Paha mieli ystävän käytöksen vuoksi :(
Olenko kohtuuton, kun odotan, että paras ystäväni onnittelisi vauvan syntymästä ja ottaisi yhteyttä jotenkin, vaikka edes tekstiviestillä? Normaalisti soittelemme tai vähintäänkin viestittelemme viikoittain, yleensä useammin. Nyt tämä syksy on ollut vähän hiljaisempaa, mutta ymmärtääkseni välimme ovat kuitenkin olleet ihan kunnossa. Osa syy vähäisempään yhteydenpitoon on ollut minun puolellani: En ole kauheasti jaksanut kuunnella hänen työ- ja harrastusjuttujaan, kun oma elämä on ollut koko syksyn pelkkää "kotileikkiä" pienten lasten ja miehen työkiireiden puristuksessa. Ja varsinkin kun ystävääni ei ole edes minun kuulumiseni tuntuneet kiinnostavan. Hän ei ole enää pitkään aikaan kysynyt mitään kuulumisiani, mutta minä kyllä tiedän hänen sukulaistensakin autonvaihdot... Tämä viimeinen raskaus on mennyt häneltä jotekin kokonaan ohi, ei viimeisen usean kuukauden aikana kysynyt kertaakaan mitään raskauteen liittyvää, ei edes tiedustellut vointiani missään välissä.
Ja nyt siis on mennyt kohta viikko meidän kuopuksen syntymästä, eikä mitään yhteydenottoa. Mieheni soitti hänen miehelleen (ovat siis myös kavereita) heti sairaalasta lähdettyään ja kertoi vauvan syntymästä. Ystäväni oli kuunnellut taustalla ja kysellyt vauvan strategiset mitat. Sen enempää hänestä ei sitten ole kuulunutkaan. Ei siis ole soittanut tai laittanut edes tekstiviestiä. Jotenkin minusta yhteydenottovelvollisuus olisi kuitenkin hänen puolellaan. Tuntuisi niin hullulta alkaa soittelemaan saadakseen kuulla onnittelut. Vaikka ehkä hänen mielestään kolmannesta ei sitten enää tarvitse onnitella...
Mitä tästä oikein pitäisi ajatella? Itsellä on niin paha mieli. Muutenkin on synnytyksen jälkeen tunteet pinnassa ja sitten vielä tällainen. Niin, eipä juuri kukaan muukaan kyllä ole ottanut mitään yhteyttä, anoppi ja appiukkokaan eivät ehdi katsomaan vauvaa moneen päivään, vaikka asuvat vain parin kilometrin päässä. Ehkä kolmas lapsi on sitten jotain ihanaa ja merkittävää vain meille vanhemmille... :(
Kiitos, kun sain purkaa pahaa oloani.
Kommentit (12)
mutta toisaalta kaverisi on voinut ajatella onnittelujen menneen perille jo miesten kautta.
Minulla on taas sellainen 'ystävä', että raskauduttuaan hän lakkaa pitämästä yhteyttä, kun ei raskaana voi tehdä sitä eikä tätä - siis käytännössä mitään. Kun lapsi on syntynyt, käydään ns. kohteliaisuuskäynnillä, mutta yhteydenpito lisääntyy taas kun lapsi on noin vuoden vanha. Tämä on toistunut nyt kolme kertaa. Hän ei ole parhaita ystäviäni, mutta normitilanteessa pidetään yhteyttä säännöllisesti. Minua lähinnä huvittaa nyt hänen käytöksensä, vaikka ensimmäisellä kerralla sekin aiheutti mielipahaa.
älä projisoi tuota hylätyksi tulemisen tunnettasi pelkästään ystävääsi, kun syyllisinä on montakin ihmistä lähipiirissäsi.
Ikävä tosiasia on, että ekasta lapsesta lähipiiri jaksaa kohkata, toisesta enää vähemmän, kolmannesta vielä vähemmän ja neljännen kohdalla joku saattaa jo ottaa osaa... ;-)
Mahdoton tietää, mitä juuri sinun ystäväsi ajattelee, mutta mahdollisuuksia on monta:
- on ollut jouluvalmisteluiden kanssa kiireinen eikä ole muistanut ottaa yhteyttä
- ajattelee onnittelevansa myöhemmin
- ei halua häiritä sinua, kun sinulla on kiireitä katraasi kanssa ja olet kenties väsynyt synnytyksen jälkeen
- on kateellinen lapsilaumastasi
- on katkera jostain sinun sanomastasi tai tekemästäsi (sellaistahan sattuu ihan tahattomastikin)
Sinuna en jumittaisi siinä, mikä on kenenkin velvollisuus. Soita ja kysy kuulumisia ja kerro iloisesti siitä, miten vauva on kotiutunut - ja pyydä kaffeelle!
jotka olivat heiltä molemmilta, jos kaverisi oli mittojakin kysellyt taustalla. Sinä ylireagoit. Toinen syy miksi ei ole ottanut yhteyttä voi olla se, että itse et ole ollut aktiivinen yhteydenpidossa. Sen saattaa tulkita niin, että sinua ei enää kaverisi kiinnosta. Menehän nyt itseesi. Sitten otat puhelimen, ja soitat kaverillesi ja kyselet kuulumisia ja pyydät kahville. Ja puhut kaverillesi myös muita kuin vauvajuttuja.
...mutta kyllä meillä on ollut aikaisempien lasten kohdalla tapana ottaa yhteyttä myös ihan toisiimme, kysellä synnytyksestä, kuulumisia ja ihan onnitella henkilökohtaisesti.
Yhteydenpitomme on ollut vähän vähäisempää ihan molemminpuolisesti, joten en ota siitä kyllä syytä täysin itselleni. Ja silloin kun olemme soitelleet, ystäväni on tosiaankin vain puhunut omia asioitaan, eikä ole viime aikoina kysynyt mitään minun/meidän perheen kuulumisia. Monesti puhelun kulku on ollut se, että hän soittaa meidän lasten iltatoimien aikaan, minä yritän kuunnella parikymmentä minuuttia hänen tauotonta puhettaan ja samalla selvitä lasten iltatoimista. Sitten olen yleensä joutunut lopettamaan puhelun, kun on ollut pakko keskittyä lapsiin. Jos ystäväni ei sitä ymmärrä, ihmettelen, sillä hänellä itselläänkin on lapsia. Ja kyllä, olen myös itse yrittänyt soittaa, mutta hän on yleensä aina jossakin harrastuksissa. Olen siksi(kin) suosinut viime aikoina tekstareita.
Ja tosiaan minusta tuntuu vaan niin pahalta, jos joudun todellakin itse alkaa soittelemaan. "Hei, synnytin muuten viikko sitten ihanan vauvan. Kiitoksia onnitteluista..." Ja miksi ihmeessä minun pitäisi puhua jotain muuta kuin vauvajuttuja, jos olen juuri synnyttänyt?!? Vai sekö on niin pikkujuttu...
Ystäväsi varmaan myös ajattelee ettei pidä heti yhteyttä kun teille on tullut uusi perheen jäsen.
Voi ajatella sinun parastasi ja sitä että haluatte olla rauhassa perheenä ja että teillä on kädet täynnä nyt vaippa rumbaa ettei halua häiritä :)
sinua ei viime aikoina ole jaksanut kiinnostaa hänen kuulumisensa eikä häntä ilmeisesti sinun. Olette nyt vähän eri elämänvaiheissa, joten ystävyys on säästöliekillä. Jos muistelet, niin varmaan mies onnitteli molempien puolesta, eli tuo asia on "hoidettu". Ei teidän ystävyytenne tähän lopu, ellette molemmat päätä loukkaantua toistenne ohimenevästä välinpitämättömyydestä lopullisesti ;)
Ja tosiaan, jouluun on alle viikko, kaikilla ja joka paikassa on kiire.
Siis jos ystäväsi on sairastunut vakavasti, parisuhteessa on ongelmia, talous on romahtanut tai jospa ystäväsi haluaisi olla raskaana mutta ei onnistu syystä tai toisesta ja on siksi sinulle kateellinen. Syitähän voi olla vaikka mitä joko sinusta tai ystävästäsi johtuvia.
Unohda hetkeksi tuo ystäväsi tai ota itse yhteyttä.
haluat hänen ottavan yhteyttä, jos hänen asiansa eivät kiinnosta sinua?
tarvitsette aikaa ja rauhaa eikä kukaan halua tuppautua. Miksi sinä et soita ystävällesi? Kyllä viikko on ystävyydessä lyhyt aika, en minäkään joka viikko pidä ystäviini yhteyttä. Ja jos sinua ei kiinnosta ystävän asiat, miksi hän kiinnostuisi sinun raskaudesta? Usein kolmas raskaus menee jo niin siinä sivussa, ettei siitä kauheasti jauheta, kaikki on jo niin tuttua. Ja jos haluat jutella jostain raskauteen tai vauvaan liittyvästä, ei sinun tarvitse odottaa, että ystävä kysyy. Aukaise vain suusi kun siltä tuntuu.
sun jutut pitäisi kiinnostaa ystävääsi mutta hänen jutut ei sua??? ehkä siinä yksi syy ettei paljon nappaa jutella sun kanssa?
mutta sinulle, ap, sanoisin, että soita ystävällesi ja kutsu hänet katsomaan vauvaa. Ihan tuosta vaan. Kyllä se siitä sitten selviää, onko ystävyytenne tallella.
Et varmaan ole sellainen ihminen, joka odottaa 50/50-asennetta, joten voit joustaa tässä: voihan olla, että ystäväsi sai sinun käytöksestäsi sellaisen kuvan, että sinua eivät hänen asiansa kiinnosta ollenkaan.
Jos ystävyyssuhde jatkossa menee siihen, että hän ei kuuntele asioitasi, sen voi antaa hiipua. Ole kuitenkin esimerkkinä, ja kuuntele hänen juttujaan. Jos hän ei sitten ollenkaan ala kiinnostua sinun asioistasi, niin älä sitten enää soittele hänelle.
jotka olivat heiltä molemmilta, jos kaverisi oli mittojakin kysellyt taustalla. Sinä ylireagoit. Toinen syy miksi ei ole ottanut yhteyttä voi olla se, että itse et ole ollut aktiivinen yhteydenpidossa. Sen saattaa tulkita niin, että sinua ei enää kaverisi kiinnosta. Menehän nyt itseesi. Sitten otat puhelimen, ja soitat kaverillesi ja kyselet kuulumisia ja pyydät kahville. Ja puhut kaverillesi myös muita kuin vauvajuttuja.