Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaista teillä on, kun menette omien vanhempienne luokse kylään
11.01.2010 |
lastenne kanssa?
En jaksa enää käydä lasten kanssa kotonani. Välittömästi kun menen ovesta sisään, alkaa paapatus. Näemme ehkä 1-2 krt kuukaudessa ja sekin tuntuu olevan liikaa.
Äitini haluaa pääasiassa keskustella aikuisten juttuja minun kanssani eli lapset ohjataan heti toiseen huoneeseen "menkää siitä roikkumasta, aina olette äidissänne kiinni, minkälaisia kummallisia lapsia te oikein olette". Ei siis tunnu haluavan lastenlasten seuraa, vaan minun. Ja kun saa sen aikuisten rauhan, lasten alkaessa tuijottaa televisiota alkaa seuraava aihe, äitini kertoo "kuinka hänen työnsä paskaa, pomo on hullu, työkaverit ovat kummallisia, naapuri on kahjo" jne.
Seuraavaksi siirrytään siihen "kaikki nuoret, lapset ja sinunikäiset (eli minun) ovat sitten läskejä, ei nuokaan vaatteet sinulle sovi, osta kuule toisen värinen vaate, tuo on ihan kauhea, miksi leikkasit hiukset noin, onpa ruma"
Ja sitten alkaa aihe "sinun lapset on huonokäytöksisiä, eihän ne osaa pukeakaan, eihän ne syö mitään, miksi ne hyppii, aivan outoja, miksi ne koskee joka paikkaan".... loputon räpätys ja kun en enää jaksa kuunnella, vaan sanon jotain että puhutaan jotain iloisempaa tai älä ole niin pessimisti...
Äitini haistattaa minulle paskaa joskus, huutaa lapsille että painukaa tekin sinne toiseen mummolaan, missä saatte tehdä mitä haluatte, teille ei saa edes kuria pitää jne. Tuloksena on se että lapset pelkäävät äitiäni. Äitini mielestä taas minussa ja lapsissa on jokin suuri vika. Kuitenkin vaatii jatkuvasti, että hänen pitää nähdä lapsiakin, enkä saa estää häntä jne.
Olen jossain kummallisessa henkisesti alisteisessa suhteessa äitiini. Tunnen syvää velvollisuutta käydä kaikesta huolimatta hänen luonaan ja jos en sitä tee, syyllisyys on repivää. Nyt yritän kuitenkin hakea voimia, että saisin välit katkaistua, kenties lopullisesti.
Kommentit (28)
mutta miehen vanhempien luona on kiusallista. meillä ei ole mitään puhuttava. aina samat kysymykset heidän puolelta. utelut töistä, vauvoista ym. henk.koht.asioista, jotka ei heille kuulu
pakkopullaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä tuollaisessa paikassa lasten kanssa kyläilisi, tuskin kyläilisin ilman lapsiakaan.
Me nähdään 3-4 kertaa vuodessa ja aina on kaikilla mukavaa; ulkoillaan, kokkaillaan ruokaa, pelataan pelejä jne. Äitini ja isäpuoleni touhuavat lasten kanssa omia juttujaan ja sitten porukalla.
Me nähdään 3-4 kertaa vuodessa ja aina on kaikilla mukavaa; ulkoillaan, kokkaillaan ruokaa, pelataan pelejä jne. Äitini ja isäpuoleni touhuavat lasten kanssa omia juttujaan ja sitten porukalla.
ihan samanlaista oli silloinkin.
ei valittamista :) Äiti tykkää minusta ja lapsistani :D Tosin päästään mummolaan vain 1-2krt vuodessa. Mutta mummo käykin sitten meillä kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miehen vanhempien luona on kiusallista. meillä ei ole mitään puhuttava. aina samat kysymykset heidän puolelta. utelut töistä, vauvoista ym. henk.koht.asioista, jotka ei heille kuulu
pakkopullaa
muiden ihmisten kanssa.
Ei ole mukava tuntea joutuvansa ristikuulusteluun joka kerta.
En minäkään mene heille ja kysy, millonkas viimeksi teillä oli seksiä?
Mutta toiset ihmiset pitävät muiden asioita ominaan, koska heillä ei ole omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mahdollisesti jotain alkoholia lipittävää äitiäni ja katkerana valittaa, ettei kukaan auta ja ymmärrä. Sellaista minulle on jos menen, joko lapsen kanssa tai ilman.
Ihan kamalaa luettavaa.
Meillä on onneksemme ihan toisenlaista. Tosin ei meistä aikuisista niin väliä ole, kyllä vierailut pyörivät lastenlasten ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että äitisi on yksinäinen ja katkera, ehkä masentunutkin. Että tavallaan sinun pitäisi ymmärtää häntä ja varmaan parempi ettet sinne lasten kanssa mene tai ainakin sanot, että eihän sinne voi tulla, kun mikään ei kelpaa.
Meillä minua kohdellaan kuin aikuista, ei väheksytä, ei arvostella vaan annetaan olla sellainen kuin olen.
Lapsiemme kanssa leikitään, ulkoillaan, touhuillaan arkisia juttuja. Isovanhemmilla ja lapsenlapsilla on tosi hyvät välit.
milloin yksin, milloin lasteni kanssa, milloin koko perheellä. Äitini laittaa usein sunnuntaisin ruokaa, jota menemme kaikki ilomielin syömään. Meillä on kaksi lasta, joskus vain toinen pääsee mummolaan, toisen kanssa tehdään jotain muuta omassa kodissa.
Vanhempieni luona on mukavaa ja välit ovat erinomaiset. Etäisyyttä ei ole kuin pari kilometriä. Äitini on myös hyvä ystäväni, jonka kanssa harrastan, käyn kaupoissa jne. Molemmat vanhempani ovat vielä työelämässä. Ovat minulle ja miehelleni kullanarvoisia.
Kuopus (2,5 v) sanookin lähes aina mummolaan mennessään, että "mummo on iloinen kun minä tulin!" :) Kertonee jotain mummon ja tyttäreni väleistä.
Myös välit anoppilaan ovat kunnossa, vaikka etäisyyttä on vähän enemmän kuin pari kilometriä ja nähdäänkin harvemmin. Pitävät kovasti lapsenlapsistaan ja tunnen olevani aina tervetullut kun menen/menemme sinne. Olen yrittänyt luoda samaa tunnelmaa, kun he tulevat meille.
Sinuna jättäisin vierailut vierailematta. Meillä on myös yksi läheinen sukulainen, johon olemme ottaneet etäisyyttä, kun kemiat ei kohtaa. Ymmärrän kyllä, että omasta äidista on vähän hankalampaa yhtäkkiä irtaantua kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kamalaa luettavaa.
Meillä on onneksemme ihan toisenlaista. Tosin ei meistä aikuisista niin väliä ole, kyllä vierailut pyörivät lastenlasten ympärillä.
Tyypillistä on, että lapset tervehditään ylenpalttisesti ja meitä vanhempia tyyliin:"Ai, tekin tulitte." ;) No ei ihan, mutta siis kaikki kaikkien kanssa.
jonkun tekemisen puitteissa.
Et kerrominkä ikäisetlapset,mutta menkää mummon kanssavaikka keilaamaan, taidenäyttelyyn, konserttiin tms.
Josko se saisi valittajan raiteiltaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isäni höpöttelee lapselle, juttelee ja on hänen kanssaan niin kauan kuin siihen ei liity varsinaista vahtimista tai esim. vaipanvaihtoa. Minä ja mieheni autamme kaikessa mahdollisessa kodinhoitoon liittyvässä (siivous, pyykinpesu, remonttihommat, puutarhatyöt) - tai toisin sanoen teemme ne kaikki. Isäni ei pysty, joten me lapset hoidamme ne.
Vien äidille kirpputorilöytöjä, tauluja, astioita, kirjoja, lehtiä, valaisimia, ostan uusia lakanoita, alessi kamaa, kukkia kasseittain(keväällä), ja jotain uutuus syötäviä, ihan mikä nyt vaan vois ilahduttaa. Äiti keittää kahvia ja tekee voileipiä. Yleensä siirretään huonekaluja, äiti pitää vaihtelusta. Jos isä on kotona, käy vaivihkaa kaatamassa mulle lasin viskiä. Isä taas ostaa mulle kirjoja, lukee ne ensin ja jos arvelee että pitäisin, laittaa mulle. Olen yli 50v, ja mulla on paljon lapsia. Kun käyn vanhempieni luona, jää mulle aina hirvee ikävä niitä, en haluais lähteä pois. Isä heittää mut autolla kotiin, ja matkan aikana kuunnellaan klassista musiikkia, ja keskustellaan kirjoista. Jos on lapset mukana, istuvat ensin pöydässä, ja sitten ne menee katsomaan vanhoja videoita, ja lukemaan sarjakuvia, vanhemmilla on tosikattavat kokoelmat, 50 luvulta lähtien. Tavataan myös serkkuja jotka ovat mummilla hoidossa. Mun äiti on aina positiivinen, ja löytää kaikista ihmisistä hyvää. Tietää myöskin kaikesta hurjan paljon. Itse en ole läheskään niin hyvä ihminen.Kaiken lisäksi mun äiti piirtää vielä taloja, ja se on 80 vuotta.
tosin äitini ei vastaa oletan hänen kuitenkin kuulevan, jos ei muualla niin sydämmessäni...
Äitini nukkuu hautausmaalla, isääni tapaan todella harvoin.
Äitini eläessä meillä oli todella mukavia hetkiä vaikka tietysti mukaan mahtuu huonojakin, jos muuta väittäisin valehtielisin.
että ihan normaalisti jutellaan kaikenlaisista asioista ja lapsi on siinä mukana. Leikkii ja välillä käy papan sylissä ja leikkii papan kanssa. Mummu sit antaa herkkuja ym..
Anoppilassa sama juttu, mutta myös mummo leikkii lapsen kanssa. Anoppilassa minä olen vähän hiljaisempi kun en oo ihan samalla aaltopituudella niiden kanssa mutta tullaan toimeen, ja lapsi siinä tasapainottaa tilannetta ja juttua tulee sit lapsesta ym. sitten muustakin. Eivät onneksi utele mitään henk.kohtasuuksia!
Kuulostaa että äidilläsi on ongelma.. Onko hän ollut tuollainen kun sinä olet lapsi?
En ehtinyt lukea muita vastauksia, nyt tällainen nopea vastasus.
Me asutaan kaukana vanhemmistani, joten käydään yleensä kerran 2-3 kuukaudessa ja viivytään 2-4 päivää. Ihan mukavaa on tämän ajan. Olen tosin huomannut, että neljän päivän jälkeen olen itse kireänä kuin viulun kieli, sillä äidilläni on tapana rivien välistä arvostella mm. kasvatustapojamme.
Tästä on käyty menneisyydessä pari huutoriitaakin, minkä jälkeen äiti on hillinnyt kieltään. Aina välillä kuitenkin unohtaa, varsinkin jos lapsilla on vaikea kausi (uhmaikä, näkevät painajaisia, ovat flunssaisia tms). Luulen, että suureksi osaksi kyse on siitä, että hiljaisuuteen tottunut äiti stressaantuu lasten pitämästä metelistä ja vieraista, ja on tietysti myös autuaasti unohtanut omat virheensä äitinä...
Kunhan pidän vierailut tarpeeksi lyhyinä, tulemme ihan hyvin toimeen, ja lapset jumaloivat mummoaan. Olenkin ajatellut myöhemmin lähettää lapsia ihan itsekseen mummolaan lomille, kunhan kasvavat isommiksi. :)
ja mahdollisesti jotain alkoholia lipittävää äitiäni ja katkerana valittaa, ettei kukaan auta ja ymmärrä. Sellaista minulle on jos menen, joko lapsen kanssa tai ilman.
Erona että lipittää "piilossa". Ei oikein lasten kannsa siellä tule käytyä.
Alue: Aihe vapaa
Me nähdään 3-4 kertaa vuodessa ja aina on kaikilla mukavaa; ulkoillaan, kokkaillaan ruokaa, pelataan pelejä jne. Äitini ja isäpuoleni touhuavat lasten kanssa omia juttujaan ja sitten porukalla.