Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En enää rakasta miestäni

Vierailija
30.12.2009 |

nyt tämä asia valaistu minulle, hetki sitten.



Olen miettinyt ja miettinyt, että mikä mättää. Kotiin ei ole kiva tulla työpäivän jälkeen, tuntuu, että ei ole mitään odotettavaa. Vaikka on kaksi ihanaa lasta.



Miehen suusta ei tipu kuin sammakoita ja arkemme on syyttelyä. Kosketus kadonnut jo pari vuotta sitten (nuorin 6 v.) ja kaikki on aina minun syytäni, miehen mielestä. Kodin päsiisteyttä myöten.



Tässä siis olen. 40 v. tajuan, että tarttis tehdä jotain. En edes tiedä, onko minulla voimia hakea mihinkään "yhteiseen apuun"? Taidan haluta lähteä.

Niin paljon on tapahtunut, josta en viitsi edes kirjoittaa.



Haastava työni on pitänyt minut ihanassa vireessä, mutta nyt alan ymmärtää miksi mielelläni teen pitkää päivää. Kotona nariseva mies odottamassa.



Huh, mitä tehdä?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä oli melkein kuin itse olisin kirjoittanut. Meillä nuorimmainen vasta 3 ja joka päivä taistelen itseni kanssa, että jaksan tätä. Suruni hukutan juoksemiseen ja työn ohessa opiskeluun... Joo, eikä hajuakaan mitä tehdä?

Vierailija
2/9 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lähde, jos mies ei ole halukas muuttamaan asioita

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

"sen saat mistä luovut" Tollen kirja läsnäolosta, "Kiltteydestä kipeät" yms. Eli kartoitat itsellesi tilannetta ja mietit kuka olet ja mitä haluat? Olet unohtanut itsesi ja tunteesi työn alle ja nyt on takaisinmaksun aika. Eli nyt pitää pysähtyä ja kuunnella lisää itseään. Kun sinä muutut, muuttuu miehesikin ja jonain päivänä huomaat, että tämä matka piti tehdä. Valmista vastausta ei ole!

Vierailija
4/9 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

todella tutulta, samaten kuin kakkonen sanoi, ihan kuin itse olisin kirjoittanut. Mut ainakin työelämän arki uuvuttaa niin täysin etten jaksa edes ajatella miten / millojn pääsen tilanteesta pois. Yhdessä ollaan oltu jo ikuisuuksia eikä mulla ole mitään sanottavaa miehelleni muuta kuin ihan arkipäivän käytännön asioita. Jos jotain enemmän yrittää sanoa, jotain omista iloista tai suruista, tietää kyllä että vastaukset on sitä luokkaa että olen oppinut pitämään sellaiset asiat omana tietonani...

Vierailija
5/9 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutama vuosi sitten vielä yritin jotain yhteisiä lähentymiskeinoja.



Nyt ajatellen tiedän, että mieheni kärsii mm. yllättävästä kosketuksesta. Nämä juonet juurtunee syvältä, mutta eipä taida minulla olla voimia niitä selvittämään enää. Ei luuseri. Todella voimakastahtoinen mies. Mutta jutut alkaa olla sitä luokkaa, etten jaksa enää... Sanan ruoska sivaltaa päivittäin.



Vierailija
6/9 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja unohdin mainita, että seurusteluaikanamme hän vielä pystyi kertomaan tunteistaan ja asioistaan. Nyt ei enää lasten syntymän jälkeen mitään.



Myös sukulaiset tietävät, että kommunikointi välillämme on onnetonta. Lause voi alkaa: niin ehkä Risto ei vielä kertonutkaan, mutta meille tulee vauva... Ja Risto ei siis ole kertonut minulle mitään...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli jotta olet päätynyt nykyiseen tilanteeseesi, olet ollut jokseenkin hukassa. Tärkeintä ei ole mennyt, eikä tuleva, vaan tämä hetki!



Nyt mietit miksi tämä tapahtuu sinulle? Missä on menty pieleen ja milloin? Milloin unohdit itsesi? Millä perusteilla olet valinnut miehesi? Millainen parisuhde on vanhemmillasi?



Ei se ole niin, että olet nyt vain ihan sattumalta tuossa elämäntilanteessa ja nyt valitset oikean ratkaisun ja kas, elämässä taas kaikki hyvin.Nyt on aika tutkia kuka olet ja miksi olet sellainen? Se merkitsee vanhojen luurankojen kaivamista esiin ja niiden tutkimista.



Nyt pitäisi alkaa ns. henkinen kasvu, tai miksi sitä nyt kukakin nimittää. Et voi syyttää vain miestäsi siitä, että olet onneton, vaan sinun täytyy ymmärtää myös oma osuutesi tapahtumien kulkuun. Mies lienee ihan yhtä onneton, muttei osaa sitä ilmaista muuten kuin moittimalla sinua. Te olette samassa veneessä, usko tai älä!

Vierailija
8/9 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen siinä pisteessä, että en pahemmin jaksa enää olla kiinnostunut miehen asioista. Hän on ERITTÄIN itsekeskeinen, mitään asioita ei pysty katsomaan muiden näkökulmasta tai olemaan millään tavalla empaattinen toista kohtaan. Tätä olen itkenyt niin monet kerrat että muutama vuosi sitten itkin viimeisen itkun ja siihen taisi loppua rakkaus omalta osaltani. Ei siis huvita kertoa mitään omista asioistani, joita aikaisemmin olisin kertonut ilman muuta, ja joista voin puhua ystävien ja muiden sukulaisten kanssa. Liian monta kertaa olen tullut lyttyyn lyödyksi ja vähätellyksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei sinun tarvitsekaan olla kiinnostunut miehesi asioista. Mutta esim. kirja "Sata tapaa tappaa sielu", voisi olla juuri sinua varten.



Sinun pitää nyt huolehtia itsestäsi! Kukaan muu ei voi muuttaa elämääsi kuin sinä! Ja en tiedä haluatko muuttua. Voi olla, ettet ole vielä valmis muuttumaan ja silloin antamani vastaukset ovat sinulle vääriä. Muutos ei ole helppoa; siksi kukaan ei ryhdykään siihen ennen kuin on niin paha olla, että suostuu siihen. Tuttu on kuitenkin turvallista ja muutos on aina pelottavaa.



Aloita lukeminen ja matkasi vaikka täältä:

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Mitta5d.html



Kaikkea hyvää sinulle! Lähden nyt nukkumaan, mutta palaan lukemaan tätä huomena.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kolme yhdeksän