveän kiinnostunut kristinuskosta, mutta enemmänkin siitä tarinamaailmasta kuin mistään uskomisesta. Olin kiinnostunut (ja olen edelleen) historiasta, ja luulen, että monet uskonnolliset kertomukset kiinnostivat juuri siksi.



Nykyään olen ateisti, mutta koen körttiläisyyden läheiseksi. Ilmeisesti en ole ainoa körttiateisti!

Niille, jotka eivät herännäisyyttä tunne, niin tiedoksi: körttiläiset eivät juuri puhu omasta uskostaan tai uskoontulostaan, ja körttiläiset ovat nykyherätysliikkeistä suvaitsevaisempia. Esim. monelle tuttu Jaakko Heinimäki on körtti.

Meillä uskonto oli aina tavallaan läsnä, ja kävin pyhäkoulussakin. Nyky-körttiläinen uskonnollisuus on kuitenkin NIIN erilaista uskonnollisuutta, kuin ns. tunnustuksellinen kristillisyys (toivottavasti käytän termiä oikein), että en edes tajunnut uskonnon olevan niin paljon läsnä elämässä..

Olin lapsena hirveän kiinnostunut kristinuskosta, mutta enemmänkin siitä tarinamaailmasta kuin mistään uskomisesta. Olin kiinnostunut (ja olen edelleen) historiasta, ja luulen, että monet uskonnolliset kertomukset kiinnostivat juuri siksi.

Nykyään olen ateisti, mutta koen körttiläisyyden läheiseksi. Ilmeisesti en ole ainoa körttiateisti!

kysymykseen. Kävin pyhäkoulussa, mutten sen kummemmin ajatellut asiaa. Mun paras kaverikin kävi, käytiin yhdessä. Se oli kyllä tunnollisempi...

Niille, jotka eivät herännäisyyttä tunne, niin tiedoksi: körttiläiset eivät juuri puhu omasta uskostaan tai uskoontulostaan, ja körttiläiset ovat nykyherätysliikkeistä suvaitsevaisempia. Esim. monelle tuttu Jaakko Heinimäki on körtti. Meillä uskonto oli aina tavallaan läsnä, ja kävin pyhäkoulussakin. Nyky-körttiläinen uskonnollisuus on kuitenkin NIIN erilaista uskonnollisuutta, kuin ns. tunnustuksellinen kristillisyys (toivottavasti käytän termiä oikein), että en edes tajunnut uskonnon olevan niin paljon läsnä elämässä.. Olin lapsena hirveän kiinnostunut kristinuskosta, mutta enemmänkin siitä tarinamaailmasta kuin mistään uskomisesta. Olin kiinnostunut (ja olen edelleen) historiasta, ja luulen, että monet uskonnolliset kertomukset kiinnostivat juuri siksi. Nykyään olen ateisti, mutta koen körttiläisyyden läheiseksi. Ilmeisesti en ole ainoa körttiateisti!

tuntuu vähän savolaiselta tuo körttiläisyys. vaikka ei kai se sieltä kotoisin ole? siis että kierrellään ja kaarrellaan. Jos ei voi suoraan sanoa että ollaan uskossa tms?

Katsoimme Arnoldin Commandoa ja keskustelimme mitä Jeesus olisi tehnyt toisin.

Katsoimme monia muitakin elokuvia, mutta tuo COMMANDO oli kerhomme suosikki. Siitä löytyi niin paljon moraalista pohdittavaa.



Olin pyhäkoulussa 7-12 ikäisenä. Näin Commandon noin 8 kertaa.

En tajunnut niitä tarinoita ja tunsin aina olevani jotenkin väärässä paikassa. Pyhäkoulutädin omat lapset ova jääneet mieleen siitä, että he osasivat aina vastata kaikkeen oikein ja lauloiva kovimmalla äänellä. Kävin siellä, kun kaverinikin kävi. Lopetin lopulta omasta tahdostani, koska pyhäkoulun jumala oli pelottava ja aloin nähdä painajaisia. Koin myös, että pyhäkouluntäti piti minua jotenkin vääränlaisena. Myöhemmin tajusinkin, että pyhäkoulun täti oli vanhoillislestadiolainen. Pääsin kai mukaan, koska tulin sen kaverini kanssa, jonka äiti oli lestadiolaisperheestä. Parasta pyhäkoulussa olivat kultaiset tähtitarrat :D

Kivoja tarinoita ja tähtiä, joita liimattiin kalenteriin. Niin ja sitten oli kivat joulujuhlat, joissa oli tarjoilua. Ja taisi pyhäkoulusta saada pikkuleipää tai jotain muuta herkkua. Yhdessäoloa muiden lasten kanssa.



Ja että musta oli hienoja ne Vanhan testamentin tarinat. Kun meret jakautui kahtia, lapsi laitettiin kaislakoriin ja valas nielaisi pojan! Ei pysty Grimmin veljekset samaan.

Niille, jotka eivät herännäisyyttä tunne, niin tiedoksi: körttiläiset eivät juuri puhu omasta uskostaan tai uskoontulostaan, ja körttiläiset ovat nykyherätysliikkeistä suvaitsevaisempia. Esim. monelle tuttu Jaakko Heinimäki on körtti. Meillä uskonto oli aina tavallaan läsnä, ja kävin pyhäkoulussakin. Nyky-körttiläinen uskonnollisuus on kuitenkin NIIN erilaista uskonnollisuutta, kuin ns. tunnustuksellinen kristillisyys (toivottavasti käytän termiä oikein), että en edes tajunnut uskonnon olevan niin paljon läsnä elämässä.. Olin lapsena hirveän kiinnostunut kristinuskosta, mutta enemmänkin siitä tarinamaailmasta kuin mistään uskomisesta. Olin kiinnostunut (ja olen edelleen) historiasta, ja luulen, että monet uskonnolliset kertomukset kiinnostivat juuri siksi. Nykyään olen ateisti, mutta koen körttiläisyyden läheiseksi. Ilmeisesti en ole ainoa körttiateisti!

tuntuu vähän savolaiselta tuo körttiläisyys. vaikka ei kai se sieltä kotoisin ole? siis että kierrellään ja kaarrellaan. Jos ei voi suoraan sanoa että ollaan uskossa tms?

körttiläisyys on sieltä lähtöisin kyllä.

Mun mielestä se ei ole kiertelyä ja kaartelua, vaan yksinkertaisesti omasta uskosta ei puhuta, paitsi siitä, että se horjuu :) Mä en ole koskaan kuullut kenenkään körttiläisen, nuoren taikka vanhan, sanovan, että on uskossa tai uskovainen. Körttiläiset ei myöskään harrasta mitään kielilläpuhumisia tms.

Kai sitä uskoa pidetään körttiläisyydessä aika henkilökohtaisena asiana. Enimmäkseen körttien nuorisotapahtumissa mä olen kyllä polttanut tupakkia ja puhunut pervoja. Siis ei todellakaan mitään teetupameininkiä.

joten mulle pyhäkoulu merkitsi vapautusta kirkossakäyntipakosta. Olihan se nyt paljon hauskempaa ja vapaampaa, vaikka olisin samoja vanhoja kertomuksia, samoja vanhoja lauluja ("älä silmä pieni katso mihin vaan...")ja lopuksi piirtämistä.

Mutta ihan turvallinen ja lapsentajuinen ympäristö se oli. Tuki sitä kodin kasvatusta. Enemmän vaikutusta elämänkatsomukseen oli sitten kuitenkin sillä nuoruudella seurakuntakuvioissa. Silloin minusta tuli se herätyskristitty tiukkapipo moraalinvartija naispappeuden vastustaja, joka vieläkin olen (ainakin ulkoisesti, sisäisesti moraali on ehkä alkanut murtua)

koska siellä sai tarroja ja tavata kavereita. Ei ollut silloin päivähoitoa eikä eskaria, joten kotona oli tylsää. Isommat sisarukset koulussa ja pikkusisko viisi vuotta nuorempi, joten ei hänestäkään seuraksi ollut.

Olen eronnut kirkosta aikuisena. Olen nyt ehkä agnostikko, jos joku titteli pitää olla...

Koska tykkäsin pyhäkoulusta, minulle jäi positiivinen kuva seurakunnasta. Myöhemmin menin isoskoulutukseen ja työskentelin mm. seurakunnan kerhonohjaajana. Minulla on vieläkin ennakkoluuloton ja myönteinen käsitys ev.lut. seurakunnista.



Lisäksi sain paljon tietoa, mm. raamatun kertomuksista tunnen suuren osan. Siitä on vieläkin iloa vaikkapa elokuvissa tai telkkarsarjojen seuraamisessa. Monissa jenkkien sarjoissa viitataan usein raamatun kertomuksiin, tai niitä lainataan.



Pyhäkoulussamme tutustuttiin myös mm. afrikkalaisiin tarinoihin, joten väitänpä että pyhäkoulua on osin kiittäminen siitäkin, että olen vieläkin ns värisokea.

pyhäkouluun meni kaikki lapset ja siellä oli kivaa. Oppi raamatun tarinat, mitkä on länsimaisen ihmisen yleissivistystä.



Ja ne tarrat, mitä sai kerätä niihin hienoihin tauluihin...lampaat ja tähdet, ihanaa!



Ja jatkuvasti olen perusluterilainen, käynyt äiti-lapsikerhot, lapset olleet seurakunnan kerhoissa jne. Tämä kaikki kuuluu mielestäni elävään suomalaiseen kristillisyyteen.

Siellä oli mielestäni todella tylsää. Edes tähtitarrat eivät pelastaneet päivää. ; )



kävin myös seurakunnan kerhossa 70-luvulla virikehoidossa ja siellä oli todella hauskaa. Aluksi oli joku lyhyt rukous, muuten saatiin leikkiä vapaasti. Oli kavereita ja muutenkin kivaa.



Olen agnostikko. Minua lähinnä surettaa uskonnolliset kiihkoilut, niin kovin kapeakatseista touhua.

Olin pyhäkoulussa 7-12 ikäisenä. Näin Commandon noin 8 kertaa.

Commando on kielletty alle 18-vuotiailta... XD