Onko 4-vuotiaana joku uusi uhmaikä?
Meidän kohta 4 vee tyttö on muuttunut vähän ajan sisällä ihan mahdottomaksi ja välillä tuntuu, että ihan kuin olisi joku murkkuikäinen talossa. Ovet senkus paukkuu kun esikoinen raivostuu ja kaikesta pitää vääntää ja uhmata. Neiti ei koskaan ole ollut rauhallisimmasta päästä lapsia, mutta nyt alkaa itsellä tehdä jo tiukkaa elää pienen raivottaren kanssa kun nuorempikin on löytänyt oman tahtonsa ja suoriutuu lähes täydellisesti itkupotkuraivareista korkeassa 10 kk iässä. Onneksi pienemmän saa sentään harhautettua, mutta miten harhautat 4-vuotiasta, jonka lempilausahdus tuntuu olevan kaikkeen "EI ONNISTU". Huoh, jäähytuoli sentään on alkanut toimia ja tänään jopa "oma-aloitteisesti" meni sille rauhottumaan kun ruokailu oli turhan riehakasta. Tosin se tässä nykyisessä raivoamisessa on positiivista ettei jaksa huutaa aamukuudesta iltakahdeksaan lähes tauotta kuten parivuotiaana.
Kommentit (2)
että olen alkanut ymmärtää jollain tasolla isääni, joka turvautui harva se viikko ruumiilliseen kuritukseen kanssani vaikka itse moista vastustankin täysin. Tyttö on kuin ilmetty minä ja sen takia vissiin törmäyskurssilla ollaankin koko ajan.
ap
kerran kun uhma alkaa, niin loppua ei näy! :)