Lue keskustelun säännöt.
Ehditkö olemaan lapsillesi riittävän hyvä äiti omasta mielestäsi?
01.01.2010 |
Te, joilla lapsia useampi, niin ehditkö huolehtimaan jokaisesta ja antamaan riittävästi aikaa ja huomiota kaikille lapsillenne. Tuleeko tunne, että lapset tekevät osan asioistaan vähän omillaan. Meillä on neljä lasta ja nämä ajatukset tulivat päähäni, kun näin uimahallissa erään tuttavani. Hän oli siellä tyttärensä kanssa ja minä neljän lapsen kanssa. Äidin ja tyttären yllä leijui seesteisyys, hellyys ja hoiva. Keskustelivat rauhassa mihin mennään hallissa, millaisen uimapuvun tyttö seuraavaksi haluaisi, entä mitä tehtäsiin illalla. Lähes kaiken aikaa olivat yhdessä. Uinnin jälkeen äiti palmikoi tyttären hiukset, helli ja hoivasi, tarjoili kassista välipalaa ja varmisteli onko nyt kaikki vaatteet hyvin päällä yms. Meidän hallireissu oli toisenlainen. Vinhaa vauhtia riisuttiin yhdellä oli pissahätä, suihkussa yhdellä oli kylmä, saunassa toisella liian kuuma, hallissa isommat uimataitoiset uivat eri altaassa minä oli pikkuherrojen kanssa lasten altaalla. Toiselle tuli veskihätä vaikka juuri oli käyty veskissä niin toisenkin uimakeikka katkesi. Pukiessa autan sinne tänne hyvä että muistan pukea itseni. Kun olen yhdessä kiinni, kaksi keksivät ryhtyä riitelemään ja kauniisti sanominen ei riitä, mutta en pääse kahden muun luota minnekään joten karjaisen. Tuntuu, että meidän lapset jäävät hirmuisen vähälle äidin huomiolle ja hoivalle, koska sama aika jaetaan useamman lapsen kesken. Kun olemme koko perhe kotona, toki on kaksi aikuista tai porukkaa voi jakaa, mutta kuitenkin koko aikainen äidin huomassaolo on vähän eriasia kuin jakaa kaiken aikaa kuitenkin se äidin ajatusmaailman sisarusten kanssa.
Kommentit (29)
mutta minusta ei pidä aliarvioida sisarusten merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla oli tosi paljon aikaa kaikille lapsille, itselle, miehelle ja vielä vapaaehtoistyölle kodin ulkopuolella. Nyt kun olen ollut joitakin vuosia töissä, aika on kortilla. Ja koska olen halunnut, että sitä riittäisi kaikille lapsille, se tarkoittaa sitä, että minulla ei ole aikaa oikeastaan koskaan itselleni, eikä miehelläkään ole itselleen, kahdenkeskisestä ajasta puhumattakaan. Hiukan olen huolissani itsestäni, että miten pitkään jaksan tällaista minuuttipeliä.
Minuuttipeliä. Olipa hyvä termi meidänkin perheeseen. Tässä kuvaus tältä aamulta. Pienin epeli oksensi aamulla. Kaksoset tulla suhasivat siihen ja kinasivat siitä, mitä tehtäisiin. Isoin hyppi portaat tupaan ja kysyi voisiko saada kyydiin kauempana asuvalle kaverille, kaveri odottaa puhelimessa. Ovikello soi ja naapuri tulee pyytämään lapsia pihalle. Yksi on keittiössä vahtimassa soppaa, äiti isi mitä mä teen tää kuohuuuuuuuuuu.... isi on sovittamassa monoja yhden epelille jalkaan. Puhelin soi mummi pyytää kahville. Meillä yksi oksentaa, ei tiedä mitä on ei voida tulla tartuttamaan. Niin no voinko mennä sinne kaverille sitten... ja ne kaksi kinaa edelleen.....
mutta silti mietityttää että mahdanko ehtiä olla niille riittävän hyvä äiti.
Olen niin väsynyt työpäivän jälkeen etten jaksaisi ruveta enää siihen päälle askartelemaan, leikkimään prinsessaa tms.
mutta en usko, että lapseni varsinaisesti kärsisivät huomion puutteesta.
Kuopus varmasti saakin riittävästi huomiota, mutta isommat jäävät helposti vähemmälle. Ja toki joskus harmittaa, kun kaikki puhuvat yhteen ääneen, kun on niin paljon asiaa ja vähän aikaa.
Mutta onhan lapsilla isäkin ja lisäksi isovanhemmat, joilla on aina aikaa kuunnella lapsia, jos ei muuten, niin puhelimessa. Miksi lapset kaipaisivat vain mun huomiotani... Ja kyllä me aina tärkeimmät asiat ehditään puhua.
Mä uskon kuitenkin, että sisarukset ovat suurempi rikkaus kuin vanhempien jakamaton huomio.
Mulla ei paljon omia menoja ole (satunnaisten ylitöiden lisäksi,) eli olen kaikki illat ja viikonloput täällä lasten saatavilla. Isommilla on tosin jo omat menonsa ja usein huomaan olevani kotona kaksin kuopuksen kanssa, joka saa sit huomiota yllinkyllin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on kaksi omaa lasta lisäksi meillä on kaksi hoitolasta jotka ovat selkeästi omiani nuoremmat, nämä hoitolapset saavat arjesta suurimman osan ihan pakostakin. Välillä tuntuu että omilleni suoritan äitiyttä, ettei se "antamani aika" ole luontevaa vaan se on suoritus.
Nyt ollaan oltu pitkällä joululomalla ja olen nauttinut siitä että omanikin saavat äidin huomiota ilman suoritusta, tuo on asia johon tulen kiinnittämään tänä vuonna huomioita ettei omat aina kärsi siitä että hoidan työkseni pieniä, vaan heidänkin kuuluu saada sitä äidin luontevaa aikaa.
että lapsillasi on siellä hallissa mukana myös sisarukset. Aina ei tarvitse olla vanhemman viihdyttämässä, vaan voi olla turvallisesti oman sisaruksen kanssa. Onhan se hyvä antaa hellyyttä ja hoivaa lapselle, mutta joskus sellainen saattaa myös tukahduttaa lasta, vanhemmat ovat liian kiinni lapsessaan ja itsenäistyminen kärsii. en siis yleistä, mutta tuli vain mieleen tällainen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai aikuisen tehtävä ole toimia lapsen viihdyttäjänä? Lapsista tulee omatoimisempia ja persoonallisuus saa kehittyä vapaammin, kun ei ole 24/7 joku äiti kertomassa kuinka pitäisi ajatella ja toimia ja mitä sitten tehtäisiin... Tuollainen malli on kyllä ihan aikuisen päästä ja tarpeista lähtöisin ja tarkoitusperiä en edes halua miettiä.
Kun lapset pienestä asti joutuvat käyttämään omaa harkintaansa ja viihdyttämään itse itseään, niin tottakai siitä syntyy riitaa ja harmonia on kaukana. Niin sen pitääkin olla. Lapset oppivat silloin omatoimisuutta ja tavalla tai toisella tulemaan toimeen toistensa kanssa. Ja oppivat myös sietämään ristiriitoja ja pettymyksiä, kun ei tosiaan voida tehdä kenenkään tahdon mukaisesti täysin, vaan kaikki joutuvat joustamaan. Se on elämää.
Ok, toki minäkin haaveilen harmoniasta. Sitten karjaisen ;)
ja annetaan miehen kanssa hänelle paljon aikaa, hellyyttä ja hoivaa. Nyt on toinen lapsi tulossa, ja huolehdin jo etukäteen siitä, että mitä jos tämä ykkönen tuntee itsensä syrjäytetyksi tai kokee, ettei ole enää yhtä rakastettu...
Vaikka kyllä ne asiat varmaan lutviutuu, kun muistaa antaa esikoiselle vähän omaakin aikaa joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ehdin olla hyvä äiti. Itselle ei paljon aikaa jää. Eikä kolmannelle lapselle enää jäisi aikaa tarpeeksi. Siksikin nämä kaksi riittää.
Tsemppiä neljän äidille! Minusta ei tuohon olisi!
Meillä ei ole kuin 2 lasta, 3v ja 8kk. Haluaisin pitää lapsia enemmän sylissä, keskittyä enemmän yhteen lapseen kerrallaan. Esikoinen joutuu aivan liian usein odottamaan. Olen jo tinkinyt siivouksesta yms. silti tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme ja kyllähän se vähän ap sinun uimahallireissuasi enemmän muistuttaisi jos yksin lähtisin kaikkien kolmen kanssa. Juurikin siksi menen yleensä aina yhden kanssa kerrallaan tai korkeintaan kahden. Kaikki kolme pääsevät uimahalliin samaan aikaan jos mukana on lisäkseni mieheni tai lasten isovanhemmista joku.
Välillä toki tuntuu, ettei riitä mihinkään. Kaikki tenavat kaipaa syliä ja hoivaa. Sitä ei vaan pysty samalla tavalla antaumuksella antamaan vaikka haluaisikin. Mutta arjessa meillä halaillaan ja pussaillaan paljon. Tänäänkin viisivuotias poikamme sanoi yllättäen ennen iltatoimia, että "rakastan sua äiti kun oot niin lämmin". Halattiin ja kyllä tuli hyvä mieli.
Sellaista se on useamman lapsen kanssa. Sakkia kannattaa jakaa ja antaa huomiota jokaiselle erikseen niin paljon kuin mahdollista. Mutta tottakai lapsia saa ja pitää kohdella myös yhtenä jenginä, siitä se tiivis ja läheinen sisaruussuhde syntyy. Kaikessa on puolensa.
Meillä myös vain kaksi lasta. Vanhempi reilu puolitoistavuotias ja nuorempi vajaa 2kk:tta. Nuoremmalle en millään ehdi olla niin "hyvä" äiti kuin esikoiselle aikanaan. Tuntuu, että kaikki aika vauvan ollessa hereillä menee taaperon asioilla juostessa eikä näin ollen jää aikaa vauvan kanssa aktiiviseen seurusteluun. Silti haluan vielä lisää lapsia. Tämä kai on sitä elämää, mutta kyllä silti hieman surettaa pienemmän puolesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsillasi on siellä hallissa mukana myös sisarukset. Aina ei tarvitse olla vanhemman viihdyttämässä, vaan voi olla turvallisesti oman sisaruksen kanssa. Onhan se hyvä antaa hellyyttä ja hoivaa lapselle, mutta joskus sellainen saattaa myös tukahduttaa lasta, vanhemmat ovat liian kiinni lapsessaan ja itsenäistyminen kärsii. en siis yleistä, mutta tuli vain mieleen tällainen juttu.
Olen itsekin miettinyt samaa. Meillä on kolme lasta, 8v,5v ja 1v, joten tuttua on tuo kuvailemasi uimahallireissu. Meillä isommat tahtovat vielä hyvin erilaisia aktiviteetteja kuin pienin ja monesti käykin niin, että kun mennään isompien ehdoilla, pienin vain "roikkuu" mukana tai päinvastoin. Tämä on muakin harmittanut kun katselen esim. perheen toimia, jossa yksi lapsi. Ihanasti vanhemmat kykenevät keskittymään ainokaisensa asioihin. Minusta tuntuu myös, että meillä meteli on aina ihan toisenlainen kuin yhden lapsen perheessä. Joskus tuntuu vaikealta keskittyä kuuntelemaan yhtä kun kaikilla tuntuisi olevan asiaa samaan aikaan. Olen kuitenkin kiitollinen näistä kolmesta lapsesta. On hienoa seurata sitä sisarusrakkauden määrää. Sisaruksista on todella seuraa toisilleen ja toisaalta tappelukaveriakin : D. Meillä eletäänkin nyt rikasta ja tosiaan elämänmakuista aikaa, jotakuta viisasta lainatakseni.
Kaksi lasta on.. Itse käyn töissä, jollen kävisi olisin vielä parempi äiti :)
Mutta pakko on käydä töissä, joten näillä mennään..
Olen itsekin kolmen pienen äitinä miettinyt näitä samoja asioita. 8:nkin vastaus oli hyvä.
Meillä varsinkin keskimmäinen jää mielestäni usein liian vähälle huomiolle kun nuorin saa ilman muuta eniten huomiota koska on pienin ja vanhimman kanssa taas tulee juteltua järkeviä ja kyseltyä mielipidettä jne. Keskimmäisen kanssa pitää oikein tsempata, että antaisi hänelle yhtä paljon aikaa. Ja kun tuo keskustelu on tosiaan juuri niin kuin 8 kuvasi sellaista, että kaikki puhuvat yhtä aikaa, kyselevät ja vaativat huomiota. Ja sitten ne keskinäiset tappelut... on aikas rasittavia!
Haaveilin neljästä välillä, mutta nyt tuntuu, että en pystyisi hoitamaan neljää niin hyvin kuin näitä kolmea. Joku erityyppinen ihminen varmasti oikein kukoistaa kun ympärillä on parvi lapsia, mutta minä olen vähän hitaampi ihminen ja tykkään keskittyä asioihin.
On tämä joka tapauksessa ihanaa aikaa ja rikasta elämää, antoisaa! Lapsillekin on varmasti hyvä kuitenkin, että on sisaruksia. Kaikessa on puolensa.
tekstin kappalejakoineen!
Ei tosta saa selvää.
Kannattaa mennä uimaan tai muuta tekemään vaan yhden lapsen kanssa kerrallaan!
En ymmärrä miksi vertaat tilannettasi yhden lapsen äitiin.
Olisi hänelläkin erilaista neljän lapsen seurassa. Siinä missä sinulla yhden!
Itse annan aikaa myös jokaselle lapselleni erikseen. Neljä lasta meilläkin.
Ja jatkossa: käytte pissalla ennen altaalle menoa!
Ja miksi yksi ei saisi sanoa että on kylmä, toinen että on kuuma? Kyllähän joku voi yhden lapsen kanssa liikkeellä ollessaan kuulla lapseltaan samaa!
Sinulla on vaan mukana neljä suuta yhden sijasta.
Älä ole niin ankara itsellesi!
Jaa, se vielä että voit opettaa lapsillesi ihan hyvin että kuivaatte rauhassa, istutat lapset mussuttamaan banaaneja ja harjaat niitten tukkia.
Sun ongelma on, että menet lapsien kiireen kanssa kilpaa: kyllä sitä ehtii vaikka 6 minsan pukemisen sijaan olette pukukaapeilla 15 minuuttia ja rauhallisesti olette siinä kunnes olette valmiina.
Sää jatkossa otat aikaa hiustenharjaukseen ja lopetat säheltämisen.
yksilöllistä aikaa kuin jos lapsia olisi vain yksi. Näin se vaan on. Toki yritän järjestää kahdenhetkistä aikaa silloin tällöin jokaisen kanssa erikseen silloin kun se on mahdollista, useimmiten ei ole. Kyllä niistä silti ihan onnellisia ja tyytyväisiä lapsia on kasvanut, ainakin tähän asti.