Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaista teillä on, kun menette omien vanhempienne luokse kylään
11.01.2010 |
lastenne kanssa?
En jaksa enää käydä lasten kanssa kotonani. Välittömästi kun menen ovesta sisään, alkaa paapatus. Näemme ehkä 1-2 krt kuukaudessa ja sekin tuntuu olevan liikaa.
Äitini haluaa pääasiassa keskustella aikuisten juttuja minun kanssani eli lapset ohjataan heti toiseen huoneeseen "menkää siitä roikkumasta, aina olette äidissänne kiinni, minkälaisia kummallisia lapsia te oikein olette". Ei siis tunnu haluavan lastenlasten seuraa, vaan minun. Ja kun saa sen aikuisten rauhan, lasten alkaessa tuijottaa televisiota alkaa seuraava aihe, äitini kertoo "kuinka hänen työnsä paskaa, pomo on hullu, työkaverit ovat kummallisia, naapuri on kahjo" jne.
Seuraavaksi siirrytään siihen "kaikki nuoret, lapset ja sinunikäiset (eli minun) ovat sitten läskejä, ei nuokaan vaatteet sinulle sovi, osta kuule toisen värinen vaate, tuo on ihan kauhea, miksi leikkasit hiukset noin, onpa ruma"
Ja sitten alkaa aihe "sinun lapset on huonokäytöksisiä, eihän ne osaa pukeakaan, eihän ne syö mitään, miksi ne hyppii, aivan outoja, miksi ne koskee joka paikkaan".... loputon räpätys ja kun en enää jaksa kuunnella, vaan sanon jotain että puhutaan jotain iloisempaa tai älä ole niin pessimisti...
Äitini haistattaa minulle paskaa joskus, huutaa lapsille että painukaa tekin sinne toiseen mummolaan, missä saatte tehdä mitä haluatte, teille ei saa edes kuria pitää jne. Tuloksena on se että lapset pelkäävät äitiäni. Äitini mielestä taas minussa ja lapsissa on jokin suuri vika. Kuitenkin vaatii jatkuvasti, että hänen pitää nähdä lapsiakin, enkä saa estää häntä jne.
Olen jossain kummallisessa henkisesti alisteisessa suhteessa äitiini. Tunnen syvää velvollisuutta käydä kaikesta huolimatta hänen luonaan ja jos en sitä tee, syyllisyys on repivää. Nyt yritän kuitenkin hakea voimia, että saisin välit katkaistua, kenties lopullisesti.
Kommentit (28)
kun kaukana asuvat.
Minun 83-vuotias isäni leikkii vauvan kanssa. Konttailevat kilpaa. Isä ei väsy. Käsittämätön faija!
Äiti taas ei uskalla lasta sylissään pitää. Vaikka on itsellään ollut kolme lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei enää ollenkaan tunnu kodilta kun kaikki minuun liittyvä on siivottu pois. Omat lapseni, tai ehkä enemmänkin tuo esikoinen, on kaiken keskipisteenä kun äitini luokse mennään. Esikoiseni on jääräpäinen ja erittäin älykäs 8-vuotias. Minua raivostuttaa kun mummo ja pappa eivät tajua, että heitä viedään ihan 100-0 ja loman ajan he hyppivät esikoisen tahdon mukaan.
Itse taas tunnen olevani kylässä ja toisten nurkissa siis, enkä halua alkaa esikolle möykkäämään, varsinkin kun äitini mielestä lellin nuorimmaista ja olen esikoiselle liian ankara. (just joo: lapsilla ikäeroa 5 vuotta, joten se lelliminen on ikätason vaatimaa huolenpitoa)
Se mitä kaipaisin on leppoisaa yhdessäoloa, mutta usein olen kireä ja reissu tuntuu hirveältä virheeltä. Mielelläni majoittuisin jonnekin muualle kuin äitini taloon, mutta koska asuvat Lapissa pienessä kylässä, ei sellaista vaihtoehtoa ole.
Isäni on vaan elossa ja käydään ehkä kerran vuodessa hänen luonaan, vaikka ei kaukana asu.
Hän vaan ei oikein jaksa minua ja lapsia.
Lapsille on muutama lelu hommattu silloin kun isäni vaimo vielä eli ja hän piti kovasti lapsistani ja touhusi niiden kanssa.
Nykyään lapset leikkii keskenään leluilla ja minä lähinnä katson telkkaria. Ei isäni halua kanssani keskustella. Yritän kyllä, mutta hän ei edes kuuntele. Aika lyhyeksi jää aina vierailut.
Me käydään mun vanhempien luona n. kerran kuussa, viikonloppu ollaan siellä. Kotona on vielä kouluikäisiä enoja, jotka leikittävät meidän taaperoa niin ettei itse juuri tarvitse kuin vaipat ja ruoat hoitaa. :) Mummu ja pappa ovat kiinnostuneita lapsesta ja meidän kuulumisista, juttelu kulkee laidasta laitaan. Käydään yhdessä kävelyllä tai kaupassa, laitetaan yhdessä ruokaa, saunotaan jne. On mukavaa ja rentoa.
Ja juu, myös mun miehen mielestä on mukavaa ja rentoa. :) Toisin kuin anoppilassa, mun mielestä...
On koetettu tehdä jotain muutakin lasten ja äitini kanssa, esimerkiksi käydä uimassa. Mutta tuo uiminenkin, jonkin aikaa sitä harrastettiin ja joka kerran jälkeen haukkui vain lapsia, kun ne aina oudosti temppuilee joka paikassa. Kyse oli siitä, kun lapset pitää uimisesta ja ne ei millään olisi halunnut pois sieltä uimasta. Minun mielestäni tuo taas ei ole outoa käytöstä vaan normaalia, että jostain on innostunut eikä haluaisi lopettaa. Halusi sitten ilman minua kokeilla käydä lasten kanssa "temppuilu johtuu tietysti siitä kun lapset haluaa omalle äidille hankaloittaa asioita". Ja sitten tulivat uimasta, äitini oli siellä vahingossa irroittanut esikoisesta otteensa (ei osaa kunnolla uida), lapsi oli mennyt veden alle ja tietty hätääntynyt ja alkanut itkeä. Tästä oli seurannut se, että lapsi oli heti viety vihaisesti pois uimahallista ja äidistäni lapsi oli käyttäytynyt täysin väärin, kun eihän se nyt normaalia ole tuolla lailla huutaa kun vähän vettä nielee "älyttömän noloa kun iso lapsi (4,5-v.) käyttäytyy noin"...
Ja ulkona syömässä käyminen, nou tänks, pöytään istutaan ja alkaa paapatus siinäkin. Tai sellainen huulien välistä suihkinta tietysti ettei kukaan kovin kuule. Lapsilla ei kestä pudota ruoanmuruja pöydälle ja auta armias jos lasi vahingossa kaatuu..
No joo, kovin olen asioita miettinyt ja täytyy tosiaan vain välejä viilentää eli nyt ei mennä pitkään aikaan kylään ja syyn kerroin äidilleni. Mutta eihän se nyt kuuntele. Minä vaan yritän hänen mielestään tehdä kaikkeni, ettei saa edes lapsenlapsiin suhdetta luoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nainenhan on lytännyt itseluottamukasesi ja varmasti lyttää myös lastesi.
Onko sinusta muka OK, että lapset joutuvat olemaan henkilön seurassa jota he pelkäävät?!
Mä en ikinä veis lastasi sellaiseen kyläpaikkaan, jossa he joutuisivat pelkäämään!
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä alistat lapsesi tuollaiselle henkiselle mitätöinnille??
Sanot suoraan - mutta rauhallisesti - äidillesi, että loukkaannut tuollaisesta puheesta. Ja jos (=kun) jatkaa, nouset ylös ja sanot edelleen rauhallisesti, että "olen päättänyt, että enää en kuuntele lasteni ja itseni haukkumista. Se tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi ja on väärin lapsia kohtaan. Jos et osaa lopettaa tuota, taitaa olla parempi, ettemme enää käy täällä."
Ja sitten lähdette.
Kun äiti soittaa ja yrittää haukkua/syyllistää, toistat tuon ja panet luurin kiinni.
ONHAN se vaikeaa muuttaa aikuista ihmistä, jos on itse tullut hänen alistamakseen lapsena. Mutta haluatko, että SINUN LAPSISTASI kasvaa samanlaisia kynnysmattoja? Että heidät voi henkisesti alistaa ja he vain istuvat naama virneessä kuuntelemassa?
ÄLÄ ALISTU TUOHON ENÄÄ.
Ihan saatanan sama, mikä äidilläsi vippaa henkisesti. Hän on silti yhä työelämässä oleva aikuinen ihminen, voi hakea apua, jos haluaa.
Jos ei halua, on teille parempi elää erillään.