Maamke eilen kuultua: yhden lapsen äiti ei voi olla hyvä äiti

hyvälle äitiydelleni on se, että olen yhden lapsen äiti.



Maamke?

Jospa kaikki yhdessä nauraisimme ihan ääneen: HAAHHAAHHAA!!!!

On aika vaihtaa näppis

- tai sitten sen käyttäjä ap

Itselläni 3. Yhden lapsen kanssa ehtii antaa huomiota vain hänelle, ehtii ja pystyy tekemään kaikenlaista yhdessä. Yhden lapsen äidillä ei vaan ole ehkä mitään käsitystä siitä minkälaista kolmilapsisen perheen pyörittäminen on, ja siksi on vaikea joskus sulattaa sellaisten äitien valitusta väsymyksestä tai oman ajan puutteesta.

kertomaan mielipiteensä.



ensinnäkin nainen on nainen vasta synnytettyään.

Vain yli 5000eur tienaava 3 lapsen (kelpaa vain 2poikaa, 1 tyttö tai toisinpäin) 30vuotias, korkeakoulututkinnon suorittanut äiti voi olla hyvä, joka on hoitanut lapset kolmivuotiaaksi asti kotona.



siinä ensisijaiset kriteerit. tietty täytyy olla täydellinen seksielämä ja osata ottaa suihin etc.

Välillä ei kestä sellaisten äitien valitusta joilla vain 1 lapsi. Eivät tiedä mitä se on jos 3 vaatii huomiota.

Pystyy antamaan itsestään enemmän lapselle.

Ja kehtaan vielä valittaa väsymystä, kun vauva 5 kk ei osaa nukkua öitä, vaan on jatkuvasti rauhoitustissiä vailla.

Mutta tosiaan, uskon olevani parempi äiti yhdelle kuin mitä olisin usemmalle. En vain käsitä, miten tulisin toimeen, mikäli meillä olisi vielä vaikkapa seuraa kaipaileva, mustasukkainen 2-vuotias tässä samalla hoidettavana.

No, eipä ihan pian edes suunnitella seuraavaa, jos nyt yleensä koskaan. En halua elämästäni liian vaikeaa ja toisaalta, ehkä tämä ainokainen on tyytyväisempi, kun on aikaa ja rahaa huomioida hänet.

Välillä ei kestä sellaisten äitien valitusta joilla vain 1 lapsi. Eivät tiedä mitä se on jos 3 vaatii huomiota.

äidistä ja riippuu lapsesta/-ista. Minä olen hyvä äiti pian 5-vuotiaalle ja puolivuotiaalle. Niin hyvä kuin vain pystyn ja heille jopa paras.

Muistan itsekin ajatelleeni esikoisen vauva-aikana, että miten ihmeessä joku voi jaksaa hoitaa useampaa lasta, kun jo yhdenkin kanssa väsyy näin! Mutta kun toinen vauva syntyi, se vauvan hoito olikin helpompaa, koska siitä oli jo kokemusta.

Aikaa on vähemmän, tilanteet haastavampia, mutta kokemuksen avulla jättää vaan kaiken turhan tekemättä. Ymmärtää, mikä on tarpeellista ja mikä ei. No, ei sille toiselle vauvalle tietenkään pysty tarjoamaan samanlaista täysin jakamatonta huomiota kuin esikoiselle. Ehkä sitten olen huonompi äiti useammalle kuin yhdelle, jos mittarina on lapsen saama jakamaton huomio. Perushoito tulee kyllä tehtyä, mutta ei niin syvällisesti "vuorovaikuteltua" kuin esikoisen kanssa.

En vain käsitä, miten tulisin toimeen, mikäli meillä olisi vielä vaikkapa seuraa kaipaileva, mustasukkainen 2-vuotias tässä samalla hoidettavana.

mutta lapsiperheen elämästä saa aika vähän käsitystä yhden kanssa.



Esikoisen luokalla valtaosa lapsista on ainokaisia ja suurin osa on sellaisia "pikkuaikuisia", erilaisia kuin monilapsisten perheiden lapset.

varmaan tosi huono äiti, kun en halua ihan tieten tahtoen lisätä itselleni hommaa. Ei siinä, että haluaisinkaan toista lasta. Yksinkertaisesti tämä yksi riittää, kaikki on niin helppoa hänen kanssaan, ja tunnen riittäväni, ei tarvi venyä joka puolelle yli omien rajojen. En tosin tiedä tarviiko useamman lapsen äidin venyä, kun en ole kokenut, mutta en halua ottaa tietoista riskiä että näin kävisi.

Ja tuo, että jotain ärsyttää kun yhden lapsen äiti valittaa esim. väsymystä.. Taitaa mennä samaan kategoriaan kuin se, että valitat kuinka raskasta on töissä (jos oikeasti onkin), ja toinen sanoo että mulla ei oo perkele töitä ollenkaan mitä siinä valitat. Ei voi mitata tollasia asioita, kun ei voi tietää kummalla oikeasti on raskaampaa ja miten. Piste.

Meillä on kolme lasta pienillä ikäeroilla (yksönen ja kaksoset) ja mihin tahansa menemmekin, niin tuntuu että meidän lapset ovat ne villeimmät kaahottajat. Olen yrittänyt parhaani mukaan opettaa lapsia käyttäytymään, mutta silti saa hävetä. Taas ainokaiset istuvat nätisti kerhoissa ja jumpissa ja tottelevat sitä vanhempaa. Minä taas jos keskityn yhteen lapseen niin eikös kaksi muuta tee jotain sillä aikaa. Ainokaiset tuntuvat niin rauhallisilta ja hyvin käyttäytyviltä, että pakostakin tulee mieleen onko vanhemmuus yhdelle lapselle kuitenkin laadukkaampaa.

mutta lapsiperheen elämästä saa aika vähän käsitystä yhden kanssa. Esikoisen luokalla valtaosa lapsista on ainokaisia ja suurin osa on sellaisia "pikkuaikuisia", erilaisia kuin monilapsisten perheiden lapset.

eikä ainakaan minun lapseni saa tahtohepulia ihan pienestä, vaan tyytyvät ja joustavat. Samaten itsellä on rima selkeästi alempana kuin monella yhden lapsen kanssa. Ei minun lapsilla ole aina asusteet ja vaatteet sävy sävyyn...



13

_aina_ raskaampaa kuin yhden.

Ovat hyvin sosiaalisia ja pettymysten sietokykyä ei tarvitse erikseen harjoitella, kun aina joudutaan sopeutumaan myös niihin sisarusten tarpeisiin. Rima on kyllä minullakin alhaalla, ehkä joskus jopa liikaakin? En tarkoita siis mitään vaatteet sävy sävyyn asioita (juu eivät ole, kunhan kaapista saadaan jotain puhdasta päälle), vaan että oman väsymyksen takia ei jaksa olla niin johdonmukainen kuin ehkä pitäisi. Ja jos se johdonmukaisuuden puute näkyykin sitten lapsen käytöksessä? Tuntuu, että yhdelle jaksaisi vielä olla jämäkkä ja kärsivällinen.

15

Samaten itsellä on rima selkeästi alempana kuin monella yhden lapsen kanssa. Ei minun lapsilla ole aina asusteet ja vaatteet sävy sävyyn... 13

kun en koskaan missään mammakerhoissa kuule tällaisia ihania provosointeja. Kerrankin saisi kunnon keskustelun aikaan. Voisi väitellä oikein olan takaa. Vaan ei, kaikki myötäilee toisiaan ja puhuu mukavia.



Vain muutaman kerran olen päässyt näpäyttämään jotain supermamma wannabeetä.

Olen tavannut myös useamman lapsen äitejä, jotka sanovat, että yhden kanssa oli paljon raskaampaa kuin useamman kanssa.

Että kumpikohan on oikeassa.. Kumpikin tietysti omasta mielestään, sinä ja tämä toinen joka sanoi toisin kuin sinä. No, eiköhän tämä ole edelleenkin niin, että ei voi suoraan sanoa kummalla on raskaampaa, yhden vai useamman lapsen äidillä, koska ei voi tietää. Ei voi verrata.

Ei voi verrata sitäkään, että kummalla oli kivuliaampi synnytys, vaikka äidit tästäkin näköjään monesti tappelevat. Helvetinkö sillä on väliä.

Huono äiti voi olla yhden tai kymmenen lapsen äiti. Eihän se nyt ole kiinni lapsen lukumäärästä, vaikka tietysti suuri lapsiluku voi viedä enemmän äidin voimia kuin vähempi.



Äideillä on voimia eri määrä. Yksi uupuu yhden kanssa, toinen ei edes tusinan. Ja eihän lapsiluku ole ainoa mikä kuormittaa naista: voi olla sairauksia, työttömyyttä perheessä, vaikeita ihmissuhteita, temperamenttieroja - kaikki nämä vaikuttavat äidin hyvinvointiin.



Lapsiakin on erilaisia: jotkut vaativat enemmän voimia kuin toiset. Jollain yksi lapsi voi verottaa enemmän voimia kuin toisella kaksi. Tai toisinpäin.



Ei kannata lähteä kilpailemaan äitiydessä tai siinä, kenellä on raskainta - se on ihan turhaa. Jos ihmiset osaisivat kuunnella toistensa kokemuksia eikä vaan miettiä näitä ranking-listoja ja vähätellä toistensa kokemuksia, moni ihminen saisi ihmissuhteista voimaa ja voisi paremmin arjessaan.